Liekki-viikonloppu

Edellisen postauksen jälkeen on treenattu kolme kertaa, mutta näitä treenejä en ole laittanut ylös. Liekillä oli kuitenkin tänä viikonloppuna peräti kahdet kisat. Lauantaina Liekki aloitti agilityuransa virallisissa kisoissa ja hankki itselleen kolmannen kisakirjan. Liekki mitattiin 28,3cm korkeaksi eli riski on siirtyä pikkumineihin, mutta toistaiseksi joudutaan kisaamaan mineissä. Liekki ei hirveästi arvostanut mittausta, mutta radoilla sillä oli hirmuisen kivaa. Ja pujottelut onnistuivat oikein hienosti joka radalla, vaikka treeneissä ne ei ole vielä satavarmat! Ja muutenkin vähäiseen treenimäärään nähden Liekki meni todella hyvin. Tänä päivänä radoilla oli muutama takaakiertokin, vaikka olin ajatellut, että ykkösluokkaan riittää, että osataan mennä suoraan. :D

1A-agilityrata, 0vp ja hieman yliaikaa, 1.sija

Meitä molempia jännitti aika paljon. Liekki lähti normaalia hitaammin liikkeelle ja meinasi ekan putken jälkeen käydä haukkumassa tuomarin, mutta tuli onneksi käskyllä tekemään pujottelua. Keinulle tuhrautui todella paljon aikaa, kun Liekki ei meinannut uskaltaa mennä päähän saakka, mutta tuli sitten kuitenkin. Eli keinu tarvitsee vielä treeniä. Loppurata menikin varsin kivasti. Liekki osui puomin kontakteillekin vieraskoreuttaan. Treeneissä sen kontakteille osuminen on 0%...

1B-agilityrata HYL

Liekki oli saan A:n kontaktilta kontaktivirheen, vaikka itse olin katsovinani, että osui. A:lta seuraavalle putkelle Liekki heitti voltin ennen putken suuta, kun ei estehakuisuus ihan riittänytkään ja oli menossa väärään putken suuhun. Loppurata meni oikein kivasti, mutta Liekki meni toiseksi viimeisen muurin ohi ja kun lähdin korjaamaan, niin hyppäsi muurin väärästä suunnasta. Muuria ei olla juuri lainkaan harjoiteltu, joten Liekki ei todennäköisesti eka tajunnut sitä hypättäväksi esteeksi.

1C-hyppäri 10vp ja hieman enemmän yliaikaa, 3.sija

Hyppäri alkoi olla sitten Liekin normaalia menoa hyvässä ja pahassa. Vauhtia alkoi löytyä normaaliin tapaan, mutta tuli kanssa virheitä ja niiden korjaamiseen meni aikaa. Liekki tuli suoralla pituuden ohi eikä sitten meinannut hakea seuraavaan putkeen, kun hirveästi ei olla sylkkäreitä harjoiteltu. 14.esteelle olin ajatellut kokeilla vastakäännöstä, vaikka sellaista ei olla Liekin kanssa aikaisemmin tehty. Ei tarvinnut nytkään harjoitella, koska Liekki ei vaihtanut puolta edeltävällä persjätöllä...

Treenattavaa:

- Keinu ja erikoisesteet

- Sylkkäri putkelle ja hypylle

- Vastakäännös

- Persjätöt ja valssit

Sunnuntaina Liekki puolestaan oli toisissa tokokisoissaan alokasluokassa. Vaikka Liekkiä hirveästi jännittikin niin saatiin silti ALO1 169p ja jaettu kolmas sija seitsemästä koirasta.

Paikkamakuu 8

Liekki meni viereisen koiran maahankäskyllä maahan. Liekki pelästyi aika pahasti ennen kokeen alkua, kun joku koira rähäti autosta varsin pahankuuloisesti ja pälyili molempia viereisiä koiria koko ajan, että kummasta suunnasta hyökätään päälle. Liekki oli koko kisan ainut pikkukoira. Kaikilla muilla oli perinteisiä isoja palveluskoiria ja Liekki joutui rotikan ja malikan väliin.

Seuraaminen 8

Jo paljon parempi kuin ekassa kokeessa vaikkakin Liekki meinasi ensimmäisessä pysähdyksessä jatkaa matkaa ihan yksinään.

Liikkeestä maahan 10

Luoksetulo 9

Liekki tuli suoraan sivulle vaikka sen pitäisi kiertää selän takaa... Ja koska tuli suoraan, niin hyppäsi tietysti vasten perusasentoon siirtyessä.

Kapulan pitäminen 7

Liekki ihan hetken mietti kapulan ottamista. Kapulaa piti kuitenkin siististi, mutta hyppäsi seisomaan irrotuksessa. (Tätä tekee aina välillä treeneissäkin.)

Kaukot 8

Tuplakäsky perusasennosta maahan, mutta itse kaukot oli oikein kivat.

Hyppy 9

Perusasentoon tullessa Liekki vähän lenkitti selän takaa tullessa ja tuli myös yksi haukahdus.

Kokonaisvaikutelma 9

En olisi ehkä itse antanut näin paljoa, koska Liekki vähän seikkaili omiaan liikkeiden väleissä, kävi nuuhkimassa liikkurin ja ei aina tullut ihan sujuvasti perusasentoihin, kun Liekin mielestä ympäristö oli turhan jännittävä. Mutta kutenkin osaamisen kannalta Liekki teki paremmin kuin ekassa kokeessa. Vielä kun saataisiin Liekki olemaan pelkäämättä.

Ihan kaikkia ei koulutukset kiinnosta.

Mitä tapahtui?

Muistan vieläkin miltä tuntui voittaa vuoden 2016 rally-tokon SM-kisoissa pronssia Tinjan kanssa. Se on edelleen elämäni tärkeimpiä hetkiä ja käännekohta monelle asialle. Miltä tuntui voittaa Suomen mestaruuus vuonna 2017? Ei miltään. Elämä jatkui normaalina eteenpäin eikä ketään hirveästi kiinnostanut. Työkaverit sentään muistivat. Päällimmäisenä vaan koko muistikuva koko kisoista, että Hilla sai karsintaradalta huonot pisteet... Siitä huolimatta miten paljon treenaamiseen oli panostettu ennen kisoja. Ja kun tarpeeksi ajattelee, niin ei Tinjakaan ollut mitenkään loistokas ollut kummallakaan radalla. Ja silti se voitti kultaa...

Sitä vain yksi yö tajuaa, että ei ole tyytyväinen, vaikka voittaisi MM-kultaa. Kun Hilla pääsi tokon SM-kisoissa finaaliin, ei se suorittanut hyvin vaan tasaisen huonosti. Paljon on pyöritelty mielessä myös kesän Korrien koulutusta, jossa toinen kouluttajista totesi, että koiran ei tarvitse olla vauhdikas pärjätäkseen. Mutta miksi tämä piti nostaa juuri Hillan kohdalla esille?! Hillan kanssa on tokossa törmätty seinään, jossa meidän kummankaan taidot ei riitä sitä ylittämään.

Viime viikolla ei huvittanut treenata kuin kaksi kertaa ja siitä toinenkin oli oikeastaan Liekin agilitytreeni. Sunnuntaina rally-tokon piirimestaruus ja maanantaina tokon. Ja minä mietin kumpi olisi rohkeampaa, jättää menemättä vai mennä kisaamaan? Rally-tokoon en olisi ehkä mennytkään, jos ei olisi ollut pakko palauttaa kiertopalkintoa (olin aika toiveikas, että Hilla olisi ontunut). Tinja sai 90p, yksi kympin virhe jostain äkkipysähdyksestä puolenvaihdossa jalkojen välissä, jota en edes nähnyt. Ei mitään yhdestä vinosta seisomisesta ja kontrolli/yhteistyön puute virheitä pujottelussa taikka houkutuksessa. Ei sen puolestaan haukkumisestakaan. Hillalle 99p ja 2.sija. Ei kiinnostanut pätkääkään mistä tuli (eikö niitä kisakirjoja voisi vaan jakaa pois ilman mitään syvällisiä keskusteluja?). Oma suhtautuminen oli ihan hyvä; kaikki palkinnot jäivät kisapaikalle. Mutta molempien rata tiivistettynä: häntä oli seuraamispaikalla eli molemmilla oli todella kivaa.

Molempien koirien hyvä vire jatkui vielä tokokokeeseen asti. Koirien kanssa oli kiva olla molemmissa kisoissa, vaikka muuten ei hirveästi huvittanutkaan kisoihin lähtö. Tinja ei saanut edes tulosta. En tiedä itkisinkö vai nauraisinko. Pahimpia kokeita Tinjan kanssa taitaa olla ne, jossa se “tekee hyvin”, mutta ei sitten kuitenkaan. Mutta eteenmenon korjaukset olivat hienot, vaikka käskyjä tulikin liikaa. Hilla voitti piirimestaruuden 288 pisteellä. Palkintoja en ehkä silti olisi ottanut, jos niitä ei olisi tyrkätty suoraan käteen.

Peruin kaikki syksylle lupaamani koulutukset. Syksy vain lomaillaan ja etsitään uudelleen merkitys koiraharrastuksille. Ainoastaan shelttien rotumestaruuksia odotan ja ehkä treenaankin niihin, jos sattuu huvittamaan. Nyt on ollut aikaa lukea pois pitkään pöydällä lojuneita kirjojakin ja olisi monta peliä pelaamatta.

Ehkä jokainen koira tulee elämäämme syystä. Luulen, että Liekki on sitä varten, että oppisin taas nauttimaan niistä pienistä etenemistä ja pienten tavotteiden toteutumisita. Ilmoitin Liekin virallisiin agilityksioihin ja heti alkoi jännittää, että osaankohan enää mitään. Viimeksi agilityä on kisattu vuoden alussa. Vaikka Liekin puomin alastulokontaktille osuminen oli 0% treeneissä eikä vielä pujottelun aloitukset suju varsinkaan kovasta vauhdista, niin jotenkin sitä odottaa noita agilitykisoja kovasti. Liekillä on ainakin treeneissä ollut todella kivaa ja se on tärkeintä.

Jälkikoe

Lauantaina käytiin Hillan kanssa meidän molempien toiset pk-kokeet eli avoimen luokan jälki. Koe alkoi jäljellä ja arvoin minulle sopivan suoritusvuoron neljäntenä. Janalla Hilla eteni hyvin. Minusta meni pikkasen yli jäljestä ja palasi takaisin päin. Hilla kuitenkin nosti takajäljen ja jäi sotkuun risuun kun käännyttiin ympäri ja vähän meni aloituksessa epävarmaksi. Jäljen Hilla kuitenkin ajoi todella hyvin, mutta jotenkin oli Hillalta se normaali veto poissa ja aika löysällä liinalla jouduttiin etenemään. Yksi välikeppi (nelonen) jäi mutta kaikki muut löytyivät. Aika riitti juuri ja juuri jäljen tekemiseen vaikka enempiä sotkuja jäljellä ei tullutkaan. Tämä oli ensimmäinen kilometrin mittainen jälki Hillalle, mutta tuntui ihan hyvin jaksavan. Janalta 25p sekä viiden kepin pisteet.

Esineruudussa kaksi ensimmäistä esinettä löytyi todella nopeasti. Hillan työskentely meni jäljestämiseksi kun kolmatta esinettä ei löytynyt heti. Aika ei riittänyt kolmannen esineen löytymiseen. Loput kaksi esinettä oli etualalla siellä mistä Hilla nosti ensimmäisen esineen ja todennäköisesti Hilla olisi löytänyt kolmannenkin esineen, jos olisin vaan osannut lähettää oikealta puolelta ruutua ja lisäksi kutsua Hilla takaisin, kun työskentely ruudussa meni huonoksi ja lähettää se uudelleen. Hillan työskentely esineruudussa on kuitenkin selkeästi parantunut.  Esineruudusta 19p ja maastosta yhteensä 164p.

Tottis viimeisenä ja tämä tehtiin kolmen kiertona niin, että minä ensin odotin kentän ulkopuolella ilmoittautumisen jälkeen ja tein sitten liikkeet ja sitten paikkiksen. Seuraaminen meni Hillan osalta ihan pelleilyksi eikä se käytännössä seurannut lainkaan. Kunhan vaan roikkui mukana. Laukauksiin reagoi, mutta enemmänkin niin, että kuunteli kiinnostuneena kun ei tarvinnut seuratakaan... Jäävät teki hyvin (ja jopa seurasi vaikka ei siinäkään ollut ihan paras). Pientä vähennystä tuli luoksetulossa käsiavusta. Tasamaanoudossa puutteellinen arvosana oli minusta aika liioiteltu, kun Hilla oli muuten korrekti ja ainoat virheet oli muutama raviaskel kun Hilla lähti kapulaa palauttamaan ja jäi hieman kauas eteen istumaan (kuitenkin ylsin ottamaan kapulan kurottamatta). Hyppynoutoa ei tietysti tehty. A:lla Hilla arvioi hypyn väärin eikä päässyt A:ta ylös vaan tipahti. Kiersi sitten A:n molempiin suuntiin... Eteenmeno oli ihan ok, vaikka Hilla eteni hieman käsijarru päällä. Tottiksesta vain 59p. A:n epäonnistumisen jälkeen ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia enää tottiksesta saada riittävästi pisteitä, kun Hilla ei tee hyppyä. Olisi vielä pitänyt olla lisää viettiä sun muuta roskaa suorituksessa tuomarin mielestä.

Aika paljon harmittaa, että JK2 jäi tottiksesta kiinni, mutta oma vika, kun en käynyt täysikorkeaa A:ta treenaamassa ennen koetta. Hilla on tehnyt täysikorkean A:n viimeksi viime vuonna, joten eipä ihme ettei osannut arvioida hyppyä oikein. Maastot kuitenkin kohtuullisen hyvin, vaikka hieman tuntui puhti olevan poissa joka osa-alueessa. Seuraava yritys taitaa olla sitten ensi vuonna, kun kokeita ei taida enää olla tälle vuodelle tulossa.

Työkaverit muistivat...

Viime viikon maanantaina Hilla teki jälkeä. Ensin yksi janaharjoitus ennen varsinaista janaa ja jäljelle lähtemistä. Molemmat janat onnistuivat oikein hyvin löysällä narulla kuljettaessa. Hilla poimi myös jäljen hyvin oikeaan suuntaan. Itse jälkikin meni oikein kivasti ja Hilla löysi tarkoituksella lyhyeksi tehdyltä jäljeltä kaikki kaksi keppiä (joista toinen toisin oli kakkapussi palloksi käärittynä :D). Jäljellä päästiin treenaamaan ampumisen sietämistäkin, kun joku ampui kohtuullisen lähellä haulikolla. Hieman oli kovempi ääni kuin starttipistoolissa, mutta Hilla ei hetkahtanut. Jäljen vanhenemista odotellessa Hilla sai treenata tottista ja se oli hieman liiankin innoissaan asiasta. Liekki aloitteli kaikenlaisen uuden opettelemista (liikkeestä seisominen, oikean puolen perusasento ja puolenvaihto jalkojen välistä), mitä sillä onkin nyt edessä, kun pitäisi ruveta sekä tokossa että rally-tokossa treenailemaan seuraavan luokan liikkeitä.

Tiistaina Hilla teki esineruututreenin. Se juoksi vuorotellen toisen koiran kanssa hakemassa kapeasta kaistaleesta ja odotti aina puussa kiinni toisen koiran tehdessä. Lisäksi sheltit olivat valtoimenaan häiriköimässä. Hilla teki kuitenkin todella hyvin ja lähti joka kerta todella lujaa. Hilla toi hankalan mallisen juuriharjankin ongelmitta vaikka ensin pitikin vähän hakea sopivaa kantotapaa.

Keskiviikkona kaveri oli tehnyt meille valmiiksi jäljen. Jäljellä pitkä janalle lähetys, pituutta reilu 600 metriä sekä jäljellä kuusi keppiä. Vanhenemisaika noin 1,5h. Hilla teki todella hyvän janan ja nosti varmasti jäljen oikeaan suuntaan. Jäljellä oli myös yksi piikki, joka taisi olla Hillalle ensimmäinen, mutta hienosti selvitti senkin. Kaikki kuusi keppiä löytyi. Toisin viimeistä Hilla joutui hetken etsimään, koska jostain syystä oli lopussa melkein kymmenen metriä sivussa jäljestä. Oltiin taas ampumaradan lähistöllä, joten saatiin myös jäljelle haulikon ammuntaa häiriöksi ja käytin ampumisia hyväksi ja seuruutin Hillaa ampumarataa kohti tiellä. Alkuun vähän kuunteli (enemmän ehkä ei vaan ymmärtänyt, että ollaan oikeasti töissä vaikka ollaan keskellä metsää), mutta muutamalla palkkauksella seurasi oikein hyvin eikä välittänyt laukauksista pätkääkään. Jäljellä ollessaan Hilla ei reagoinut lainkaan, vaikka välillä olikin kuin olisi pommeja räjäytetty.

Hilla teki myös tottiskaavion läpi. Siinä olisi aika paljon muistettavaa ohjaajallekin... :D Hillalla ainakin intoa riitti ja seuraaminen oli aikamoista poikittamista ja edistämistä. Luoksetulossa meinasi tulla suoraan sivulle ja eteenmeno oli todella kehno. Ei olisi malttanut mennä suoraan loppuun saakka, vaan tiputti raville ja eteni loppumatkan kiemurrellen. Eteeenmeno tehtiin erikseen lelulle, että idea säilyisi. Muuten Hilla teki ihan ok. Erikseen vielä käytiin treenaamassa matalaa A:ta, joka sujui Hillalta oikein kivasti.

Tinja aloitti pitkästä aikaa tokon treenaamisen ja sillä oli enemmän intoa kuin järkeä. Tinjan kanssa tehtiin neljä liikettä: kiertohyppynouto, luoksetulo, ohjattu ja tunnari. KIertohyppynoudossa kierto ei meinannut ensin onnistua, koska Tinja sotkeentui matkan varrella olleeseen roskaan vaikka olen varma, että se pongasi valmistelussa kierron... Pitkään saatiin myös tapella siitä, että kapulan kanssa tullaan esteen yli eikä siitä vaan juosta ohi. Luoksetulossa tehtiin vaan seisominen (joka oli harvinaisen hyvä Tinjalle!) ja avustaja laittoi pysäytyksessä takapalkan Tinjan taakse. Ohjattu oli ihan ok, mutta siinä Tinja hakeutui ensin keskikapulalle, mutta sai kuitenkin siitä ohjattua oikeaan suuntaan. Tunnari sentään onnistui varsin kivasti, jos ei lasketa sitä, että Tinja meinasi kääntyä myös alussa minun mukana ympäri.

Liekkikin treenasi jotain omaksi ilokseen. Tehtiin ainakin hyppy, kiertoa, kaukoja (keskityttiin matkan kasvattamiseen ja istumaan nousemiseen) sekä noutoa. Liekillä oli todella kivaa ja se tekikin oikein iloisesti kaikkea. Kierrossa pitäisi vahvistaa irtoamista, kun nyt Liekki ei oikein tajua kiertämistä kaukaa lähetettynä.

Torstaina viimeinen esineruututreeni ennen koetta. Alueena hieman alle puolet kisa-alueesta oleva alue ja alueella oli neljä esinettä. Hilla löysi kaikki esineet kohtuullisen vauhdikkaasti. Ensimmäisen esineen jälkeen Hilla jäi hetkeksi pyörimään etualalle, mutta todennäköisesti sai vaan hajua edeltävän koiran rikkomasta esineestä.

Esineruututreenin jälkeen vielä Hilla kävi harjoittelemassa hieman tottista ja siinä keskityttiin Hillan kanssa eteenmenoihin, joita Hilla saikin tehdä useaan otteeseen juoksemalla pallolle. Tinjan kanssa puolestaan väännettiin kiertohyppynoudosta ja lähinnä siitä kuuluuko noudon jälkeen vielä hypätä estettä ja lisäksi eteenmenoista. Liekkikin treenasi, mutta ei ole enää mitään muistikuvaa mitä se on mahtanut tehdä. Ainakin luoksetuloa tehtiin niin, että oli kartio häiriönä.

Tinjasta rally-tokon Suomen mestari 2018!

Kaikki kuvat, joiden alalaidassa on teksti Sporttirakki, on Sporttirakin ottamia.

Lauantaina kisattiin rally-tokon Suomen mestaruudesta ja minä kisasin kaikkien koirien kanssa. Meidän matka alkoi jo perjantai-aamuna, kun koukkasimme hämeenlinnan kautta hakemassa Dogmobiliin koirahäkit ja yövyimme yhden yön Tampereella, josta sitten lauantaina matkasimme kisapaikalle ennen seitsemää ja koirien eläinlääkärien tarkastuksiin.

Hyvin mahtuu.

Tampereella oli kiukkuisia kissoja.

Majapaika Tampereella Airbnb:n kautta.

 Päivän suoritusurakka alkoi Liekistä, joka lähti avoimen luokan ensimmäisenä koirakkona klo 10.15. Avoimen rata ei ollut erityisen vaikea paitsi siellä oli juoksuosuus ja Liekille ei ole ehkä opetettu juoksuseuruuta ainakaan kunnolla.

Liekki meni oman suorituksensa todella hyvin ja oli koko radan hyvin mukana. Virheet tulivat 270 asteen käännöksestä oikeaan (-1p py), koska Liekki aivan pieneksi ajaksi jäi katselemaan häiriötä, seuraavalta kyltiltä -1p kontrollista, koska hyppäsi vasten ja peruutusaskeltehtävästä -1p tvä ja -1p ov, koska Liekki oli tekemässä ihan muuta kuin oikeaa tehtävää ja jouduin vähän pelastamaan.

Tuomarin kommentti: “Hieno maahanmeno. Ohjaaja saa koiran kannustettua yhteistyöhön.”

Yhteensä Liekki sai avoimesta luokasta 96p ja sijoitus oli 10/43 koirasta. Liekki sai lisäksi RTK2-koulutustunnuksen eli seuraavaksi Liekin pitäisi kisata voittajassa, mutta Liekki pitää rally-tokossa treenitauon, opettelee voittajan ja mestariluokan asiat ja kisaa ehkä sitten ensi vuonna. Liekki saisi vähän henkisestikin kypsyä ennen kuin aloittaa isojen koirien kisoissa.

Karsintaradan ratapiirros.

Hilla oli seuraavana vuorossa karsintaradalla, jonka rataantutustuminen alkoi klo 12.55. Hilla kisasi luokkansa toisena. Hilla meni todella hyvin, mutta minä en. Virheet tulivat oikean puolen käännöksissä molemmissa -1p vinoudesta (Hilla osaa kyllä kääntyä, mutta jännityksessäni sekoilin) sekä -1p kontrollista istu, käännös vasempaan, istu -kyltillä, jossa Hilla painoi. Ja isoin moka sitten perus 90 asteen käännöksessä vasempaan ja vielä vasemmalla seuraten, jossa saatiin -10p ja selityksenä, että koira ei kääntynyt. :( Hilla kyllä osaa tehdä käännökset, mutta ilmeisesti jännitin niin paljon, että olin huolimaton enkä ottanut koiraa mukaan.  Hilla sai karsintaradalta pisteitä vain 87p. Ilman typerää kympin mokaa ja jännittämistäni oltaisiin Hillan kanssa oltu kevyesti palkinnoilla ja mitalleissa kiinni. :( Harmitti vietävästi, koska näihin kisoihin oli satsattu oikeasti paljon.

 

Hillan mokan jälkeen olikin aika rentoa mennä Tinjan kanssa. Tinja kisasi mestarikoirista aivan viimeisenä. Tinja tekikin oman ratansa erinomaisesti, mutta ei muka osannut seisoa paikallaan vaan lähti kääntymään seiso, kierrä koira -kyltillä minun perään ja jouduin uusimaan sen ja silti Tinja jäi vinoon eli neljä pistettä jäi seisomiseen, vaikka olen aika varma, että Tinja sen osaa mutta ei nyt vaan malttanut tehdä. Yksi piste lähti vielä merkkikartion nuuhkimisesta, jossa Tinja oli todella possu. Muuten Tinja teki tosi hyvin. Tinja sai karsintaradalta 95p.

 

Finaalin pääsivät tänäkin vuonna molemmat koirani. Karsintaradan jälkeen Tinja taisi olla sijoituksissa 5 ja Hilla 19. Lähtönumerot arvottiin ja Hilla sai numeron 4 ja Tinja 19.  Finaalin rataantutustuminen aloitettiin klo 18.30.

Finaalirata

Hillalla oli hirmukivaa omalla suoritusvuorollaan ja keulimista tulikin aika paljon. Mutta hyvä, kun Hillalla oli hauskaa. Virheet tulivat saksalaisesta täyskäännöksestä (-1p tvä), jossa tuomarin mielestä oli pientä eriaikaisuutta. Videolta katsottuna minusta sellaista ei näy. Houkutuksesta -1p vino ja -1p kontr. Hetki piti miettiä miten ihmeessä houkutuksesta voi saada vino-virheen, mutta ilmeisesti Hilla oli keulinut niin paljon, että seuraamisasento on ollut taas vähän kyseenalainen... Viimeinen virhe -1p kontrollista 90 asteen käännöksessä oikeaan, koira oikealla. En ymmärrä ihan tätäkään virhettä, mutta ilmeisesti tuomari oli tulkinnut hidastamiseni, että koira painaa tms kun tein erityishuolella käännökset. Hillalle finaaliradalta 96p.

Tinjallakin oli oikein kivaa, vaikka radalla se pursusi välillä liikaakin energiaa ja välissään taas oli sitten erikoisen jähmeä (ilmeisesti minä tein asioita huomaamattani eri tavalla). Ainoa virhe tuli 4.kyltin käännöksestä, jossa Tinja mietti hetken perusasentoon siirtymistä. Tästä -1p tvä ja -1p vino. Tinja sai finaaliradalta 98p. Tinja oli finaaliradalla toinen.

Muut sitten mokailivat finaaliradalla enemmän ja Hilla sai nostettua omaa sijoitustaan nostettua yhteistuoksissa SM-7 sijalle. Tinja puolestaan omaksi yllätyksekseni voitti Suomen mestaruuden! Mutta ehkä se oli ihan ansaittua, koska vain kaksi muuta koiraa Tinjan lisäksi kykenivät tekemään sekä karsinta- että finaaliradalla valiotuloksen. Tinja on vain maailmankaukkeuden paras terapiasheltti. <3

Alapuolella olevat kuvat ovat Sporttirakin ottamia.

Ja Popdogien joukkue voitti pronssia! Ratkaiseviin tuloksiin laskettiin Tinjan että Liekin(!) tulokset. Hillakin oli mukana nimellisesti joukkueessa, joten sekin sai armosta palkintoja.

Ilmaiseksi ei nämä saavutukset ole tulleet ja kovasti on joutunut tekemään töitä koirien osaamisen eteen. Ensi vuonna ei kuitenkaan pilata Pullakoiran rataa, että se pääsee palkinnoille. Vähän ehkä tässä talven aikana pitää sillekin kertoa, että rallytoko on erittäin vakavaa puuhaa, kun alkaa noita kontrolli-virheitä tulla liikaa. Ensi vuodelle pitää myös miettiä tarkemmin sijoitukset, kun karsinta- ja finaaliradan voittajien isot koiranruokasäkit olisivat tässä koiralaumassa tullut eniten tarpeeseen. :D