Palkintoporsaat

Mihinkään en ole ilmoittanut, mutta silti kennelpiiri päätti palkita silti molempia vanhuskoiria. Hilla valittiin kennelpiirin parhaaksi tokokoiraksi vuonna 2018 ja lisäksi sai lisämitallin tokon piirimestaruudesta. Tinja puolestaan oli kennelpiirin paras rally-tokokoira vuonna 2018 ja lisäksi sen suomenmestaruudesta muistettiin. Hilla oli myös rotuyhdistyksessä kolmatta vuotta peräkkäin paras rally-tokobordercollie ja Tinja puolestaan paras toko- ja rally-tokosheltti. Itseä ei ole enää hirveästi kiinnostanut vuoden kisat, enkä rotukisoja lukuunottamatta ole tuloksia ilmoitellut mihinkään. Ihan turhaa tällainen paremmuusjärjestykseen asettaminen, mutta palkinnot sentään hain kohtelijaisuussyistä (ja sai paikanpäällä kakkuakin).

Välillä miettii, tuntuuko harrastaminen yhtään samalta Hillan ja Tinjan jälkeen. Niiden kanssa on kuitenkin saavutettu niin paljon. Nyt toisin olisi nuorisossa samanlainen asetelma, kuin Tinjan ja Hillan kanssa alkujaan: täysin toivoton tapaus sekä fiksu ja lupaava otus.

Vimma on ollut minulla nyt pari viikkoa. Tällä viikolla ollaan pidetty varmuuden vuoksi hallitaukoa, kun kuulema alueella on ollut kennelyskää. Ehkä uskalletaan mennä ensi viikolla taas treenailemaan. Kotona on kuitenkin touhuiltu ja opeteltu kaikennäköistä. Vimman kanssa on keskitytty enemmän pohjataitojen opetteluun kuin varsinaisiin liikkeisiin.

Koska en ole aikaisemmin opettanut perusasentoa sillä, että koira opetetaan ensin kiertämään korokkeella, niin ajattelin kokeilla Vimmalle opettaa tämän taidon ihan huvin vuoksi. Vimma tajusikin idean alle viidessä minuutissa ja se jo aika sujuvasti kiertää tasapainotyynyllä ympyrää. Vielä on toisin matkaa täysin sujuvaan pyörimiseen enkä ole edes vielä täysin varma käytänkö tätä lopulta perusasennon opettamiseen. Ainakin tällä hetkellä olisi tarkoitus opettaa vasen puoli korokkeella ja oikea puoli houkuttelulla. Kapulan pito aiheutti vähän mietintää, sillä Liekin pienillä kapuloilla Vimma oppi vaan nuolemaan kapulaa. Tunnarikapulaa kuitenkin Vimma on suostunut ottamaan suuhun saakka, joten sillä on alkanut pidon harjoittelu edetä. Vaihdetaan sitten oikeaan kapulaan, kun Vimmalla alkaa pito sujua hyvin tunnarikapulalla. Vimman pidon harjottelssa on tullut myös muita positiivisia lieveilmiöitä, kun Liekki on yrittänyt omia kapuloita itselleen. Ehkä sekin alkaisi noutaa vähän innokkaammin, kun nyt on kilpailija.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Henkilön Eva H (@tinjahillaliekki) jakama julkaisu Maalis 28, 2019 kello 11.37 PDT

Muuten Vimma on harjoitellut namikäden seuraamista eli sille on opetettu pyörähdystä, maahanmenoa, istumista ja seisomista. Hieman myös aloitettiin paikallaan pysymistä, kun muuten kuvaaminen on haastavaa, jos yksi koira karkailee koko ajan rivistä. Aputaitojen opetteluun on kuulunut nenäkosketus käteen sekä kosketusalusta. Leikkimistä on myös harjoiteltu, sillä Vimma on aika samanlainen kuin Liekki leikkimisen suhteen eli kuollut lelu ei oikein kiinnosta mutta se repii mielellään ihmisen kanssa lelua. Vimmalle onkin ihan kotona heitelty lelua aina kun se on leikkisällä ja pirteällä tuulella ihan erikseen muista treeneistä.

Parin viikon tutustumisen jälkeen Vimma vaikuttaa oikein järkevältä pieneltä bordercollien alulta. Vimma rauhoittuu hyvin, kun sen laittaa häkkiin (kisamatkat, auto). Vain kerran Vimma on kotona huutanut häkkiin laitosta, kun ensin Vimma karkasi liukuoven takaa ja suljin sen häkkiin häiritsemästä muitten koirien koulutusta. Vimma oli ensimmäisen viikon varsin hiljainen, mutta nyt se haukkuu ja murisee aika paljon leikkiessään. Koulutuksessa se on kuitenkin täysin hiljainen. Vimma on todella ahne, vaikuttaa kestävän loputtomasti toistoja ruualla ja jo nyt on voinut huoletta tehdä vähän kaikenlaista sekaisin. Vimma on sisäistänyt asioita todella nopeasti. Ruoka menee lelujen edelle, mutta Vimma leikkii ihan hyvin vetoleikkejä, mutta mikään hirveän innokas noutaja se ei ole. Vimmalla on jo nyt todella hyvä sosiaalinen palkka, kun se ilahtuu valtavasti kehuista (myös kehuista lelut unohtuvat). Vimma on muutenkin todella sosiaalinen, tykkää ihmisistä ja hakeutuu mielellään seuraan. Yhtään arkuutta tai terävyyttä ei ole vielä näkynyt ja se on liikkunut todella rohkeasti eri paikoissa. Uusissa halleissa se on leikkinyt heti eikä mitään tutustumiskierroksia ole tarvittu. Vimma myös pystyy keskittymään jo nyt hyvin tekemiseen vieraista koirista tai ihmisistä välittämättä. Toisinaan pientä passiivisuuteen painumista on näkynyt, mutta en oikein vielä osaa tulkita onko Vimmalla vain tosi voimakas silmä vai hämmentääkö välillä uudet asiat niin paljon. Moottoria muuten näyttää Vimmasta ihan riittävästi löytyvän ja luulen sen olevan isompana kohtuullisen vilkas. Ehkä mielenkiintoista katsoa puolen vuoden ja vuoden kuluttua pitääkö nämä havainnot enää paikkaansa.

Liekki on tällä viikolla harjoitellut vain kosketusalustaan koskemista. Ensimmäinen harjoituskerta oli tosi vaikea, koska Liekki ei millään meinannut tarjota mitään, mutta seuraavilla koulutuskerroilla Liekki on jo ollut reippaampi ja tassukosketuksia on tullut paljon. Hilla on viettänyt hiljaiseloa, mutta sekin on pari kertaa saanut jumppailla kaukoja. Hillalla olisi ehkä syytä viedä tokoliikkeitä pakettiin ja muutenkin katsoa tilannetta, että kehtaa sitä viedä kokeeseen. Tinja puolestaan on nyt lomalla treenaamisesta. Se oli todella kipeä maantain jäsenkorjauksessa. Liikkuminen on ollut toisin heti hoidon jälkeen parempaa, mutta vähän säästelijäästi joutuu nyt Tinjan kanssa tekemään. Onneksi se ei mitään treeniä tarvitse, koska Tinja on jo nyt täydellinen.

Tinjasta “TVA” ja Hillalle SM-nollat kokoon

Lauantaina oli Tinjan tokokoe-päivä, jonne Hillan piti mennä, mutta juoksujen takia ei voinut. Treenimäärä olikin ihan hirmuinen eli sitä ei ollut. Oltiin Tinjan kanssa molemmat ihan pihalla kuin lumiukot mitä tokokokeessa tehdään. Siitä huolimatta viimeinen EVL1 tuli pistein 260 ja 2./5 ja näin Tinjasta tuli epävirallinen tottelevaisuusvalio! Toisin millään muulla tuomarilla suoritus ei olisi ollut ykkösen arvoinen, mutta Tinjalle kelpaa ihan kaikki pisteet.

Paikkaistuminen 10

Oli aika levottoman oloinen, kun palasin...

Paikkamakuu 10

Kaksoiskäsimerkki maahanmenoon ja Tinja hyppäsi taas vasten perusasentoon tullessa.

Ruutu 0

Arvasin, että ruutu menee nollille, kun se on ensimmäisenä liikkeenä. Tinjalla ei ollut mitään aavistusta mitä lajia edes oltiin tekemässä. Eteenmeno meni kyllä suoraan, mutta Tinjan usko etenemiseen ei riittänyt ihan loppuun saakka. Ruutu oli “kulman takana”, jonka jokainen normaalilla järjellä varustettu koira olisi pongannut, mutta Tinja seikkaili ruutuun teipinpalojen ja kiertokartion kautta.

Tunnari 10

Ihan muuten hyvä, mutta Tinja tiputti oman kapulan haistellakseen viimeisen. Tuomarin mielestä epävarmuuttaan, mutta Tinja palautti sen verran reippaasti, että veikkaan Tinjan taas vaan touhottaneen ajattelematta mitään.

Kaukot 10

Tuplakäsimerkki viimeiseen maahanmenoon, mutta muuten vaihtoi ihan kivasti! Tinja ilmeisesti katsoo vain käsimerkit eikä kuuntele käskyjä, joten pitää jatkossa olla selkeämpi käsimerkeissä.

Kiertohyppynouto 10

Merkille meno oli taas Tinjalla pientä siksakin juoksemista. Pysähdys seisomaan valui aika paljon, mutta loppu sentään Tinjalta suju.

Ohjattu 10

Tämä oli oikeasti hyvä!

Zeta 7

Liikkuri käskytti todella aikaisin jäävät, josta minulla meni ihan pakka sekaisin. Istuminen olisi ollut eka ja oli tarkoitus tehdä Tinjalle sellaiset varmistukset että varmasti istuu, mutta pieleen meni. Muut jäävät meni ihan ok.

Luoksetulo 8

Tinja valui todella paljon seisomisessa ja maahanmenoon tarvitsi kaksoiskäskyn, kun jäi ensin puolittain seisomaan.

Seuraaminen 9

Alku oli Tinjalla aika haparoivaa ja löysää, mutta Tinja paransi loppua kohden ja teki lopussa ihan kivaa seuraamista.

Tämän kokeen ainoa tavoite oli pitää Tinjan mieli iloisena ja siinä onnistuttiin varsin hyvin. Tinjan “tokovalioituminen” vaati 15 EVL-koetta. Siihen päälle lukemattomat VOI-kokeet TK3:sta varten. Nyt kuitenkin on pitkäaikainen haave saavutettu, joka määritettiin tavoitteeksi silloin kun Tinja oli vielä ihan pieni pentu. Tinja tulee tänä vuonna kisaamaan enää yhteensä viisi tokokoetta vuoden sheltti-kisaa varten ilman tulostavoitteita ja ensi vuonna Tinja siirtyy eläkeelle tokosta. On aika siirtää tavoitteet nuorisolle.

Sunnuntaina oli Hillan agilitykisojen vuoro. Radat eivät olleet mitenkään erityisen vaikeita. Ensimmäinen agilityrata meni todella sujuvasti, hieman Hilla kolisteli rimoja, mutta mikään ei tippunut. Puhtaasti muuten läpi, mutta mun kalasteluohjauksen takia Hilla kääntyi yhdellä esteellä väärään suuntaan ja hyppäsi saman esteen heti perään uudelleen. Hieman suututti, sillä tällä radalla ei tullut yhtään nollaa eli olisi ollut varma serti puhtaalla radalla.

Toisella radalla Hilla hyppäsi heti ensimmäisen esteen läpi, eli pasmat meni taas minulta ihan sekaisin ja radalla tuli muutakin pienempää säätöä ja lopputulos HYL yhden esteen täysin hyppäämättä jättämisestä (tein persjätön liian aikaisin). Niistot tarvitsee harjoittelua, sillä Hilla on vähän turhan herkällä ohjauksella ja kääntyy pois esteeltä, jos itse lähden liikkeelle. Viimeisellä hyppäriradalla Hilla teki nollan ja oli kolmas. Aikaero voittajaan oli vain 0,22 sekuntia, joka meni siihen, että kielsin Hillaa hyppäämästä väärää estettä...

Nyt on kuitenkin Hillalla kaikki kahdeksan nollaa kasassa, jos halutaan mennä agilityn SM-kisoihin. Katsotaan kiinnostaako ne karkelot tarpeeksi vai jääkö välistä. Ja nollaprosentti on tällä hetkellä 53,3 ja edelleen Hilla on tehnyt joka kisassa nollan tai useamman. 

Reilun viikon treenit

Viime viikon maanantaina treenattiin tokoa. Tinjan teemana oli tehdä puolet EVL:n yksilöliikkeistä eli tällä kertaa oli vuorossa ruutu, seuraaminen, zeta ja luoksetulo. Tinja oli hieman löysähkön oloinen, mutta sai kuitenkin liikkeet suoritettua. Seuraamista kuitenkin pitäisi treenata ja siinä on näköjään edelleen ongelmana peruutuksessa vasen käännös, jossa Tinja jää helposti väärälle puolelle seuraamaan. Ruudun eteenmenossa joutui kerran korjaamaan, mutta Tinja teki korjauksen hyvin ja reippaasti.

Hillan kanssa treenattiin laiskasti eli se teki samat jutut kuin Tinjakin, mutta enemmän treenityylillä. Hillalla oli tosi vaikea taas juosta seinään päin sekä eteenmenossa että ruudussa. Luoksetulo tehtiin läpijuoksuna, että saataisiin ennakointi pois. Zeta oli aika kiva, mutta Hilla ennakoi Tinjan tapaan seuraamiseen lähtemistä maahanmenossa.

Liekin kanssa treenailtiin ihan läheltä ruutua. Se menee edelleen todella herkästi sekaisin kierron kanssa eli vielä joutuu Liekille selkeyttämään kumpi liike on kumpi. Noudot meni ihan ok, vaikka mitenkään hirveän reipas Liekki ei ollut. Peruuttaminen onnistui Liekiltä vaihtelevasti, mutta kun tarpeeksi hitaasti ja pienin askelin peruuttaa, niin Liekki tulee mukana.

Tämä oli Vimman ensimmäinen “treenipäivä”. Toisin mitään järkevää ei vielä tehty, vaan Vimma sai leikkiä hallissa lelulla ja sitten tulla perusasentoihin namin perässä ja tehdä luoksetulon alkeita. Vimma oli todella reipas eikä jännittänyt hallissa yhtään. Leikkimistä saadaan vielä treenailla, sillä Vimma ei ihan syttynyt leikkimiseen kunnolla vaikka leikkiikin ja lelun heittäminen on sille vielä vähän outoa. Namit sen sijaan kelpasi todella hyvin ja Vimma tykkäsi todella paljon kun sitä kehuttiin eli sosiaalisen palkan alkeita on jo.

Tiistaina oli tarkoitus tehdä Tinjalle toinen puoli EVL-yksilöliikkeistä, mutta ei päästy halliin, joten Vimma (ja muut koirat) kävivät kävelemässä ihan uudessa ympäristössä. Keskiviikkona tehtiin sisätreenit, jossa Tinja teki pari tunnaria sisällä samoin kuin kaukovaihdot. Hilla teki vain tunnarin. Liekin kanssa harjoiteltiin rally-tokon puolta vaihtavia käännöksiä ja Vimman kanssa harjoiteltiin tarjoamista eli naksuteltiin peruuttamista.

Torstaina oli Hillan ja Liekin agilitypäivä. Tinja sai käydä tekemässä kierron pongaamista esteiden välistä. Rata koostui vain putkista ja hyppyesteistä, ja oli ohjauksellisesti aika haastava jopa Hillalle. Liekki sai taas tehdä ihan yksin hallissa ja aloittaa, joten se sai kärsiä siitä, että en heti muistanut rataa. Liekki meni ihan kivasti, vaikka tuntuikin hieman hitaalta, mutta haukkui, mikä on Liekin kohdalla hyvä merkki. Hillan kanssa rata sujui helpommin, kun oltiin ensin Liekin kanssa harjoiteltu. Hilla meni vain 50cm rimoilla, kun joutui edelleen menemään juoksupöksyillä.

Maanantaina oli tokon treenauspäivä. Liekin kanssa treenattiin noutoa ja ruutua. Nouto sujui ihan hyvin, pitää vain muistaa heittää lyhyt matka, että Liekki lähtisi reippaasti liikkeelle. Ja unohdin myös kokeilla pienempää kapulaa, jos se olisi Liekille mieluisampi. Ainakin kotona Liekki on yrittänyt omia tätä kapulaa. Ruutua Liekki ei meinannut millään tajuta. Liekki teki ensimmäisen toiston hyvin, kun lähetti lelulle, mutta tyhjään ruutuun Liekki ei meinannut mennä heti perään tehtynä eikä edes näytettynä. Loppuun kokeiltiin namialustalle lähetystä, mutta sillekin Liekki irtosi aika nihkeästi.

Tinja teki yhden onnistuneen eteenmenon pitkälle matkalle Tinjan omalle eteenmenoalustalle. Alusta oli viety valmiiksi Tinjan “näkemättä”. Tinja juoksi myös kerrran onnistuneesti ruutuun ja enemmän sitten hinkkailtiin luoksetulon pysäytyksiä ja tehtiin peruutuksessa vasemmalle käännöksiä, jotka nyt onnistuivat oikein hyvin. Hilla myös teki onnistuneen eteenmenon lelulle pitkältä matkalta, juoksi kerran ruutuun (ja melkein sen yli) ja sai tehdä pari ihan suoraa luoksetuloa. Toisin toiseen luoksetuloon Hilla joutui tekemään ensin vähän kaukoja, kun takapää heilahteli ennakoinnin merkiksi. Kaukoja Hillan kanssa tulisi jumppailla, sillä ne ei ole ihan täysin siistit tällä hetkellä. Hilla teki kuitenkin seuraamista ihan kivasti.

Vimman kanssa leikittiin paljon, se sai seurata namikättä eli minä peruutin ja Vimma tuli edessä niin, että meillä oli naamat vastatusten. Muutama myös maahanmenon alkeistreeni sekä vähän perusasentoon houkuttelua. Kokeilin myös innostuisiko Vimma vauhtinoudosta. Lähti se liikkuvan kapulan perään, mutta ei nostanut eli noutoa joudutaan vähän eri tavalla harjoittelemaan. 

Rallyn tuplakisat

Lauantaina oli Tinjan rally-tokon tuplakisat. Hillakin olisi joutanut osallistumaan, mutta se ei osaa ajoittaa juoksujaan oikein.

A-rata MES 99p 1./11.

Ensimmäinen rata oli varsin helppo. Olin päättänyt, että lähdössä lähdetään reippaasti liikkeelle, mutta lähtö muuttui ennemminkin paniikinomaiseksi kiireeksi eli kaksi ensimmäistä kylttiä oli Tinjalle taas aika haastavia. Ensimmäisten kylttien ongelmat eivät ole ehkä niinkään Tinjassa vaan minussa... Mutta loppuradan Tinja teki hyvin. Puolenvaihto edessä oli tosi huono. Eteenistumisessa Tinja tuli takaisin perusasentoon peppu varsin lähellä maata. Ainoa virhe kuitenkin tuli tulppaanista, vaikka minusta se meni ihan hyvin. :D Puolenvaihto jalkojen välistä oli kuitenkin tosi hyvä.  Katsotaan treeneissä mikä siinä on muka vialla.

Tuomarin kommentti: “Hieno peruutus, hyvä 360 astetta oikeaan! Tasaista, varmaa työtä. :)”

B-rata MES 99p 1./12.

Toinen rata oli haastavampi. Tinjalta meni vire vähän turhan yläkanttiin, mutta ei tullut ensimmäisen kyltin tahmailuja, kun itse olin niin väsynyt, että unohdin jännittää. :D Tämä rata oli tekemisen kannalta tosi hyvä, vaikka Tinja vähän tuntuikin pommilta ollessaan turhan iloinen. Tinjalta tuli ihmeellisiä väkisin puskemista vasemmalle seuraamiseen, jonka takia yksi miinuspiste liikkeestä kutsumiseen ja myös sama melkein toistui putken jälkeen.

Tuomarin kommentti: “Iloista ja taitavaa menoa. Hieno hitaasti pätkä.”

Vimma on nyt minun luonani pari päivää. Se oli koko päivän rally-tokokisoissa mukana, koska myös talkoilin kisoissa. Se käyttäytyi oikein hyvin ja lähinnä vain nukkui kopassaan. Parin päivän perusteella ei vielä osaa sanoa minkälainen Vimma loppujen lopuksi on. Tällä hetkellä se vaikuttaa varsin hyvältä pilattavaksi. Ainakin ahne se on. Ruoka maistuu hyvin ja Vimma yrittää ahneuksissaan syödä namit suoraan taskusta. Taistelutahtoa löytyy ja tällä hetkellä vaikuttaisi, että Vimma tykkää eniten riepotella lelua ihmisen kanssa eikä mitään omimistaipumusta näy. Se on hiljainen ja todella reipas. Vieraita koiria ja ihmisiä Vimma tervehtii yhtään arastelematta ja se vaikuttaa muutenkin todella sosiaaliselta eikä terävyyttä ole ainakaan vielä tullut esille. Tällä hetkellä varsin järkevän ja tasaisen oloinen pentu. Kotona Vimma touhuaa aika paljon ja nukkuu vähän eli varmaan ennen vuoden ikää on minulta aika paljon omaisuutta tuhottu.

Mustavalkoiset löysivät yhteisen sävelen. #liekkiperkele #vimmabc #sheltie #bordercollie

Henkilön Eva H (@tinjahillaliekki) jakama julkaisu Maalis 16, 2019 kello 2.34 PD

Vimma!

Tänään meille muutti uusi asukas: Vimmaksi ristitty bordercollien alku. Vimmaa on etsitty jo kolmisen vuotta. Välissä tuli Liekki, koska bordercollieta ei löytynyt ja olin myös pitkään haaveillut minikokoisesta sheltistä. Toisin alkuperäinen suunnitelma oli ottaa ensin bordercollie ja vasta sitten se minisheltti.

Vaatimuksina bordercollielle oli tietynlainen yksilö, järkevä kasvattaja, eli ei kisaamispakkoja tai muuten vaan kajahtanut, eikä älyttömiä terveysriskejä. Olin melkein jo luopunut toivosta, että toista bordercollieta ei tule ja olin syksyllä pentujonossa käyttömalinoispentueeseen, mutta narttua ei syntynyt eikä malinoisissa uros ollut vaihtoehto. Koska malinoisista ei oikein tuntunut löytyvän toista sopivaa kasvattajaa katselin taas bordercolliepentueita.

Vimmalla on juuri oikeanlainen isä! Emä on tilakoira, joten jännä nähdä minkälainen Vimmasta kasvaa. Vimman kanssa on tarkoitus harrastaa kaikenlaista, pääpaino tokossa ja jäljessä. Vimma vaikuttaa ensimmäisen päivän perusteella oikein lupaavalta harrastuskoiralta: leikkii ja löytyy paljon taistelutahtoa, on kiinnostunut ihmisistä ja ruoka kelpaa (yritti syödä suoraan säkistä). Vimma tutki heti sisälle päästyään reippaasti koko asunnon ja on jo mennyt pienen lenkin muiden koirien kanssa. Vimma on yrittänyt myös haastaa Liekkiä ja Hillaa leikkimään. Vanhemmat koirat ovat alkujärkytyksen jälkeen ottaneet Vimman ihan hyvin vastaan.

Neljä harrastuskoiraa on paljon eikä enempää tule. Luulen kuitenkin, että Vimman tuleminen helpottaa sekä minun että Liekin elämää, sillä Liekistä ei kasvanut ihan sellaista harrastuskoiraa kuin alunperin ajattelin. Liekki on silti erittäin rakas ja ainoa koira, joka osaa tulla syliin istumaan ja kainaloon nukkumaan.

Ja ne treenit

Maanantaina treenattiin rallya. Radaksi oli valittu 17.2.2019 Porin MES-rata. Isojen koirien kanssa yritettiin pitää reipasta tahtia rataa suorittaessa. Tinja olikin varsin kiva. Toisin itse saan vielä opetella tarkkuutta suorituspaikkoihin. Teknisinä asioina sitten saksalainen vielä tarvitsee vahvistusta (tai oikeastaan minun opettelua oikeaan ajoitukseen) ja sivuaskelta vasemmalle voisi vielä parantaa.

Hilla oli radan alkuun yllättävän rauhallinen, vaikka oli odottanutkin autossa ja vähän vaikutti levottomalta alkuun. Mutta nopeassa temmossa rataa läpi kulkeminen aiheutti Hillassa aika paljon kiihtymistä ja lopulta alkoi tulla haukahtelua. Mitään järkyttäviä virheitä se ei tehnyt, mutta seuraamisessa alkoi poikittaminen kiihtymisen myötä, pahin kohta oli selkeästi puolenvaihto edessä jälkeinen seuraamispätkä. Myös sisääpäinkäännöksissä oikealla seuraamisissa oli ennakointia eli niitä pitää Hillan kanssa treenailla.

Liekki meni kaksi kertaa radan läpi niin, että välissä Hilla teki oman suoritusvuoronsa. Selkeästi pätkät olivat Liekille liian pitkiä vaikka sitä ahkerasti palkattiin namilla. Jatkossa pitää ottaa ihan muutaman kyltin pätkissä ja palkata väleissä isommin lelulla, niin Liekillä pysyy paremmin mielenkiinto yllä. Paljon se alkaa osata, mutta vielä tarvitaan myös paljon hienosäätöä, että voi edes ajatella kisoihin ilmoittamista. Toisessa erässä Liekki selkeästi jäi huolestuneena kuuntelemaan Hillan kiukuttelua autossa ja sen myötä alkoi kuunnella muitakin ääniä hallissa. Tämän vuoksi olisi muutenkin hyvä pätkiä suoritukset vähän pienempiin osiin.

Tiistaina rallytreenit jatkuivat. Radaksi oli valittu 9.2.2019 Ylöjärven MES-rata. Tinja-parka joutui menemään ensimmäisenä ilman, että olin katsonut miten rata menee, joten ensimmäinen suoritus oli minun osalta aika hapuileva suorituspaikkojen osalta. Tinja kuitenkin meni oikein kivasti! Pidettiin vielä varsin reipasta tahtia yllä. Tinjan kanssa pitää toisin varoa, että se ei vaihtele puolta itsenäisesti käännöksissä, joten näitä pitäisi treenata. Hillakin meni oikein hyvin ja sen kanssa pystyi menemään aika kovassa temmossa ilman, että Hilla hirveästi rupesi keulimaan. Ongelmapaikka oli kuitenkin valkovuokossa, jonka jälkeen Hilla hetken aikaa poikitti aika voimakkaasti seuraamisessa ja seuraava kylttisuoritus ei ollut tarpeeksi siisti.

Liekki teki rataa pätkissä niin, että sitä välissä aina palkittiin isommin vapauttamalla ja lelulla. Selkeästi Liekki olikin sitten paremmalla tuulella eikä enää niin hirveästi kuunnellut ääniä. Liekin kanssa tulisi treenailla vahvemmaksi molemman puolen pyörähdyksiä, pitempiä pätkiä oikealla seuraamista sekä 90 asteen käännöksiä, sillä niissä Liekki ennakoi laajempia käännöksiä vaikka käyttääkin liiankin hyvin takapäätään.

Keskiviikkona tokon vuoro. Liekin kanssa treenattiin vahingossa lähes kaikkia avoimen luokan liikkeitä seuraamista ja paikkista lukuunottamatta. Kaukot olivat tosi hyvät 8 metristä ja vielä yhdellä ylimääräisellä vaihtoparilla tehtynä. Luoksetulo onnistui myös sekä jäävistä seisominen ja maahanmeno. Istumisessa Liekki meinasi ensin seisoa (tehtiin kaikki jäävät peräkkäin järjestyksessä seiso, maahan ja istu), mutta uusittuna istui heti. Hypyllä meinasi Liekille tapahtua pieni muistikatko ja ensin meinasi tulla esteen ohi, mutta uusintayrityksellä tuli reippaasti yli (ja muistin jopa, että avoimessa hypätään kiinteän esteen yli). Noudossa Liekki ravasi molempiin suuntiin, mutta vinon perusasennon lisäksi ei ollut muuta. Liekki oli kuitenkin noudossa ihan kohtuullisen rennon oloinen. Enemmän sitten hinkkailtiin ruutua, jota Liekki sekoitteli kiertoon ja myös sitä kiertoa, johon yritetään saada askellajiksi laukka.

Tinja teki lyhyemmät treenit ja sen kanssa tehtiin eteenmeno namijalustalle ja siitä lähetys ruutuun. Välissä tehtiin kiertohyppynouto (johon saatiin lisävaikeutta, kun olin unohtanut viedä kapulat valmiiksi paikoilleen), jonka jälkeen tyhjään eteenmeno ja ruutu. Nämä kaikki meni todella hyvin! Tunnarissa oli Tinjan osalta vähän turhan paljon vauhtia, joten ekalla yrityksellä Tinja siirsi pikkasen oikean kapulan vieressä ollutta väärää. Tinja myös näytti onnistuneesti Liekille miten pussi suoritetaan ja Liekki sai juosta perässä. Tinja sai syödä kaikki palkatkin, kun Liekki vaan halusi juoksennella ja riehua.

Hilla teki samat jutut kuin Tinjakin. Eteenmeno tyhjälle lyhyeltä matkalta kohti seinää aiheutti Hillassa turhan paljon hidastelua. Lelulle juoksi kohtuullisen reippaasti. Ruudussa alkaa paikka olla pelottavan takana ja Hilla saisi pikkaisen paremmin kuunnella pysäytyskäskyä. Kiertohyppynoudossa pitää jatkossa vain tehdä kiertoja, sillä yksi pysäytys riitti saamaan taas Hillan ennakoimaan. Tunnari oli kuitenkin oikein kiva, vaikka Hilla palautuksessa korjasi kerran otettaan kapulasta. Seuraaminenkin oli ihan ok, ainakin kontakti pysyi ja takapää toimi käännöksissä.

Torstaina oli agilityn vuoro. Koirat olivat yksitellen hallissa treenaamassa (paitsi Tinja, joka ainoastaan kertaili rallyjuttuja). Hilla meni ekana. Sillä oli hieman vaikeuksia mennä maksirimoja pöksyt jalassa, joten rimoja tuli jonkin verran alas. Mutta se haki 7-keppien aloituksen hienosti pelkällä sanallisella käskyllä ja teki myös hienosti takaakierrot. Hillan kanssa vaikein kohta oli 6-putken hakeminen, jossa Hilla irtosikin viereiselle hypylle. Tämä kuitenkin ratkaistiin sillä, että siirsin rintamasuuntamani enemmän A:ta kohti.

Liekillä oli oikein kivaa! Se jopa alkoi haukkua lopussa ja hyvään fiilikseen olikin lopettaa. Sai vähän tuntumaa, mitä Liekki on parhaimillaan. Saman kun vielä saisi kisoihinkin. Liekki haki tosi hienosti esteitä ja irtosi tosi hyvin. Kepit meni tosi varman tuntuisesti, ainoastaan yksi aloitusvirhe neljästä keppikerrasta, mutta Liekki pujotteli varmasti loppuun saakka, vaikka jäin tahallani hieman jälkeen. Liekki tuli myös yllättävän hyvin välistäveto-kohtiin. Putki-A -erottelu tuotti Liekille hieman vaikeuksia, kun ensin se olisi vaan halunnut kiivetä A:lle ja sitten kun Liekille sai kerrottua, että putki pitää tehdä, niin sitten Liekki olisi vaan halunnut juosta putkeen.

Laiskempi viikko

Tällä viikolla ei olla hirveästi treenattu, mutta kuitenkin muutamana päivänä käytiin treenaamassa. Yhtenä päivänä agilityä ja parina päivänä tokoa/rally-tokoa. Hillalla alkoi myös juoksut, joten päästiin peruuttamaan sen kisoja tältä kuulta. Olisi voinut vähän pidätellä, kun olisi ollut tarvetta käydä nämä kisat. Tinja on jostain syystä ilmoitettu tokokokeeseen, ja se vähäinenkin into mennä kokeeseen hävisi sen myötä, kun Hillan osallistumisen peruin. Saattaa olla, että en hirveästi Tinjan kanssa jaksa hinkkailla.

Torstaina agilityä ja kerrankin treenattiin jotain ihan oikeasti. Hilla harjoitteli kiertämistä 11. esteelle pelkällä sanallisella käskyllä. Aika pian tajusi, vaikka vaati kyllä minulta tietyn sijoittumisen, että Hilla malttoi lähteä kiertämään. Hillalta saatiin myös aivot taas nyrjähtämään, kun sen piti mennä putki suuaukolla heiluvasta lelusta huolimatta. Onnistui se kuitenkin, kun Hilla ensin esitteli kaikki peruuttelutemppunasa sun muut. Liekin kanssa mentiin rataa palasina, mutta keskityttiin myös ohjausten harjoitteluun. Ja kokeiltiin myös kepeille vientiä sylkkärillä. Liekki harjoitteli myös pussia, joka voisi ottaa ihan sille hupiprojektiksi.

Sileän lajien treeneistä minulla ei ole enää hirveästi muistikuvia. Ainakin joku päivä tapeltiin Tinjan kanssa kierrosta, kun se ei meinannut (taaskaan) osata juosta kapularivin ohi kentällä vinossa linjassa olevan kartion ympäri. Hillan kanssa tehtiin havainto, että se ei ole pitkiin aikoihin pyöritellyt kapuloita. Liekin kanssa treenit on sujunut ihan kivaan malliin. Puolta vaihtavat käännökset alkavat olla aika hyvin hallussa ja peruutus menee, kunhan tekee tarpeeksi hitaasti. Vielä pitäisi Liekille löytää se maahanmenokin takaisin.

Paluu normaaliin mutta ei kuitenkaan ihan

Hilla kävi lauantaina kisaamassa agilityä. Ensimmäisen radan hyppäri oli varsin vaikea eikä tuloksia tullut makseissa kuin pari. Minulla meni pakka ihan sekaisin, kun Hilla tiputti heti ensimmäisen riman (eka hyppy pois päin radasta) ja lakkasin ohjaamasta. Sitten vaan alkoi sattumia ja tapahtumia kertyä yksi toisensa jälkeen kun vauhtiin oli päästy ja jossain vaiheessa huomasin itsekin olevan ihan väärässä paikassa. Mutta Hilla osasi sentään hienosti loppusuoran ja jopa pääsi viimeisen leveäksi asetun okserin yli, toisin hieman takarimaa hipaisten.

Toinen agilityrata sentään meni varsin kivasti. Paitsi, että Hilla kiersi heti toisena olleen muurin. Silmäkulmasta katsottuna Hilla ei siis ohittanut sitä vaan kiersi, mikä oli varsin erikoista Hillalta. Hylkäys siis tältäkin radalta, mutta Hilla meni muuten radan numerojärjestyksessä lukuunottamatta minun suuruuden hulluutta ideaa leieröidä sekä pituus ja kepit, josta onnistui kyllä se pituus-osuus, mutta keppialoitusta Hilla ei malttanut hakea.

Viimeinen rata päästiin nollana läpi! Siitä huolimatta, että unohdin radan ja jouduin hetkeksi pysähtymään miettimään missä se meni. Eli edelleen jatkuu putki, että joka kisasta tulee nolla. Sijoitus oli 4. Sertiä ei jaettu, vähintään kolmannella sijalla olisi pitänyt olla sen saadakseen... Olen ehkä hieman katkera.

Liekki juoksi yhden hyppäriradan. Rata oli kiva pelkkää suoraa, jossa tarvitsi vaan tehdä pari valssia. Liekki juoksi pikkasen keppialoituksen ohi, mutta oma moka kun en kertonut ajoissa. Heti perään tullut renkaan ohitus ei ehkä ollut ihan minun vika... Liekki juoksi myös reilusti yliaikaa, koska se yritti vihjailla puolessa välissä, että kun rata suuntautuu kohti poistumisreittejä, niin silloin kuuluu lopettaa eli Liekki  teki väliin aikamoisen lenkin ja melkein seisoskeli horisontissa. Ihan ok rata kuitenkin ja pitkästä aikaa jokin tuloskin. Ja Liekille jäi ehkä ihan hyvä mieli, vaikka ihan rennosti ei tehnytkään eikä meinannut ensin edes liikahtaakaan lähdössä.

Torstaina treenattiin agilityä (piti kylläkin treenata ihan muuta). Liekkiä taas pelotti hirveästi, kun ilmeisesti tuuli rämisytti kattopeltejä. Liekki suostui kuitenkin tekemään rataa palasissa ja meni ihan hyvin. Hillan kanssa vaikein kohta oli 9. esteen pakkovalssi-kohta ihan siksi, että se piti keritä mun ohjatakkin, kun edeltävä este ohjasi ennemminkin takaakiertoon. Aika monta erilaista variaatiota tähän kokeiltiin, mutta parhaimmaksi osottautui, että menin suunnilleen keppien puoleenväliin lähettämään putkeen, jolloin ehdin pakkovalssiin.