maanantai 13. huhtikuuta 2020

Projekteja


Siitä on lähes kolme viikkoa, kun olen viimeksi laittanut jotaint treenejä ylös. Tässä välissä on ehditty treenata ahkerammin, sitten on tullut lunta, sulanut pois, ehditty aloittaa treenaus uudestaan, kunnes näyttäisi taas tulevan lunta... Vimma on edistynyt hyvin, ja sen osalta tokon voittajaliikkeet alkaa olla kaukoja lukuun ottamatta hyvällä mallilla. Vimma voisi hyvinkin olla valmis voittajaluokkaan loppukesästä, jos mitään kisoja vielä silloin on. Liekki on edistynyt pikkuhiljaa omassa projektissaan ja vanhuskoirat ovat saaneet tehdä mitä milloinkin. Onneksi tuli uusia rallyliikkeitä treenattavaksi, niin vanhuksillakin on jotain mielekästä tehtävää.

Tinja kävi jäsenkorjauksessa ja se oli taas aika jumissa. Viimeksi Tinja käyttäytyi poikkeuksellisen hyvin ja makasi koko hoitosession kiltisti paikallaan. Nyt Tinja oli taas sen verran kipeä, että ei pystynyt olemaan pitkiä aikoja aloillaan. Jumpat on jäänyt vähän tekemättä... Hillakin on jatkanut hyppypaikkojen  arpomista (tokossa), joten agility saa nyt Hillalta jäädä. Harmi kun viimeinen serti jäi saamatta, mutta ehkä Vimma sitten aikanaan hommaa sertejä Hillankin puolesta. Muuten Hillasta ei ole löytynyt mitään vikaa ja viime jäsenkorjauskerralla siitä ei myöskään löytynyt pahemmin jumikohtia.





Uusi ohjattu nouto
Kolmessa viikossa on ehtinyt moneen kertaa (olematon) tiedotus uusista tokosäännöistä muuttua. Ensin uudet koeohjeet olisi pitänyt tulla jo syksyllä voimaan ja sen tiedon perusteella aloitin uuden ohjatun noudon opettamisen bordercollieille, kun nyt on hyvin aikaa. Corona-tilanne kuitenkin siirsi uusien koeohjeiden voimaan tuloa jonnekin vuoteen 2021, mutta eipä tuosta haittaa ole, että molemmat bordercolliet jo harjoittelevat. Vielä en tiedä aionko hakata päätä seinään Tinjan kanssa tämän liikkeen kanssa, kun se ei tule enää uusilla säännöillä kisaamaan EVL:ssä.

Paljon on tullut tehtyä pohdintoja tämän liikkeen parissa. Kyseinen liike ei ei ole helppo ja erittäin riskialtis epäonnistumiselle, vaikka ensisilmäyksellä vaikuttaakin ihan yksinkertaiselta. Liikkeen onnistuminen kuitenkin riippuu paljolti siitä miten eteenmeno onnistuu ja ennen kaikkea siitä miten koira hahmottaa kapulat eteenmenon. Esim. jos koira ajautuu eteenmenossa vinoon, muistaako se mikä oli keskikapula ja mitkä reunakapulat.

Vimman kanssa esille nousi, että kun koiran selkä on kapuloita kohti, koiran pyörähtäessä ympäri tulee ensimmäiseksi näkyviin reunakapula. Tämän vuoksi päädyin nimeämään kaikki kapulat (vasen - keksi - oikea), jotta koiralla on varma tieto mitä kapulaa ollaan hakemassa. Osalle koiratyypeistä voi olla järkevämpää opettaa pysähtymään naama kapuloille päin (Tinja, jolla on kultakalan muisti...). Vimmalla on vähän koulutushistoriaa, joten se on oppinut kohtuullisen hyvin erottamaan kapulat. Hillalle, jolla on todella pitkä historia, on todella vaikea hakea keskikapula. Hilla helposti kääntyy reunakapuloille, vaikka keskikapula olisi ihan selän takana ja sen sijainti olisi näytetty ennen noutoa. Hilla muistaa vieläkin joskus nuoruudessa opetetun keskikapulan ylittämisen korjauksia varten, joten Hilla vaatii aika paljon helppoja toistoja, että sen saa uskomaan, että keskikapulaan saa koskea.

Eteenmeno olisi periaatteessa helppo opettaa pelkkänä keskikapulalle tähtäämisenä. Haluan kuitenkin kisata koirillani pitemmälle kuin valioksi saakka, joten en halua luottaa pelkästään siihen, että keskikapula näkyy aina. Muistaakseni Tampereella pidetyssä SM-kisoissa monella koiralla oli vaikeuksia ohjatun kanssa, kun kapulat peittyivät ruohoon. Siksi on tarkoitus opettaa eteenmeno aidoksi eteenmenoksi, mutta todennäköisesti koirat jossain vaiheessa siitä huolimatta oppivat etenemään keskikapulalle silloin kun se näkyy hyvin lähetyspisteelle.



Kaukot
Vimman kaukojen parissa on aherettu, ja ne ovat ainoa voittajan liike, joka tuntuu olevan ihan alkutekijöissään ja etenevän tuskallisen hitaasti. Vimmalla on todella hyvä ajatus takajalkojen pitämisestä paikallaan eivätkä ne käytännössä liikukkaan yhtään minnekään. Ongelmaksi kuitenkin muodostui matkan kasvattaminen ja Vimman jumahtaminen silmänkäyttöön, joka aiheutti jähmeyttä vaihtoihin eikä Vimma muistanut pitää vaihtojen pomppu-kriteeriä.

Nyt on kuitenkin saatu tähänkin projektiin edistymistä, kun palasin harjoittelussa taaksepäin ja opetin Vimman pompahtamaan seisomisessa ja istumisessa eli nostamaan etupäätään ja pitämään saman asennon. Tämä auttoi löytämään s-i vaihtoon oikean pompun, kun aikaisemmin Vimma oli tehnyt sen tassutellen. Vaihdoin myös hissimaahanmenon s-m vaihdossa pomppumaahanmenoon, jonka jälkeen kaukot ovatkin alkaneet näyttää siltä miltä pitääkin. Vielä toisin matkaa ei ole saatu kasvatettua, joka alkaa olla projektin seuraava vaihe. Nyt kuitenkin vaihdot alkaa muuten näyttää rennommilta ja oikealla ajatuksella tehdyltä eli matkan kasvattaminen on ehkä helpompaa.


Luoksetulon pysäytykset
Vimmalle on opetettu luoksetulon pysäytykset juoksuttamalla kosketusalustalle ja sieltä takaisin, joka on ollut varsin hyvä keino. Ainoat pysäytykset, joita tähän mennessä on harjoiteltu, ovat olleet seisominen ja yllättäen istuminen. Ilman opettamistakin maahanmeno on Vimmalla turhan herkässä, joten maahanmeno opetetaan sitten joskus viimeisenä. Seisominen ei näytä vielä siltä miltä haluaisin ja Vimma pysähtyy turhan paljon paino etujaloilla, kun haluaisin painon takajaloille. Vielä en ole ihan loppuun saakka miettinyt miten lähtisin opettamaan oikeaa tekniikkaa, mutta toistaiseksi on kokeiltu käskeä peruuttamaan heti pysäytyksen jälkeen. Tämä ei ole kuitenkaan auttanut ihan toivotulla tavalla. Istuminen sen sijaan näyttää kohtuullisen hyvältä.

Hillakin on työskennellyt istumisprojektin parissa. Hilla osaa pysähtyä todella hyvin istumaan, mutta vanha koira on turhan rutinoitunut eikä sen mielestä istuminen kuulu lainkaan luoksetuloon. Sen vuoksi Hilla onkin saanut tehdä hyvin paljon kokonaisen luoksetulon näköistä liikettä ja harjoitella kuuntelemaan, että sieltä voi tulla oikeasti istu-käsky.

Liekin oma projekti
Liekin kanssa on keskitytty vain yhteen asiaan eli oikean puolen seuraamiseen ja siinä oikealle käännöksiin. Tämä projekti on aiheuttanutkin paljon tuskanhikeä ja välillä mietintää eteneeköhän tämä minnekään. Hieman kuitenkin alkaa olla jo valoa tunnelin päässä.

Liekin ongelmana on ollut oikean puolen seuraamisessa, että se ei pidä samaa rintamasuuntaa minun kanssani. Liekki osaa käyttää hyvin takapäätään, joten en ole ihan saanut kiinni missä ongelma on. Liekki on varsin hidas oppimaan eikä kestä loputtomasti toistoja, joten harjoittelu on ollut varsin hidasta. Liekki ei tee mitään elämässään helpoksi. :D

Tähän mennessä on tehty kahden tyyppisiä treenejä ongelman ratkaisemiseksi. Ensimmäisenä vahvistettiin perusasennon paikkaa ihan harjoittelemalla, että Liekki tulee eri kulmista oikean puolen perusasentoon. Toinen harjoitus taas oli, että Liekki malttaa pysyä paikallaan, kun annan sanallisen käskyn ja liikkuu vasta jalan mukana. Aikaisemmin Liekki lähti hyörimään jo sanallisesta käskystä eli käännöksiin lähteminen ei ole todellakaan ollut helppoa. Nämä kaksi treeniä on auttanut jo paljon, ja Liekki muistaa suurimman osan ajasta jo pitää käännöksissä sama rintamasuunta, mutta ihan vielä Liekki ei ole tässä luotettava. Eli vielä saamme miettiä keinoja seuraamisen parantamiseen.




Jälki
Viime päivityksen jälkeen olemme päässeet kahdesti treenaamaan jälkeä. Pari viikkoa sitten molemmat koirat tekivät noin 500 metriä pitkän jäljen kuudella kepillä ja janalla. Olin muistaakseni Vimmalle tehnyt ennen varsinaista jäljen ajoa janaharjoituksen, jossa Vimma juoksi vaan janan päähän olevalle namirasialle, joiden vientiä se ei toisin ollut nähnyt. Hilla oli superhyvä jäljellä ja jäljesti haastavemmatkin osuudet todella varmasti. Vimma jätti alkuun keppejä ilmaisematta ilmeisesti ajatuksella, että voin pitää tyhmät kepit, kun janalta oli löytynyt ihan ruokarasioita... Vimmakin löysi kaikki kepit, kun käskin sen ilmaista kepit. Vielä 500 metriä tuntui Vimmalle aika pitkältä ja se selkeästi väsähti jäljen lopussa.

Viime viikolla Vimmalle tehtiin tehotreeni keppien ilmaisuun 150 metrin pituisella jäljellä ja kymmenellä kepillä. Yhdeksän keppiä Vimma ilmaisi itse ja yhden pyynnöstä. Tällä harjoituskerralla rupesin kuitenkin ihmettelemään Vimman nyrpeää suhtautumista ruokapalkkaan, jota se oli jo osoittanut näin jälkeen päin ajateltuna myös edellisellä harjoituskerralla. Vaihdettiin sitten palkkaus kepeillä leluun, josta Vimma ilahtui silmiinnähden. Katsotaan mitä tästäkin tulee.

Samalla harjoutuskerralla kokeilin noin 40x50 metrin kokoista esineruutua Vimmalle niin, että neljä esinettä oli ruudussa valmiina. Vimma työskenteli todella hienosti ja tarmokkaasti, vaikka hieman vaikeuksia olikin saada Vimmaa ruudun toiseen laitaan, jossa oli hieman korkeampi kumpare. Kaikki esineet löytyivät kuitenkin vauhdikkaasti. Metallirasian kohdalla Vimma toisin kokeili, jos pelkkä maahanmeno olisi riittänyt ilmaisuksi. Myös Hilla pääsi esineruutuilemaan, mutta se oli tällä kertaa todella huono. Ensimmäinen esine löytyi jotenkuten, toista Hilla etsi iäisyyden, mutta kolmas sentään onneksi löytyi nopeasti, niin pystyttiin hyvillä mielin päättämään Hillankin esineruutuharjoittelu.

Vimma harjoitteli myös hyppyä 650 kg:n kapulalla. Korkeimmillaan rima kävi noin 75 cm:ssä ja ihan keveän näköisesti Vimma ylitteli rimaa. Vimma ei myöskään yhtään epäröinnyt hyppyä, mutta meno oli välillä sen verran hurjan näköistä vauhdiltaan, että pikkusintin hyppiminen aiheutti turhia sydämentykytyksiä. Vimma kun ei ole aina se kaikkien järkevin koira, kun se näkee jotain lentävän.