Hyviä huonja uutisia

Sähköpostiin tuli ilouutinen siitä, että ensi vuonna ei tarvitse kuulua rally-tokon valmennusrenkaan. Tästä tiedosta olisi kai pitänyt olla surullinen tai vihainen, mutta minulle tämä oli suuri helpotus ja kuin iso taakka olisi otettu pois harteilta. Kieroa kyllä, näin hyvällä tuulella en olekaan ollut pitkään aikaan. Vastuunkanto yksinään renkaan toiminnasta oli aikamoinen taakka varsinkin kun hommat eivät siinä toimi kuten jäsenten vaihtuvuudesta varmasti näkyy. Ja rehellisesti sanottuna mitään isompaa hyötyä renkaaseen kuulumisesta ei ole tullut.

Ihan täysin treenaamattomasti ei ole heittäydytty, vaan parin viikon aikana on tehty pikkujuttuja. Liekin kanssa varsinkin on yritetty aktivoitua ja saada lähes päivittäin jotain aikaiseksi, jotta päästäisiin yliviivaamaan jääkaapin ovessa olevaa tavoitelistaa.

Sunnuntaina Hilla ja Liekki (sekä Tinja) kävivät treenaamassa agilityä. Palattiin perusasioiden äärelle eli yritetään kerrankin kehittää osaamista myös agilityssä. Kaikki koirat tekivät yksinkertaiset harjoitteet, johon kuului puomin kontaktin treenaaminen (Liekillä juoksupuomi), kepit (Hillalle ja Tinjalle avokulmatreeni ja Liekillä verkot alussa ja lopussa apuna) sekä kolmen esteen suora, jonka koirien piti mennä itsenäisesti. Kerrankin tuntui, että agilityssä saatiin jotain aikaiseksikin ja koiria (Liekkiä ja Hillaa) koulutettiin eteenpäin. Ainakin Hilla suostui nyt treenissä ottamaan puomin kontaktit nätisti. Liekki osui hienosti puomin kontaktille aina kun Liekki laitettiin juoksemaan alastulorampin yläpäästä, mutta ihan täysin varmasti sama ei sujunut, jos puomi otettiin ihan kokonaan.

Sileän maan lajeja on treenattu sitten ihan kotona sisätiloissa pääasiassa, mutta viikonloppuna kerran käytiin ihan kentällä tekemässä ei mitään järkevää ja lisäksi hallissa agilityharjoitusten jälkeen tehtiin pienet treenit. Nämä siis isomman alueen treenit käytännössä tarkoitti sitä, että Liekki on juossut ruutuun ja hakenut kapulaa. Muuten sisällä on sitten treenattu uusia juttuja, kuten oikean puolen seuraamisen perusasentoa, puolenvaihtoa takaa, liikkeestä seisomista (jonka Liekki alkaa hallita pienellä käsimerkillä) ja istumista ja peruuttamista vasemmalla seuraten. Hilla on hinkkaillut seuraamista eli tehnyt muutaman askeleen seuraamista perusasennosta toiseen ja Tinja on vahvistellut muutamia rallyliikkeitä (puolenvaihto takaa, saksalainen, sivuaskeleet).

Syysleiri

Toissa viikonloppuna oli rally-tokon valmennusrenkaan syysleiri. Osaanotto leirille oli turhan vähäinen, mutta toivottavasti ensi haussa tulisi mukaan sellaisia, jotka ovat toiminnassa mukana muutenkin kuin nimellisesti. Minulle leirin paras hetki oli perjantai, jolloin saatiin hetken aikaa olla koirien kanssa ihan nelistään oikein kivalla mökillä, josta riitti metsäpolkuja ja metsäautoteitä vaikka miten pitkälle. Koirat eivät olleetkaan juuri hetkeäkään viikonlopun aikana hihnassa. Majavan pesäkin nähtiin.

Lauantaina kouluttamassa oli Päivi Saarilahti, jonka juttu on koirakon väliset suhdeasiat. Olisi hyvä kirjoittaa muistiinpanot heti, niin asiat eivät kerkiäisi unohtua. Ajateltavaa kuitenkin tuli taas, vaikka ei ehkä ihan sellaista mitä oli tarkoitettu? Lauantain koulutus sopi meille oikein erinomaisesti: 20 minuuttia hiljaa paikallaan pysymistä. :D Hilla ei ole kyllä aikaisemmin jaksanut kitistä niin pitkään, kun se niin kovasti odotti pääsevänsä tekemäänkin jotain. Ja tujotti 15 minuuttia katkeamattomasti kouluttajaa... Mutta suostui Hilla esittämään erityislahjakkuutensa nukahtaa ihan minne tahansa.

Koultuksen aluksi oli kahden tunnin luento.

Suhde koiraan on hyvin henkilökohtainen asia. Jokainen siis määrittelee itse mitä hyvä suhde on ja mitä siltä haluaa. Suhde on kuitenkin toisen kohtaamista. Muutos on pysyvä ominaisuus maailmassa, ja siksi myös suhde koirakon välillä muuttuu koko ajan samoin kuin vire. Yhdessä ja erikseen koetut asiat muuttavat suhdetta. Tavoitteena on keskittynyt, rento yhteistyö. Osaaminen ei pääse loistamaan, jos vire on liian korkea tai matala. Vain koira pystyy näyttämään minkä verran pystyy keskittymään ja kantamaan vastuuta.

Hilla sai kommenttia, että se näyttää koiralta joka ajattelee paljon (vastapainoksi Tinja ei ajattele yhtään...) ja ehkä tahmeus tokossa liikkeiden väleissä johtuu siitä, että se ei kerkiä prosessoda riittävästi tapahtumia. Ylivireen puolelle kääntyminen taas yliyrittämisestä, joka johtuu minun tyytymättömyydestä. SIitä päästäänkin hulluuden alkulähteelle, kun voi pohtia sitä, että olenko itse tulkinnut kaiken aivan päinvastaiseksi. Itsestäni tuntuu enemminkin siltä, että olen ihan itse ruokkinut ylivirettä sillä, että haluan koirien näyttävän työskennellessään varsin lennokkailta. Ja hassuinta asiassa on, että koirat ovat menneet viime kokeissa erinomaisesti, vaikka itsellä on ollut ihan paska fiilis...

Päivän tärkeimmät opit olivat ehkä se, että koira määrittelee etenemistahdin ja koiran tulkinta ja lukeminen tulee olla läsnä koko koulutuksen ajan. Esimerkkinä Liekin mietintätauot, jossa se näyttää passivoituvan mutta oikeasti pohtii kovasti mitä siltä halutaan. Tässä tilanteessa ei ole oikein lähteä koiraa painostamaan ja hakemaan “aktiivisuutta” vaan antaa koiran miettiä rauhassa ja sitten jatkaa, kun koira on koulutukseen valmis. Toinen pohdittava asia on miten paljon me omilla asenteilla ja tunteilla vaikutamme koiriimme, esimerkiksi aina tiettyjen henkilöiden koirat ovat aina erityisen häiriöherkkiä. Koirankoulutuksessa ehkä pitäisi löytää muitakin vahvuuksia ja heikkouksia kuin tekniset asiat ja tunnistaa tällaisia omia vaikutuksia koiriinsa ja pohtia onko koira oikeasti sellainen kuin sen käsitän olevan.

  

Sunnuntaina oli sitten renkaalaisten oma päivä. Koska meitä oli niin vähän paikalla, niin Tinja ja Liekkikin pääsivät tekemään kaikki harjoitukset. Aamulla oli kaksi pientä harjoitusta, jossa toisessa lähetettiin koira halutulle merkille usean joukosta sekä toisessa haettiin esteille kontrollia hypyttämällä jonkin esteen yli estesarjassa ja taas seuruuttamalla seuraavan ohi. Omien koirien kohdalla ei sattunut mitään yllättävää. Hilla oli todella hyvä merkeillä ja kuunteli kiltisti ohjeet, Tinja puolestaan räiski alkuun ennen kuin pääsi jyvälle, että ehkä kannattaisi kuunnellakin. Esteillä taas Hillalla kesti hetki tajuta, että aina ei voi hypätä mutta Tinja puolestaan oli tässä oikein haka. Liekki sitten teki merkin ihan pelkkänä yhden merkin kiertona, mutta esteillä se oli tosi hyvä.

Iltapäivällä tehtiin mestariluokan rataa. Tuli aika selväksi, että Hillan vireelle pitää ruveta oikeasti tehdä jotain, jos aiotaan vielä kisata. Rata oli seuraamisen osalta pelkkää poikittamista ja keulimista... Tinja oli oikein kiva, mutta muutama tekninen heikkous saatiin esille (puolenvaihto takaa, pujottelu oikealla seuraten). Liekki oli yllättävän hyvä radalla, vaikka se ei osaa oikeasti edes oikealla puolen seurata. Vaikka se yritti monesti palata tutummalle puolelle seuraamaan ja oikealla puolen piti mennä namin avulla, niin se yhdisteli häkellyttävän hyvin vanhaa oppimaansa uuteen ja teki monia sellaisia liikkeitä mitä aikaisemmin ei olla edes harjoiteltu erinomaisesti.

Liekin tyylinäyte peruutuksesta.