tiistai 29. tammikuuta 2019

Liekki 2 vuotta!

Liekki täytti tänään 2 vuotta. Vielä ei näy Liekissä aikuistumisen merkkejä ja se on edelleen aikamoinen ärripurri pikku Myy. Vaikka Liekistä ei olisi koskaan yhtään mihinkään missään harrastuslajissa, niin se on ainakin maailman paras sängyn- ja sylinlämmitin<3 
Maanantaina rallypäivä. Isoille koirille oli suunniteltu oma haasterata. Molemmat isoista koirista meni varsin mallikkaasti. Ei yritetty edes tehdä mitenkään kisamaisesti vaan palkkailin aika reilusti. Hilla teki kaikki oikean puolen perusasennot siivosti ja erotti hyvin eteenistumiset ja -seisomiset. Ainoa ongelma oli puolen vaihdon edessä ja kierron erottaminen ja sekin vasta tuli, kun tätä kohtaa oli hinkattu enemmän. Tinja oli aika täydellinen. Saksalaisissa pitää vielä Tinjan kanssa katsoa oma liikkumiseni, että liike olisi varmasti yhdenaikainen. Valkovuokossa tuli hieman pientä sekoilua, jos menin liian lähelle telinettä, joten Tinjan kanssa tulee treenata myös liikkeitä lähellä telinettä. Liekki keskittyi vaan oikean puolen seuraamiseen ja sitä seuruutettiin “rataa” pitkin juurikaan temppuja tekemättä. Selkeästi kyltit sitä häiritsee vielä, joten tätä pitää tehdä enemmänkin.
Tiistaina tokopäivä. Hillalla on ollut oireita siitä, että se osaisi kaikki tokoliikkeet jo ulkoa ja ilman minun avustusta (edeltävänä päivänä luoksetulossa mentiin maahan ilman käskyjä ja vaihdettiin laukkaa pysäytyspaikoissa), joten nyt lähdettiin haastamaan Hillan osaamista. Tämän kertaiset harjoitukset olivat vielä turhan helppoja Hillalle ja Hilla selvisi niistä leikiten: kierto kapulakujan läpi sekä ohjattu niin, että keskikapulan tilalla oli pallo. Tinja teki tietysti samat harjoitukset ja sillekin kierto oli helppo, mutta palloa oli ohjatussa pakko käydä katsomassa, vaikka Tinjaa ei edes lelut kiinnosta. Molemmat tekivät myös eteenmenot teippiympyrän yli ja hioivat seuraamista paremmaksi.

Liekkikin teki kiertoa kapulakujan läpi, mutta Liekille tämä oli varsin haastava ja välillä se kävi kiertämässä vain kapuloita, vaikka Liekkiä avustettiinkin aika paljon. Mutta tuli väliin paljon onnistumisiakin. Lisäksi Liekki sai tehdä eteenmenoja lelulle, jossa se oli tosi hyvä, harjoitella peruuttamista ja tehdä yhdet täydelliset avoimen kaukot seitsemästä metristä. Sekä leikkiä noutokapulalla, joka oli Liekin mielestä kivaa niin pitkään kun sitä ei tehty liian liikemäisesti.

sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Agilityä ja rallya


Torstaina Liekki treenasi agilityä. Liekki oli taas haluton tekemään, hidasteli ja yritti lähteä omille teilleen. Laitoin sen sitten hetkeksi kentän laitaan kiinni katselemaan, kun Tinja tekee ja sitten uusi yritys ja nyt annoin sen mennä vapaasti. Vauhtia ainakin löytyi, mutta ohjattavuus katosi ihan täysin ja Liekki valitsi ihan oman mielensä mukaan esteitä (putket olivat kaikista kivoimpia). Ilmeisesti Liekkiä kyrpii se, että sitä on pidetty hallinnassa ja yritetty kouluttaa ohjauksia ja “moitittu” liikaa omille teille lähtemisestä sekä palauteltu aika usein tekemään sitä mitä pitää tehdä. Jonkinlainen tasapaino pitäisi kuitenkin löytää sille, että Liekki tulisi myös ohjauksiin (koska nyt Liekki voi lähteä ihan tyynen rauhallisesti vastakkaiseen suuntaan minusta) että myös Liekin into säilyisi hommaan. Tokomaisesti ei voi kouluttaa, koska sitten Liekki rupeaa tahmaamaan.


Hillan ei ollut tarkoitus tehdä pariin viikkoon yhtään agilityä, että se osaisi mennä rallyssä esteet rauhallisesti. Liekkiä kuitenkin piti ärsyttää, joten Hillakin sai mennä pari kierrosta rataa. Rimat olivat 60 cm:n korkeudella, mutta silti Hilla pääsi radalla niin lujaa, että välillä itseäkin pelotti ja pari kertaa Hilla meni nurin käännöksissä kun itse jäin suorilla niin pahasti jälkeen. Puomilla joutui ekalla kerralla muistuttamaan, että ilman lupaa ei saa karata, mutta muuten teki nätisti kontaktit. Heti perään toisin treenattiin Hillan kanssa, että esteillä kuuluu myös olla tarvittaessa kontrollissa eli varmistettiin, että Hilla myös osaa tulla takaisin seuraamaan. Hillan kanssa on ollut ongelmia kierron ja vaihda-käskyn erotteluissa, joita pitäisi vielä varmistaa.

Tinja oli taas hyvällä tuulella, todennäköisesti siksi, että Tinja sai tehdä vähän agilityä. Tinjakin pääsi vähän rallyä treenaamaan ja se teki oikein onnistuneita poispäinperuutuksia eikä tainnut kertaakaan mokailla käskyjen erottelussa.

Perjantaina oli taas agilitypäivä. Hillanhan ei pitänyt treenata agilityä, mutta niin se vaan teki, kun Liekki tarvitsi taas vähän buustausta. Hillan kanssa suurin ongelma oli muistaa rata ja hävisin taas suoralle putkelle 6-0. Hilla oli hypyissäänkin huolimaton, kun rimojakin tuli aika paljon alas. Liekin kanssa tehtiin samanlainen harjoitus kuin edeltävänäkin päivänä eli se sai tehdä aika vapaasti esteitä. Nyt into säilyi, mutta mentiin jo esteitäkin huomattavasti enemmän oikeassa järjestyksessä kuin edeltävänä päivänä. Kepit oli nyt Liekille tosi vaikeat ja useamman kerran jätti kesken. Ilmeisesti vähän otti nokkiinsa vedättämisestä. Pienellä avulla saatiin kepitkin menemään. Isot koirat myös treenasivat rally-tokoa ja tekivät yhden tunnarin (Tinja kaksi). Hilla oli hyvä, mutta Tinja oli aika huolimaton ja heitteli kapulaa ihan miten sattui.


Lauantaina kisattiin rally-tokossa. Ilmoittautumisvaiheessa tuntui kisoihin ilmoittaminen ihan hyvältä idealta, mutta menomatkalla enää ei ja harkitsin vakavissani kääntyväni vain kotiin. Saavuin lahjakkaasti myöhässä paikalle ja kerkisin tutustua rataankin vain 1,5 kertaa.


Tinja MES 95p 3./20.
Virheet 1.kyltti: -1p tvä ja -3p uusi sekä 6.kyltti -1p tvä
Tuomarin kommentti: “Hienot peruutukset ja seuruu”
Ensimmäisen kyltin uusiminen meni ihan omaan piikkiini, koska annoin epäselvän käskyn. Tinja vielä osaa pyörähdykset kaikista parhaiten, mutta kun en osannut luottaa. 6. kyltin eteenmenossa Tinja ilmeisesti reagoi lähellä seisoneeseen tuomariin ja meinasi jäädä puolitiehen vinoon istumaan. Tinja tuntui varsin tahmealta eikä todellakaan niin hyvältä mitä meno oli viime vuonna. Innostusmurahduksista päätellen ongelma ei ollut Tinjassa vaan minussa eli pitää yrittää vaan mennä radat rohkeammin läpi.

Hilla MES 99p 1./20.
Virheet 6.kyltti -1p tvä
Tuomarin kommentti: “Kaunista yhteistyötä.”
Ainoa virhe tuli eteenistumisessa, jossa Hilla meinasi ensin seisoa. Näköjään näistä ei olla vielä päästy eroon, vaikka seisomisen käsky on vaihdettu ihan toiseksi ja erottelua on treenattu paljon. Hillalla oli paljon intoa ja seuraaminen meinasi mennä keulimiseksi pujottelun kohdalla, joten jouduin muistuttamaan seuraamispaikasta. Oikean puolen perusasentojen paikkaa pitää parantaa, koska Hilla puskee niissäkin eteen ja vinoon.

Yksi rallykisa selvitty ilman suuria katastrofeja. Jos selvittäisiin seuraavastakin.




torstai 24. tammikuuta 2019

Luonneanalyysi

Petsofi.fi -sivustolla pystyy vastaamaan Hannes Lohen tutkimusryhmän laajaan käyttäytymiskyselyyn. Sen lisäksi, että vastaukset menevät tieteen hyväksi, tulee omasta koirasta “tulokset” verrattuna omaan rotuunsa ja kaikkiin koiriin. Varsin mielenkiintoisia ja oman näköisiä tuloksia tuli minunkin koirille.

Hilla osoitti olevansa harvinaisen erityislaatuinen bordercollie eli harvinaisen hyväluontoinen ja -päinen bordercollie ilman mitään viirauksia. Keskittyminen ja tasaisuus käytännössä palkin maksimissa kun taas vastaavasti keskittymiskyvyttömyys aivan minimissä. Hilla ei osoita lainkaan yliaktiivisuutta, impulsiivisuutta tai epävarmuutta. Dominoivuus oli hieman rodun keskiarvon yläpuolella samoin kuin määrätietoisuus. Alusta-arkuuksia ei ole eikä käytännössä ääniarkuuttakaan. Ääniarkuudessa palkkia hieman minimistä nosti se, että Hilla ei tykkää palovaroittimen äänestä vaikka ei koskaan menetä toimintakykyään. Samoin ujoudessa palkki ei ollut täysin minimissä johtuen todennäköisesti siitä, että Hilla ei täysin avoimesti hypi ihan kenen tahansa syliin rapsutettavaksi vaikka onkin aina käsiteltävissä.

Oma vikansa Hillasakin on ja se jäi energisyydessä huomattavasti rodun keskiarvon alle eikä sovi siten nykyharrastuskoiran ihannemuottiin. Yllättäen Hilla haukkui jopa kaikkien rotujen keskiarvoa hieman enemmän, vaikka omasta mielestä Hilla on ihan hiljainen. Toisin vertailukohtana on kaksi 24/7 räksyttävää shelttiä, niin kuka tahansa on niihin verrattuna hiljainen... Mutta kokonaisuudessaan Hilla on täysipäinen bordercollie eikä näin hyväpäistä koiraa löydy rodusta kovinkaan montaa.


Liekki sitten on melkeinpä Hillan vastakohta, ei todellakaan mikään tasainen ja hyväpäinen koira. Eniten korostuu se, että Liekki on energinen, huomattavasti keskivertoa enemmän ja melkein skaalan tapissa. Toisaalta se pystyy myös tarvittaessa keskittymään eikä impulsiivisuutta ole juuri lainkaan. Epävarmuutta kuitenkin on paljon ja yllättäen dominanssia löytyy keskivertokoiraa enemmän (toisin vahtii se sänkyä muilta koirilta...) Arkuutta löytyy ihan joka alueelta, hieman se on myös ääni- ja alusta-arka. Arkuudesta johtuen myös vieras- että koiraaggressiivisuutta on paljon. Toisaalta se on sitten erittäin sosiaalinen tuttujen kanssa. Runsas haukkuminen ei ole yllättävää, koska Liekki haukkuu kolmesta eniten... Toisin se työskentelee (myös agilityssä) lähes hiljaisesti, vaikka muuten räksyttääkin koko ajan. Liekki on pieni ja pippurinen.

Tinjakin pääsi energisyydessään lähes maksimitappiin. Keskittymiskyvytönkin se on, mutta impulsiivisuudessa se oli aika matalalla, vaikka minusta Tinja on varsin impulsiivisuus. Tinjalta varmaan löydetään koirien ADHD-geeni... Siksi Tinja on harrastuksissa välillä varsin haastava, koska se ei vaan aina viitsi ajatella vaan tekee mitä ensimmäisenä mieleen juolahtaa ja mitä sattuu näkemään. Siksi Tinja saattaa toistaa samaa virhettä päivästä toiseen, vaikka se olisi edeltävänä päivänä sen kertaalleen ratkaissut. Arkuus oli alle rodun keskiarvon, josta olen pikkasen huolissani (siis rodun tilanteesta). Mutta Tinja ei ole lankaan kuitenkaan ääni- tai alusta-arka.Yhtenä ominaispiirteenä Tinjalle on, että se sillä ei ole lainkaan koirasosiaalisuutta. Se ei tarkoita, että se olisi aggressiivinen toisille koirille vaan, että sitä ei vaan kiinnosta olla muiden koirien kanssa tekemisissä eli on välinpitämätön.

keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Tuplanolla!


Viikonloppuna Hilla kävi kisaamassa agilityä. Ekalla radalla oltiin pahasti epämukavuusalueella, kun rata oli rakennettu varsin ahtaaksi ja väärille esteille oli varsin lyhyt matka. Tällä radalla ei tehty edes lähellä nollaa hylkyä vaan ihan selkeä hylky. Hilla teki tinjat ja kääntyi niistossa ympäri hyppypaikalla, meni takaakiertoon ihan helpohkon esteenhaun ja ei erottanut putki- ja hyppy-käskyjä toisistaan (valitsi hypyn). Yksi rimakin tipahti, mutta loppurata sentään meni ihan ok. Toinen agilityrata oli profiililtaan aika samanlainen kuin ekakin, mutta tämä onnistuttiin menemään nollana maaliin ja oltiin jopa toisia! Serti jäi toisin saamatta, kun se meni ekalle... Viimeinen hyppäri oli rataprofiililtaan minusta enemmänkin helppo kakkosluokan rata: pari pahempaa esteille vientiä pitkän hyppysuoran päässä ja lisäksi vaikeahko keppikulma, mutta muuten ei mitään vaikeaa. Hilla teki tälläkin radalla nollan, mutta parin pitkän käännöksen ja yhden pelastelun vuoksi aika riitti vain viidenteen sijaan.

Tämä oli kuitenkin meidän ensimmäinen tuplanolla ikinä ja tälle vuodelle nollaprosentti on tällä hetkellä 50%. Hyviä ratoja Hilla onkin viime aikoina tehnyt. Nyt kun vielä saisi sen viimeisen sertin...


Viime aikoina olemme käyneet treenaamassa aikaisin aamuna ennen töihin menoa.Treenit olisi hyvä laittaa ylöskin, jotta muistaisi mitä on tehty ja miten edistytty. Agilityä, tokoa ja rally-tokoa on kuitenkin treenattu, ensimmäistä ja viimeistä ehkä enemmän ajatuksen kanssa.



Liekki on pääasiassa treenaillut isojen koirien sivussa paitsi agilitypäivinä se on saanut olla päätähti. Agility ei toisin ole nyt kovin hyvin sujunut ja Liekki on ollut varsin tahmea ja haluton tulemaan ohjauksiin. Toisin Liekki on pelännyt hallin välillä varsin kovaäänisesti puhaltavaa lämmitintä ja vasta nyt alkanut tehdä muutenkin reippaasti hallissa hommia. Yksi päivä Liekki haki useamman kerran peräkkäin täysin itsenäisesti pujottelun aloituksia oikein. Saa miettiä olenko itse aikaisemmin ollut sotkemassa aloituksia puuttumalla liikaa Liekin menoon... Ja Liekki on harjoitellut myös “Ajatteleva agilitykoira” -kurssin harjoituksia, mutta toisin vielä ei olla ensimmäisestä harjoituksesta päästy pitkälle.

Liekki on saanut aina tehdä isojen koirien rallyrataa. Rallyssä pääpaino on ollut oikean puolen seuraamisessa, joka sujuu Liekiltä jo varsin mallikkaasti, mutta vasen puoli on vielä niin paljon vahvempi, että Liekki vielä herkästi yrittää vaihtaa puolta. Kaikki käännökset takapäätä käyttäen kuitenkin jo onnistuu. Tokon puolelta Liekki opetteli liikkeestä seisomisen, joka on jo yhtä vahva kuin maahameno ja Liekki erottaa nämä jäävät erinomaisesti toisistaan. Liekki yleisti myös hyvin seisomiskäskyn ja samaa käskyä pystyy käyttämään hyvin myös etäällä tapahtuviin pysäytyksiin. Pieni huoli on herännyt pystyykö Liekki irtoamaan koetilanteissa irtoavissa liikkeissä, mutta treeniolosuhteissa Liekki on pystynyt irtoamaan. Noutoon ja kiertoon on haettu tällä hetkellä vauhtia.


Hilla on ollut varsin innoissaan, että on päässyt treenaamaan. Agilityä se on yleensä mennyt ihan kiltisti, mutta rallyssä ja tokossa selkeästi joutuu enempiä höyryjä ottamaan pois, että muistaisi kuuntelun. Hieman nimittäin käskyt menee sekaisin rallyssä ja ohjatussa sinkoiltiin ihan minne sattuu. Mutta tällä hetkellä Hillalla on hyvä draivi ja kokonaisuutena se tekee todella vähän virheitä, varsinkin tokossa ei ole hirveästi sanottavaa. Seuraaminen on varsin kauhealla mallilla (poikittaa ja edistää), mutta olen todennut seuraamsiesta että en jaksa eikä kiinnosta.


Tinja on ollut varsin vaisu ja vasta tänään oli ensimmäinen treeni, jossa Tinja oli oikeasti oma iloinen itsensä. Tokoliikkeitä Tinja on enemmän tykännyt tehdä. Tauon aikana kuitenkin moni (=kaikki) asia on kadonnut tyystin Tinjan mielestä eikä ainakaan tokokokeeseen tarvitse ilmoittaa. Toisin Tinjan kanssa on jo tehty päätös, että seuraavan kerran se pääsee tokokokeeseen, kun se pystyy tekemään treeneissä täydellisen suorituksen eli ei ikinä. Hieman huolta on herättänyt, että Tinja ei ole oikein noussut kaukoissa istumaan ja poispäinperuutuksessa se on joko helposti lähtenyt vinoon (vaikka on ollut alussa ihan suora) tai istunut väliin. Nämä kummatkin on saatu korjattua palkkauksella. Eikä  unohdettuihin asioihin kuulunut ohjattu, jonka Tinja osasi paremmin kuin Hilla.




lauantai 12. tammikuuta 2019

Saa ottaa

Viime viikonloppuna taas kisatttiin agilityssä. Ykkösluokan radat olivat tällä kertaa ykkösluokan ratoja eli varsin helppoja. Liekkiä se ei hirveästi auttanut, koska sillä oli vaihteeksi erittäin huono päivä ja se keksi pelättävää kaikesta. Kisat samassa hallissa kuin kuukausi sitten ja silloin Liekki meni ihan hyvin. Aina ei tuosta koirasta tiedä miten tähdet on taas väärässä asennossa eikä mikään kelpaa.

Ekalla agilityradalla A:n takana ollut tuomari oli aivan kauhea ja Liekki katseli vielä kepeilläkin kauempana seisonutta tuomaria. Ratatyöntekijät tai yleisö eivät (tällä kertaa) olleet kauheita. Toisella radalla Liekki meni jo ihan normaalina omana itsenään, mutta hyllytti sikailemalla ja livahtamalla mun selän takaa väärään päähän putkea (videolta katsottuna mun ohjauksesa ei ollut vikaa). Kepeillä toisin tälläkin radalla Liekki keksi muuta tekemistä. Viimeisellä radalla Liekin pakka meni täysin sekaisin, kun joku paiskasi hallin oven kiinni kesken ratasuorituksen: seuraksena, että Liekki seisoi kahdesti keskellä kenttää räkyttämässä ovelle, tuli kerran putkesta takaisin ja ei meinannut suostua tekemään keppejä.

Jos jotain positiivista hakee, niin Liekki teki oikein hienot juoksukontaktit puomille ja teki keinun oikein reippaasti. Mutta viimeisen radan jälkeen tuli aikamoinen väsymys. Tuli aika selväksi, että suurimmat ongelmat eivät ole teknisessä osaamisessa vaan henkisissä jutuissa. Välillä Liekki on melkein kuin normaali koira ja välillä tulee näitä täysin katastrofipäiviä. Kaikki pelkojen ja arkuuksien korjaaminen vaatii vähän enemmän työtä...

Hillan kisapäiväkin sujui miettiessä kaikkia vääryyksiä mitä maailmasta löytyy. Hilla teki ensimmäisellä agilityradalla oikein hyvän nollan aika vaikealla radalla. Silti neljä jo valiokoiraa meni sen ohi eikä tullut viimeistä sertiä. Eikö näillä tyypeillä ole jo ihan tarpeeksi nollia, että voisivat kisata ihan omassa luokassaan, jotta meillä muillakin olisi mitään mahdollisuuksia valioitumiseen? Miksi agilityssä valioitumisen pitää perustua siihen mitä muut tekevät eikä siihen mitä itse teet? Toisella radalla Hilla tipahti puomilta (Hilla voisi saada jonkin erikoispalkinnon, kun se tippuu kaikenlaisten asioiden päältä aika tiheään) ja pakkka meni molemmilta sekaisin niin, että Hillalla oli oma putkiralli loppuradan. Viimeisellä hyppärillä tipahti vain yksi rima. Toisin 4.96 m/s etenemä ei olisi riittänyt edes kolmen parhaan joukkoon... 

tiistai 1. tammikuuta 2019

Tavoitteet 2019


Jos miettii vuoden 2018 mieleenpainuvimpia koiriin liittyviä tapahtumia, niin ehkä tärkein muisto on Tinjan ensimmäinen EVL1 ja Liekin rally-tokorata SM-kisoissa. Ja Liekin kanssa kisaamisen aloittaminen sekä rally-tokossa että tokossa oli saavutus sinänsä, sillä se ei ole hirveän helppo koira. Koko alkuvuosi meni Liekin kanssa pohtiessa, että päästäänköhän koskaan kisoihin saakka.


Siihen nähden, että tänä vuonna on voitettu SM-kultaa rally-tokossa ja oltu toko-SM:ssä 11. sijalla, niin itselleni tärkeimmät tapahtumat tuntua aika mitättömiltä. Totuus kuitenkin SM-kullasta on se, että olin niin vittuuntunut Hillan saamaan kympin virheeseen (vasemmalla seuraten 90 asteen käännös vasemmalle...), että olin jo luovuttanut Tinjan kohdalla (ja siksi se varmaan menikin niin hyvin, kun ei jännittänyt enää lainkaan). Vielä muutama kuukausi myöhemmin muistan koko kisoista sen kympin virheen. Niitä onkin sitten tullut sen jälkeen joka kisassa sellaisissa kohdissa, joissa en ole edes tajunnut virhettä tulevan... Hallinnan tunteen menetys on ehkä tässä kaikkein pahinta.

Kovasti olen miettinyt minkälaisia tavoitteita asettaisin vuodelle 2019. Tinjan viimeisen tokokokeen ajatteleminen tuntuu edelleen pahalta; ei yhtään isoa, selkeää virhettä mutta silti osaaminen riitä ykköseen, joten en tiedä pystynkö enää koskaan ilmoittamaan Tinjaa kokeeseen. Ja kun ei olla oikeastaan treenattu sitten syyskuun(?), niin ei ole mitään järkeä kokeeseen menemisessä, kun Tinja vaatisi säännöllistä treeniä, että herneet pysyisivät suunnilleen paikallaan. Hillan puolesta on huono omatuntuo, koska se on turhan onnellinen aina niillä harvoilla kerroilla, kun se on päässyt jotain tekemään. Ostin kuitenkin palveluskoiraliiton lisenssin, joten kai pitää Liekkiä piiskata eteenpäin, ettei rahat mene hukkaan.

Liekin tavoitteet vuodelle 2019
  • Liekki treenaa jokainen päivä jotain. Kerran viikossa saa olla yksi täysin lepopäivä. Seuraavan kerran Liekki saa pitemmän loman, kun se on saavuttanut TK2:n ja RTK3:n.
  • Jääkaapin ovessa olevasta tavoitelistasta on pyyhitty yli kaikki kohdat.
  • TK2 ja RTK3. Tässä onkin tavoitetta, kun lähtötilanne on, että Liekki osaa kolme liikettä tokossa luotettavasti (luoksetulo, kaukot ja paikallaan istuminen) ja hakeutua oikealle puolelle perusasentoon avustettuna.
  • Agilityssä noustaan kakkosiin ja kakkosissa saadaan yksi nolla. Shetlanninlammaskoirat ry:n ykkösruusuke agilityssä.
  • Agilityssä opetellaan perusasioita kunnolla. Aloitamme opettelemalla “Ajatteleva agilitykoira” -kurssin jutut kunnolla. Testataan miten pitkälle päästään, kun oikeasti paneudutaan agilityyn.


Hillan tavoitteet vuodelle 2019
  • Viimeinen agility-SERT ja valioituminen, jonka jälkeen Hilla pääsee eläkkeelle tavoitteellisesta agilitystä.
  • Yritetään jaksaa käydä yksi tokokoe, ettei SM-kisat jää välistä.
  • Hilla saa treenata kaikkea Hillan mielestä kivaa.


Tinjan tavoitteet vuodelle 2019
  • Tinja on vuoden 2019 paras rallykoira ja paras koira IKINÄ. (Tämä ei ole tavoite vaan toteamus.)