lauantai 6. heinäkuuta 2019

Jenni Ojalan pentuseminaari


Lauantaina 29.6 oli Jenni Ojalan pitämä pentuseminaari, jonne Vimma pääsi esimerkkikoirakoksi. Olin tehnyt suppeat muistiinpanot seminaarista, mutta ne on jo kadonneet jonnekkin, joten ulkomuistista pitää kirjoittaa sisältöä. Ensimmäisenä voi sanoa, että tykkäsin esimerkkikoirakoiden koulutusosiosta. Ensin kerrottiin lyhyesti itsestä, koirasta ja ongelmasta ja vasta sitten haettiin koira, treenaattiin, vietiin koira takaisin autoon ja käytiin vielä koulutustilanne läpi ilman koiraa, jolloin myös kuuntelijana sai paljon enemmän irti. Tällainen koulutusrakenne olisi kiva saada muihinkin koulutustapahtumiin.


Vimman kanssa esiteltiin seuraamista. Seminaarin aikaan Vimman seuraaminen oli sillä tasolla, että se pystyi seuraamaan pikkupätkiä ilman apuja ja tehdä käännöksiä (vasemmalle hitaasti, että takapää pysyy mukana). Vimman perusasento oli koulutuksen aikana aika paljon eli siihen tulee kiinnittää huomiota. Paikka oli kuitenkin hyvä liikkeessä. Vinkkeinä, että muistaisi käyttää paljon sosiaalista palkkaa, jotta hommasta ei tulisi liian vakavaa eikä aina aloita perusasennosta vaan välillä ottaa riehuttamisen jälkeen suoraan seuraamaan. Ja lelusta irrotukseen lelun vaihto namiin niin, että nami kaivetaan koiralta huomaamatta, tuodaan nenän eteen, pidetään oma lelusta pitävä käsi paikallaan ja annetaan irrotuskäsky.

Vimma sai kehuja lahjakkaan oloisena koirana. Oli se hirmuisen hieno koulutuksessa. Autosta suoraan tuli täysin vieraalle kentälle eikä Vimmaa haitannut yhtään joukko vieraita ihmisiä katselemassa. Täysiä keskittyi vain treenaamiseen. Tai kerran karkasi alussa kouluttajan luokse, kun hän ensimmäisen kerran alkoi puhua. Vimma oli aivan varma, että se oli tarkoitettu juuri hänelle. :P


Alkuseminaari koostui useamman tunnin luennosta. Ihan kaikkein fanaattisimmille positiivisen vahvistamisen ja pehmeiden keinojen kouluttajille seminaari ei sopinut, sillä luennolla oli myös puhetta positiivisista rankaisuista osana arkielämän taitojen opettamista. Kaikessa ei kuitenkaan tarvitse olla samaa mieltä kouluttajan kanssa, että koulutuksesta saa jotain irti. Kouluttaja kuitenkin käsitteli esimerkkikoirakoita nätisti, vaikka arjen taitojen opettamiskeinot olivatkin paikoitellen aika rajun kuuloisia. Jenni Ojala oli kuitenkin sitä mieltä, että arjen asioita ei tarvitse kouluttaa nameilla tai muilla palkkioilla (poikkeuksena luoksetulo) vaan ne säästetään lajitreeneihin. Ajatuksena tässä oli, että oikea tunnetila saadaan liikkeisiin, kun niitä ei sotketa arjen asioihin.

Jenni jakoi minun kielteisen ajatukseni luopumiseen eli mieluummin varsinaisen luopumisen opettamisen sijaan koira selviäisi häiriöistä halulla olla yhteistyössä ohjaajaansa sekä hallinnalla. Luopumiseen Jenni halusi käyttää toista termiä, joka oli siinä kadonneessa muistilapussa. Lisäksi Jenni halusi opettaa koirilleen sosiaalisen palkan, painosana opettamisella eli ihan ensin sosiaalinenpalkka, josta saa jotain fyysistä palkkaa. Jennin mukaan sosiaalisen palkan opettamisesta ei ole juurikaan puhuttu, mutta minusta tokopuolella tämä on ollut jo aika tärkeä osa koulutusta pidemmän aikaa. Sosiaalisen palkan kouluttamisella Jenni halusi, että koirat aidosti työskentelisivät hänelle eikä pallolle.


Seminaariin kuului myös tottisliikkeiden opettaminen -osuus. Ihan hirveästi tässä ei tullut mitään uusia ajatuksia. Jäävien opettamiseen Jenni opettaa koirilleen ylimääräisen seuraamisposition eli koira kulkee ohjaajan sivulla “väärinpäin”, jolloin koiran tekemisen tarkkailu on helpompaa ja myös rytmi tulee samanlaiseksi kuin seuraamisessa. Maahanmenon Jenni opettaa taaksepäin suuntautuvana, istumisen taas niin, että koira pysähtyy etujaloilla ja tuo takapään etujalkojen lähelle (tämä opetetaan houkuttelemalla koira tulemaan ensin eteenpäin ja sitten nostamalla yllättäen nami ylös). Nouto opetetaan ihan kuonosta kiinni pitämällä, jossa ensimmäinen vaihe on totuttaa koira ilman kapulaa käsien olevan positiivinen asia kuonon ympärillä. Jennin mukaan noutoa ei saa opetettua hyväksi sheippaamalla kapula maassa, mutta en tiedä onko Tinja sitten harvinainen poikkeus... 

Löytyi kadoksissa ollut muistilappu, joten lisätään puuttuvat jutut seminaarista vielä:
- Kyljellään makaamisen opettaminen, jota voi käyttää sitten odotellessa omaa suoritusvuoroa. Koira ei tuhlaa turhaan energiaansa, joka on pois sitten suorituksesta.
- Pennut on syytä viedä heti häiriöihin, jotta niistä tulee normaalia.
- Ohjaajan passiivisuudesta tehdään koiran mielestä siistiä.
- Perusasento pitäisi tehdä samalla intensiteetillä kuin kaikki muukin.
- Takaakierron opettaminen: ensin opetetaan kiertämään koira yhden jalan ympäri, sitten viedään jalat yhteen, jolloin koira kiertää molemmat jalat.
- Seuraamisen käännösten opettaminen: pysähdys heti käännösten jälkeen.

- Jääviä harjoitellaan heti kaikkia sekaisin. Jäävien opetteluun käyttää seuraamista, jossa koira on ohjaajan vasemmalla puolen koiran ja ohjaajan naama eri suuntiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti