Sunnuntaina 9.6 Vimma oli Mika Jalosen tokokoulutuksessa. Ensimmäiseksi pitää olla todella ylpeä miten hyvin Vimma käyttäytyi. Ilman hihnaa osasi pysyä puoli tuntia lähellä odottelemassa ja tarjosi ahkerasti perusasentoa ja kontaktia. Tässäkin tuli Vimmalle aikamoinen väsy. Helppoa harrastaa koiran kanssa, jolla löytyy moottoria, mutta on kuitenkin muuten erittäin tasapainoinen luonteeltaan.
Vimman koulutuksen aiheet olivat paikkaistuminen, jossa Vimma tahtoo laskea päänsä liian alas, kun etäännyn kauemmaksi. Lisäksi ehdittiin vähän käsitellä noutoa ja seuraamista.
Paikkaistumiseen korjausehdotuksiksi sain ensin kasvattaa kestoa lähellä, jossa palkataan siitä, että Vimma pitää päätään ylhäällä. Sitten ruvetaan kasvattamaan matkaa. Palkka on muistettava antaa ylhäältä päin, jotta vahvistetaan oikeaa suuntaa! Yksi vaihtoehto on opettaa pään nostaminen käskystä.
Noudossa olisi Vimman kanssa hyvä treenata oikeaa nostotapaa asettamalla kapula minun ja koiran väliin eli Vimma saa nostaa kapulan matkalla kun tulee minun luokse. Tarkkana tulee myös olla siitä, että koira pystyy luopumaan kapulasta eli esimerkiksi tulevaisuudessa koiraa pystyy seurauttamaan kapulan ohi ilman, että koira hirveästi miettii kapulaa.
Seuraamisessa Vimmalla oli koulutuksen aikana ongelma, että se tahtoi jäädä taakse ja käteen kiinni, jos seuruutti enemmän kuin muutaman askeleen. Tähän ajatus, että koiran toiminnan pitäisi olla kopio itsestään eli perusasennon paikan tulisi koko ajan säilyä samana eli enemmän askeleen siirtymiä. (Tämä ei Vimmalla auttanut, koska se oli jäänyt liikaa jumiin ajatukseen, että seuraaminen on vain yhden-kahden askeleen mittaista. Seuraamista saatiin heti paremmaksi, kun jatkoin eteenpäin, kun Vimma alkoi jätättämään ja kehuin ja palkkasin, kun korjasi paikan oikeaksi, jolloin sai oikean ajatuksen missä paikka tulee säilyttää.)
Muuta koulutuksessa esille tullutta:
1. Luoksetulon stoppia voi parantaa viemällä lelu pysäytyspaikkaan. Ensin koiraa juoksutetaan lelun ohi kunnes se pystyy rennosti juoksemaan lelun ohi ajattelematta sitä. Sitten ruvetaan pysäyttämään lelun kohdalla. Vapautus lelulle tulee jo siinä vaiheessa kun koira reagoi pysäytyskäskyyn eli odottaminen siihen asti, että koira ehtii pysähtyä, on odotettu liian pitkään.
2. Kaukoja voi opetaa asettamalla eri asemapaikat: namit molempiin käsiin ja kädet eri korkeudelle koiraa nähden. Koira saa automaattisesti namin toisesta kädestä kun vaihtaa asentoa eli kädet ovat sillä korkeudella minne koiran pää tulee. Esimerkkikoirakko harjoitteli seiso-maa vaihtoja. En kuullut tai koulutuksessa ei tullut esille miten tällä tekniikalla opetettuna koiralle opetetaan se oikea tekniikka. Mika ei kuitenkaan ei pitänyt kaukojen opetuksessa tavasta, että koiraa ohjataan namilla vetämällä oikeaan asentoon.
3. Eteenmenon opettaminen rasioilla. Ensin herätetään koiran mielenkiinto rasioita kohtaan laittamalla useaan samanlaiseen rasiaan nami ja koiran annetaan käydä vapaasti syömässä namit. Sitten rasiat asetetaan kentälle satunnaisesti ja koira lähetetään yhdelle näistä. Rasioissa ei ole nameja vaan ohjaaja vie rasiaan namin, kun koira on oikealla rasialle. Palkkausmerkki annetaan siinä vaiheessa kun koira on vielä hyvällä vauhdilla suuntaamassa rasialle. Koiraa lähetetään satunnaisesti eri rasioille. Myöhemmin harjoitusta vaikeutetaan lähettämällä koira ohi muiden rasioiden tietylle rasialle.
4. Oikeaa purupainetta voi opettaa koiralle asettamalla esimerkiksi harjanvarren pala vain toiselle puolelle koiran hammasriviä. Koira joutuu oikeasti puremaan kapulaan, jotta se pysyy suussa.
Mika Jalosella on varsin omantakaiset ajatukset koiran koultuttamisesta. Koska hän puhuu paljon ja rönsyilevästi, välillä on haastavaa löytää sitä keskeistä ajatusta ja ymmärtää mitä hän haluaa sanoa. Kuitenkin Mika Jalonen tahtoi painottaa koulutuksessa, että aina pitää pohtia miksi, miksi koira tekee niin kuin tekee, miksi jotkin asiat sujuu hyvin ja miksi taas toiset huonosti. Eli koko ajan on analysoitava itseään ja koiraansa. Ehkä hieman negatiivisena ajatuksena hällä oli myös, että jossain vaiheessa koiran oppihistoria kasvaa niin suureksi, että koiran eteenpäinvieminen on haastavaa, mikä varmasti on osittain ihan totta.
![]() |
Söpöin nassu lyhytkarvaisenakin. |
Mika Jalonen itse talukoi ja mittaa paljon koirien suorituksia, esimerkiksi ottamalla aikaa kuinka nopeasti koira etenee tietyllä matkalla, ottaa huonoimman ja parhaimman arvon pois ja laskee lopuista keskiarvon, jonka jälkeen lähdetään palkkaamaan vain keskiarvoa nopeammat suoritukset. Kokeilin itse ottaa aikoja Hillan suorituksista, mutta totesin käytännössä yksin ajan ottaminen ei onnistu, kun pitäisi myös keskittyä siihen koiraan. Ajatkin heitteli aika paljon, kun kännykän sekuntikello ei ollut riittävän herkkä lähtemään käyntiin ja en pystynyt muutenkaan tarkkaan ajoittamaan mistä aika lähtee juoksemaan. Puhumattakaan kirjaamisen vaivasta.
Mika Jalonen käytti aika paljon koulutuksessa “takana kävelyä” eli kun koira kykeni rennosti kävelemään ohjaajan takana ja reagoimaan ohjaajan suunnanvaihdoksiin ilman, että ohjaajan tarvitsi vetää koiraa perässään, pystyi aloittamaan varsinaisen koulutuksen. Jos koira kesken koulutuksen jäi jumittamaan johonkin kohteeseen tai muuten mielenkiinto lopahti, siirryttiin takaisin takana kävelyyn.
Koulutuksen jälkeen kuulin useamman purnauksen miten koulutuksessa olleet kokivat, että eivät olleet saaneet riittävästi treenata koiraansa sen puolituntisen aikana, kun Mika oli puhunut niin paljon. Olen tästä hieman hämmentynyt, sillä minusta on turha maksaa isoja maksuja koulutuspaikasta tehdäkseni siellä sellaista treeniä mitä voin tehdä sitten ajan kanssa kotona. Kuitenkaan puolessa tunnissa ei ihmeitä saada aikaiseksi koiran koulutuksessa varsinkaan sellaisen kouluttajan kanssa, joka ei kyseistä koiraa koskaan aikaisemmin ole nähnyt. Mieluummin otan useita eri ideoita koulutuksessa ja kokeilen sitten rauhassa kotona miten oma koira niihin reagoi. Kuitenkin sen oman koiran kouluttamisen vastuu (johon kuuluu myös visio siitä mitä haluaa) on aina ohjaajalla, ei koskaan kenelläkään ulkopuolisella.