Liekki täytti tänään jo vuoden! Liekki on siis hankaloittanut elämääni jo melkein kymmenen kuukauden ajan<3. Ehkä olisi vihdoin aika avata millainen Persoona Liekki on tännekin.
Tylsää Liekin kanssa ei ole ollut. Tässä kuukausien aikana Liekin nimi on vaihtunut lähes pysyvästi Liekki-prkleeksi (tottelee tätä paremmin kuin oikeaa nimeään) ja saanut päälleen moton: Söpön ulkokuoren alla pelkkää pahuutta. Liekki osaa olla hankala, mutta en ehkä silti vaihtaisi tätä söpöläistä mihinkään toiseen.
Liekki on siinä samanlainen kuin Hillakin, että se on aika vaikeasti määritettävä. Liekki on hyvin vilkas, vilkkain minun koirista, mutta osaa keskittyä todella hyvin (toisin kuin Tinja). Ja se on aina yhtä iloinen kuin Tinjakin. Iloisuus onkin Liekin yksi parhaista ominaisuuksista. Mutta muuten Liekki onkin hankala. Todella hankala. Eilen kuitenkin alkoivat vihdoin ensimmäiset juoksut, joten ehkä hormoniheittelyiden rauhoituttua, myös Liekkikin vähän tasoittuisi?
Vaikka Liekki täyttikin nyt vuoden, niin henkisesti se on edelleen ihan kakara. Kehittyy siis varsin hitaasti. Oppimista on hankaloittanut se, että Liekille ei ole oikein löytynyt kaiken voittavaa palkkaa. Se voi syödä ihan hyvin alkuun ja ruveta sitten sylkemään nameja pois suustaan. Samoin voi hetken leikkiä raivokkaasti ja sitten ei lelu enää kiinnostakaan. Sitten kun kumpikaan ei kiinnosta niin Liekki toimii pelkillä kehu ja rapsutuspalkoilla. Eli varsin kiltti ja yritteliäs koira Liekki on pohjimmiltaan, ainakin toisinaan. Ehkä paino sillä toisinaan sanalla.
Normaalisti Liekki on kiusaajatyyppi, mutta murjottaa martyyrinä jos joku sanoo sille pahasti. Liekki yrittää myös komennella vanhempia koiria: sänkyyn ei ole kellään muulla asiaa (Tinja tulee silti), vie Hillalta lelut, vahtii ruokaa ja tunkee väliin jos jotakuta muuta yrittää rapsuttaa. Liekillä on myös selkeää mieltymystä ihmislihan makuun siitä päätellen miten paljon se puree. Raggarikoiran alla on kuitenkin herkkä sielu, joka yrittää peittää epävarmuuden räyhäämisellä. Liekki ei ole se kaikista rohkein koira, mutta en ole vielä toistaiseksi ollut tästä erityisen huolissani. Varsin pehmeä se on myös, mutta ei kuitenkaan jää erityisemmin muistelemaan vastoinkäymisiä.
Hieman tässä vaiheessa epäilen, että ei ehkä vielä tänä vuonna kisata tokossa tai rally-tokossa. Liekki on vähän sen tyyppinen koira, että sitä ei kannata viedä liian aikaisin kokeisiin. Toisaalta uskon se olevan varsin “vahva” koira sitten kun on oppinut kaikki liikkeet kisatasoiseksi. Agilityssä sen sijaan aika varmasti kisataan loppuvuodessa. Siinä Liekki on ollut aivan loistava vähäiseen treenimäärään nähden. Oppii hirveän nopeasti, lukee jo nyt tosi hyvin ohjauksia. Selkeästi Liekistä on kehittymässä nopea ja irtoava koira, joka on kuitenkin varsin kevyt ohjata.
Ja tärkeintä, Liekillä on maailman kauneimmat silmät ja silmäripset.
Ensimmäinen valintakoe oli ja meni. Olisi voinut jättää käymättä. Ihan persiilleen meni. Juoksujen takia Hilla meni viimeisten joukossa ja arvoin meille vielä viimeisen numeron. Hilla oli todella löysä ja haluton koko kokeen. En tiedä reagoiko se mun jännitykseen, eikö se jaksanut pitkää päivää (varsinkin kevythäkissä odotellen vieraassa huoneessa) vai johtuiko juoksuista (kuten tuomarit väittivät) vai siitä, että se oli Hilla.
Paikkaistuminen 9 ja 10
I do NOT love toko.
Istumisen asento voisi olla suorempi.
Paikkamakuu 7½ ja 7
2xmaahankäsky
Zeta 5
Maahan ok, istuminen jää välistä. Seisominen ok. Seuraaminen hiukan puutteellista ja koira tarttuu hieman heikosti mukaan.
Kaukot 6½
1x ylim. Käsky. Ajoittain ohjaajan käsimerkki jää hieman päälle. Varsinkin seisomiset voisivat olla terävämpiä. Pitää kuitenkin suorituspaikkansa.
Seuraaminen 6½
Pakki ok, toisin hieman väljähkö. Pääosin koira sijoittuu oikein ja hyvä kontakti. Ei tänään terävimmillään, johtuuko juoksuista?
Kiertohyppynouto 8
Hyvin merkille ja täsmällinen stoppi. Ohjaajan käsimerkki jää kuitenkin vähän päälle tarpeettomasti. Hyvä palautus, mutta vino luovutus.
Ohjattu nouto 9
Ennakoi merkkiä.
Tunnari 8
Turhaan virtkutteli (haisteli, kun ensimmäisenä merkkasi oman). Löysän oloinen.
Luoksetulo 8
Haluttoman oloinen luoksetulo.
Ruutu 8
Muista kävellä kohti koiraa! Olisi saanut olla enemmän vauhtia.
Masentaa vaan ajatella, että vaikka Hilla olisi yrittänyt parhaansa, niin tuskin paljoa parempia pisteitä oltaisiin saatu. Pitäisi kai lohduttautua sillä, että Hilla teki kuitenkin teknisesti varsin vahvan suorituksen. Hotellihuone on jo maksettu Saloon, joten sinne kai pitää mennä. Ihan turha Kuopion reissu ei ollut, sillä Liekki näki emänsä ja veljensä. Liekki ei ollut kovin ilahtunut varsinkaan veljensä näkemisestä... Sukulaisiksi kaikki tunnisti äänestä. :D Liekki oli kasvanut emonsa kokoiseksi.
Kokeilin Sporttirakin treenikalenteria, mutta tuntui aika raskaalta ruveta lisäilemään yksi kerrallaan yhden koiran treenejä eikä pisteytysjärjestelmä oikein vastannut sellaista mitä ehkä itse haluaisin. Eikä treenit tunnu olevan kovin helposti selattavissa. Tinjan treenit varmaan pitää laittaa ylös sinne, kun erehdyin ilmoittamaan sen Sporttirakin tokon VOI/EVL-kurssille. Kaveri jotenkin osuvasti kommentoi, että siinä on valmennusrenkaalaisille pähkinä purtavaksi...
Sunnuntaina jaksoin raahautua hallille treenaamaan. Tinja oli iloinen kuten aina.Sai tehdä kuuntelutreeniä ruudun kanssa. Vaikein harjoitus oli se, että ensin tehtiin nouto ruutuun päin, sitten kapulan heitto uudelleen mutta koira ruutuun. Ruudussa kaukot ja siitä nouto. Paluumatkalla luoksarin pysäytykset kapulan kanssa. Toisessa harjoituksessa heitin namin maahan Tinjan eteen ja tein luoksetulon sen yli. Tinja oli yllättävän hyvällä tuulella ja erotteli tosi hyvin käskyt. Pari ongelmakohtaa: 1) Jos kapula lensi ruudun sisäpuolelle, Tinja istui pysäytyskäskyllä, 2) kiihtyi alkuun niin paljon, että kaukojen tekniikka ei pitänyt. Muisti kuitenkin, kun teki muutaman vaihdon ihan lähellä.
Hilla teki saman ruutu-nouto kuuntelutreenin kuin Tinja. Hillalle oli yllättäen Tinjaa vaikeampi luopua kapulasta, mutta aika hyvin Hillakin lähti kuuntelemaan mikä käsky tulikaan. Liekin kanssa ruvettiin hiomaan tekniikkapuolta. Saisi hioa myös keskittymistä ja häiriönsietoa, kun ne tuntuvat olevan nyt suurin kompastuskivi... Liekki kuitenkin lähti treenaamaan takapalkkaa kaukoja ajatellen. Toisena sitten perusasentoon siirtymistä (luoksetulo jne) eli yritetään päästä vasten hyppimisestä pois. Liekki siirtelee paikkaistumisessaan tassuja, josta pitäisi myös päästä eroon. Tokohypyn teki kerran hyvin ja suostui leikkimään lelullakin. Sitten häiriintyi ympäristöstä niin paljon, että alkoi kiertää estettä.
Maanantaina treenasivat vain Liekki ja Hilla. Hillakin vain lelupalkalla. Liekki oli yllättäen oli päivän pelastaja, vaikka olikin ensin ihan kauhea eikä suostunut minkäänlaiseen yhteistyöhön. Liekin takia minulla meni tarpeettomasti hermot myös Hillaan. Liekki päätti kuitenkin petrata ja (turhan) iloinen Liekki teki (turhan) iloisesti alo-luokan liikkeet läpi. Oli siellä aika paljon sellaista mitä Liekki ei ole koskaan tehnyt (kuten hidas kävely ja takaisin sivulle palaaminen), mutta teki kuitenkin kaikessa jotain sinne päin. Saa toimia nyt tämän hetkisenä tason määrityksenä. Kuten videolta näkyy, seuraaminen on toistaiseksi suurin kompastuskivi.
Hillalla oli ongelmia kaukoissa S-I vaihto. Lyhyeltä matkalta teki siivosti, mutta pitkällä matkalla ei meinannut vaihtaa kertaakaan asentoa yhdellä käskyllä. Tunnarissa treenattiin vaan palautukseen vauhtia eli Hilla kävi hakemassa kapulaa ruutunauhojen seasta.
Maanantaina isot koirat kävivät eläinlääkärireissulla. Tinja pääsi hammaskiven poistoon ja Tinjalta poistettiin edestä yksi lohjennut hammas. Hillalta kuvattiin lonkat. Vasemmassa (paremmassa) lonkassa oli alkavaa nivelrikkomuutosta. Hilla on ollut täysin oireeton, joten jatketaan ihan samaan malliin kuin tähänkin saakka. Aika hitaasti noita muutoksia kuitenkin tullut. Hilla painoi 20,6 kiloa, joten se saisi laihduttaa ainakin 2,5 kiloa. Ei ihmekään, että on näyttänyt ihan pallolta. Tinja painoi vain 7,8 kiloa eli jopa hieman liian vähän. En ymmärrä miten tässä on päässyt käymään näin.
Tinjan uusi hymy.
Keskiviikkona Liekki ja Hilla kävivät treenaamassa agilityä. Hilla lähinnä juoksi puomia ja tehtiin jotain epämääräistä 15cm:n esteillä. Hilla ei tuntunut jostain syystä irtoavan niin hyvin kuin normaalisti ja ei kuunnellut hirveästi käskyjäkään. Kaukojen S-I vaihdot eivät onnistuneet vieläkään. Liekki oli varsin hieno. Tehtiin helppoa pääasiassa suoraa sisältävää rataa. Hienosti hakee esteitä kaukaakin mutta vielä saisi vahvistaa esteiden hakemista varsinkin silloin kun jään jälkeen (jota käy usein). Keinuakin Liekki teki ja siihen pitäisi saada paljon lisää varmuutta ja ajatusta päähän juoksemisesta. Erityisen tyytyväinen olen Liekin osalta siihen, että Liekki keskittyi todella hyvin omiin hommiinsa, vaikka viereisellä kentällä olikin paljon häiriötä ja malttoi jopa hetken odottaa paikkamakuussa.
Juoksupuomiprojekti
Liekki: Liekki on treenaillut ahkerasti takajalkojen nostamista tasapainotyynylle. Sen verran on edetty, että nostaa kyllä jalat reippaasti tyynyn päälle kunhan osuu vain siihen. Turhan herkästi lähtee peruuttelemaan vinoon eli ei ole vielä tarkkaa ajatusta mihin pitäisi osua.
Hilla: Hilla on siirtynyt matolle treenaamaan maton yli juoksua. Osumisprosentti on ollut noin 90 %. Hilla on yrittänyt toisin myös pysähtyä maton päälle varmistaakseen, että varmasti osuu. Kokeiltiin puomillakin juoksisiko sillä, mutta puomilla Hilla palaa herkästi vanhaan opittuun eli pysähdyksiin.
Olisi hyvä kirjata treenit ylös, niin muistaisi edes mitä on tullut tehtyä...
Tärkeimpänä ehkä se, että Liekki teki taas takinkäännön ja totesi ettei sittenkään pelkää hallia. Tuosta noin vaan yhtä yllättäen kuin oli alkanut pelätäkin. Ilmeisesti hormonit heittelee sillä aika pahasti. Eli Liekki on ollut viikon ajan taas reipas pikkukoira, joka on suostunut jopa treenaamaan. Lelulla ei leiki hirveän hyvin, mutta luulen tämän olevan vaan sitä, että Liekki arvottaa nyt ruuan hieman korkeammalle kuin lelun.
Liekin pääteema on ollut juoksupuomiprojekti, jossa Liekki on siirtynyt siihen vaiheeseen, että Liekki harjoittelee laatikkoon peruuttamista. Paitsi, että siellä laatikossa oli kaikki muut paitsi Liekki. Liekki on vaan sitä mieltä, että kun tulee peruuttaessa “este” vastaan, niin siitä ei vaan pääse yli. Muutettiinkin vähän asetelmaa ja vaihdoin laatikon tilalle tasapainotyynyn ja vielä omat jalat sivuesteiksi ettei Liekki pääse sivuilta peruuttaman vinoon. Takajalat toisin saatiin vasta tasapainotyynylle namista luopumisen kautta, koska ei vaan millään suostunut peruuttamaan estettä päin.
Hilla eteni omassa juoksupuomiprojektissaan juoksutargetin harjoitteluun. Hillalle (ja Tinjalle) on jo aikaisemmin koulutettu aikaisemmat vaiheet, joten niillä ei ollut mitään ongelmia yhdistää vanhaa oppimaa uusiin juttuihin. Maton ylikin ollaan aikaisemmin tehty, joten Hilla osasi heti juosta maton yli palkalle. Katotaan miten käy kunhan viedään matto tilavampaan paikkaan ja Hilla pääsee oikeasti täyteen vauhtiin...
Muuten Liekki on sitten yrittänyt treenailla alokasluokan juttuja. Niitä pitäisikin saada nyt ihan oikeasti menemään eteenpäin ja ruveta treenaamaan Liekin kanssa ihan kunnolla ajatuksen kanssa, koska sillä ei ole vieläkään ainuttakaan valmista liikettä (toisin, kriteerit on aika korkealla). Kaikkia on onneksi kuitenkin aloitettu.
Isotkoirat ovat tehneet kisatreeniä, Hilla kaksi ja Tinja yhden. Toisella kisatreenikerralla Tinja teki vain liikkuroituna kiertohyppynoudon ja tähän hetkisen pohjanoteerauksensa, kun ei erottanut omaa nimeään ruudusta... Eli Tinja saa jatkaa tätä kuuntelun harjoittelua. Kokonainen kisatreeni meni Tinjalta ihan kivasti, siinä isoin ongelma ettei erottanut tunnaria ruudusta. Muuten teki varsin varman oloisesti.
Hillalla tiistain liikkuroitu kisatreeni oli samalla Hillan viimeistelytreeni lauantaille. Kaukot olivat molemmilla kisatreenikerroilla tosi huonot, mutta muuten Hilla teki kaikki liikkeet läpi ilman mitään täysin katatrofaalista tai nollaamatta mitään. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että ruduun eteenmenot on nyt onnistunut kerralla joka kerta. Muuten kokonaisuutena Hillan suoritus tuntuu vähän hajonneen eikä ole ihan sillä tasolla millä sen haluaisin sen olevan. Sellaisia turhia pikkuvirheitä siellä täällä eikä oikein yhtään oikeasti hyvää liikettä. Tiistaina Hilla vetäisi itsensä tosi huonoon mielentilaan kiertohyppynoudon jälkeen eikä ollut liikkeiden välejä aidosti minun kanssa. Jälkeenpäin ajateltuna Hilla ei ehkä jaksanut pitkää palkattomuuspätkää. Olisi ehkä ollut hyvä aloittaa ajoissa kisamaisten pätkien tekeminen, mutta miksi tämä tekniikka tuntuu aina hajoavan ennen tärkeitä kokeita?! Katsotaan mihin Hillan suoritus riittää lauantaina. Aika paljon ehkä saa tapahtua, että se rupeaa liikkeitä nollaamaan, mutta aina voi sattua yllätyksiä.
Oili Huotarin koulutuksesta tekemääni koontiin olin unohtanut laittaa vielä Oilin ajatuksen siitä, että jos kokeessa koira mokaa, niin siitä voi kyllä koiralle huomauttaa. Koirat usein itsekin tietävänsä mokanneensa. Jos ohjaaja menee tästä koiraansa kehumaan, (jotta jaksaisi tehdä loppukokeenkin) niin tekee itsestään vain koiran silmissä typerän ja epäluotettavan.
Jouluviikolla käytiin täysin uudessa hallissa treenaamassa. Muuten koirat olivat lomalla. Isot koirat kyllä siellä kisanneet joskus vuosia sitten, mutta Liekki ei ollut käynyt koskaan. Pitkästä aikaa treenattiin myös kivituhkalla. Hilla oli jotenkin hitaan oloinen vaikka muuten tekikin reippaasti. Hilla ja Tinja treenasi aika samoja asioita. Hillalle eteenmenot lelulle lähettämällä (Tinjalle alustalle) sekä ruudun yli lähetykset lelulle. Kaukoissa taas samoja häiriöharjoituksia, joita on nyt tehty ja lisäksi todettiin Hillalla olevan luoksetulo aika kamalassa kunnossa. Tinjakin valui pysähdyksissä mutta ei kuitenkaan pahasti Tinjaksi.
Liekin kanssa ei päästy tekemään mitään kummoista. Liekin mielestä kaikuva halli oli aika jännittävä eikä se suostunut leikkimään ja namejakin söi huonosti. Sosiaalisella palkalla kyllä teki ja sain sen innostumaan kontaktiesteiden juoksemisesta.
“Joululoman” jälkeen taidettiin tehdä yhdet tokotreenit ennen leiriä, jossa Tinja loisti tekemällä kaiken oikein. Tämä siitä huolimatta, että yritin harhauttaa sitä. Vahinkoja sattuu parhaimmillekin koirille. Hilla oli yllättävän huono ja mokaili yllättävissä paikoissa. Liekki ei halunnut tehdä mitään, mutta oli aika söpö istuessaan jaloissa, kun isommat koirat treenasivat. Osasi oikein nätisti tulla mukana ja olla apuliikkurina.
Lauantaina Hilla oli agilitykisoissa. Hillan agilitykisaaminen on mennyt varsin epäilyttäväksi, kun se on tehnyt nollan 3/4 viime kisasta (yhdessä kisassa vielä kaksi) ja vielä sijoittunut kahdessa. Ja viimeksi olemme treenanneet agilityä, ööö, varmaan joskus joulukuun alkupuolella.
Ensimmäinen rata oli hyppäri. Ei mikään hirmuisen vaikea, mutta siellä oli suoran päässä putki-pujotteluerottelu; putki lähempänä ja kepit hieman putken takana ja kepit oli tarkoitus tehdä ja vielä avokulmasta. Tämä taisi karsia suurimman osan koirista pois, mutta Hilla napsahti itsenikin yllätykseksi heti oikeaan väliin edes yrittämättä mennä putkeen. (Näitä ehkä treenattiin silloin kun vielä treenattiin.) Nollalla Hilla meni radan sitten läpi ja se riitti 3. sijaan. Samanlainen putki-pujottelu -juttu oli myös alkuvuodesta samassa kisapaikassa. Pitäisi varmaan tarkistaa oliko jopa sama tuomari.
Loput radat olivat agilityratoja. Hilla teki kaikki kontaktit(!), hieman toisin varmistellen. Ekalla agilityradalla minun sekavan ohjauksen takia Hilla tiputti yhden riman eli yhden riman päähän jäi tuplanolla. Viimeinen rata oli käytännössä keskimmäinen rata väärinpäin. Tällä radalla Hilla alkoi kolistella rimoja ja pari tuli alas asti. Toinen takaakierrossa, joka on ollut turhan yleinen kohta, jossa Hilla on tiputellut rimoja. Pari kieltoa tuli sitten toiseksi viimeiselle esteelle. Hilla ei vaan jotenkin hahmottanut että siinä olisi edes ollut estettä. Pitäisi varmaan ruveta treenaamaan tuota agilityäkin, kun nollien ja treenaamisen välillä tuntuu olevan jonkinlainen yhteys.
Liekin uusi sopivan kokoinen kapula.
Muuten sitten koirat ovat saaneet sunnuntaista alkaen tehdä koekaniiniprojekteja, kun ei ole huvittanut treenata tokoa. Tärkein näistä ehkä Hillan ja Liekin juoksukontaktit-projekti, jossa on edetty siihen pisteeseen, että koirat harjoittelevat laatikkoon peruuttamista. Paitsi minun koirat peruuttavat tasapainotyynyn päälle, kun en jaksanut etsiä sopivia laatikoita. Hilla (ja Tinja) huijasivat ja yhdistelivät aikaisempaa osaamistaan, joten tämä juttu ei ollut niille lainkaan ongelma. Sen sijaan Liekki joutuu vielä hetken treenaamaan tätä ennen kuin pääsee seuraavaan vaiheeseen. Liekille on nyt askareltu sopiva laatikkokin.
Toinen mitä on harjoiteltu paljon, on etutassutarget, johon askartelin kaikille koirille uudet alustat. Tämä on ollut varsin mielenkiintoista opettaa samanaikaisesti kaikille koirille. Tinja on hyvin analyyttinen, muistaa mistä sai palkkion ja lähtee heti tarjoamaan uutta palkittua toimintoa. Tinja onkin oppinut kaikista nopeiten. Hilla puolestaan välillä “unohtelee” mistä palkkio tuli aikaisemmin ja tarjoilee väliin kaikkea muuta vähän kuin yrittäin osua oikeaan arvaamalla. Liekki taas oppii todella hitaasti, koska sillä ei ole kovinkaan pitkää oppimishistoriaa.
Etutassutargetit: sarjakuvapokkareiden (Liekillä ylimäärä tunnareiden) päälle vedetty jesaria ja vielä liimattu molemmin puolin liukuestematon pala.
Keskiviikkona Liekki ja Hilla kävivät treenaamassa agilityä. Hilla teki alla olevaa rataa ja Liekki pätkiä siitä:
Liekki harjoitelli itsenäistä etenemistä putki ja kahden hypyn suoralla. Lisäksi Liekki teki 1-9 estepätkän, toisin pätkittynä lyhyempiin pätkiin. Liekki suostui pitkästä aikaa treenaamaankin jotain ja tarjoili hyppyjäkin ihan itse. Puomille Liekki olisi halunnut kiivetä vaikka kuinka monesti. Liekki kerkisi hieman väsähtää loppuakohden, joten pitää muistaa treenata sen kanssa lyhyemmän aikaa.
Hillan kanssa päästiin kokeilemaan rajoja, kun esteet olivat vain 10-15 sentin korkeudella. Hilla meni niin lujaa, että en pysynyt yhtään perässä. Hyvä harjoitus siinä mielessä, että päästiin oikeasti kokeilemaan rajoja ja mihin kaikkiin etäohjauksiin kyetään. Ei hirveästi Hillalta löytynyt rajoja.
Tokoleiri ei ollut ihan sellainen kokemus kuin olin odottanut. Kai siellä oli kaikkea mielenkiintoista ja uutta oppia, mutta hirveästi ei jäänyt muistiin. Minä kohtasin sen oman tokomörköni jälleen kerran, jonka jo luulin kyenneeni jättämään taakseni.
Leirin aikana tuli useassaan otteeseen esiin vauhti, näyttävyys, voma. Niitä termejä mitä pitäisi loistavan tokokoiran esittää. Niitä samoja asioita, joiden kuulemiselle olen tullut jo allergiseksi. Miksi tokokoulutuksessa puhutaan vauhdin tärkeydestä, jos juuri vasta tokotuomarit kovaan ääneen vannoivat facebookin keskustelupalstoilla, että ei vauhdilla ole mitään merkitystä. Mikä on tämä ristiriita mitä osaavat harrastajat ja kisaajat opettavat sen välillä mitä tuomarit väittävät arvostavansa?
Minä muistan liian hyvin sen painajaisen parin vuoden takaa, kun sanasta “hidas” tuli koko Hillaa määrittävä ominaisuus. Miltä tuntui lähteä viimeisestä karsintakoeviikonlopusta kotiin kesken kokeen kykenemättä edes palkkaamatta koiraa. Sen musertavan tunteen, kun oma rakas koira ei ole riittävän hyvä eikä meillä ei ole enää mitään tavoiteltavaa. Sen mietinnän, onko mitään järkeä tokoa enää jatkaa. Miksi Hilla ei riitä sellaisena kuin se on?
Kenen vika tämä kaikki on? Minun, koska en osaa kouluttaa? Hillan, koska se ei vain ole mikään sähikäinen ja leiskuva persoona? Vai onko vika ympäristössä? Onko sillä loppujen lopuksi väliä, jos lopputulos on sama. Tärkeintä on se, että itse määrittelee millaiselta haluaa koiran tekemisen olevan. Kauniita sanoja kun niitä olisi vain helppo myös noudattaa. Varsinkin kun lajiin olennaisena osana kuuluu se, että joku muu arvioi miltä suorituksesi olisi kuulunut näyttää.
Jos olisi mahdollista vaan kouluttaa se näyttävyys koiraan, olisin tehnyt sen jo aikoja sitten. Yritin eikä siitä seurannut kuin muuta, että jokainen treeni meni vain sen vauhdin kyttäämiseen. Sellaisesta harrastamisesta on ilo kaukana, jossa kaikki pyörii vain yhden virheen ympärillä. Kyse ei ole pelkästään jonkin yksittäisen liikkeen tekniikan parantamisesta vaan siitä, että koiran koko persoona pitäisi muuttaa joksikin muuksi. Onko koiraa edes reilua nostaa niin ylös, että ollaan jo stressitasoilla? Vain siksi, että koira olisi jossain tokokokeessa tuomarien mielestä näyttävä?
Luulin jo pari vuotta sitten jättäneeni nämä ajatukset taakseni. Opettelin hyväksymään Hillan sellaisena kuin se on ja määrittelin itse mikä riittää minulle. En osallistunut viime vuoden valintakokeisiin. Meillä on ollut kiva vuosi takana ja olen aidosti tykännyt Hillan kanssa tekemisestä. En ole edes koskaan oikeasti halunnut maajoukkueeseen. Kisaaminen vain ollut kivaa ja taitojen testaaminen arvokisoissa on ollut luonnollinen jatkumo valioitumiselle. Kyse ei ole koskaan ollut myöskään siitä, etteikö Hillalta olisi löytynyt motivaatiota tai asennetta. Se ei vaan sovi rauhallisena persoonana siihen ihannenykytokokoiran muottiin. Ja totuus on, että minä en ollut se, joka tämän määritteli. Minä vain uskoin, mitä sanottiin.
Leirillä oli varmasti hyviä, osaavia kouluttajia, joilla oli paljon hyvää annettavaa. Leiri taisi vain olla taas se viimeinen niitti monen asian summassa. Onni on Tinja-terapiakoira, joka suoritti Liekin ja Hillan puolesta leirin loppuun hymy naamassa. Sen kanssa on nykyään niin kiva tehdä, kun ei ole paineita mistään. On vain positiivista, jos Tinja ylipäätänsä tekee yhtään mitään. Tinja ei saanut kuulla kertaakaan kuulla tarvitsevansa lisää näyttävyyttä tai vauhtia, vaikka takuulla käytti vähemmän fyysisiä kykyjään kuin Hilla. Laittaa miettimään laitetaanko rodut vähän eri asemaan...
Liekki teki yhden 15 minuutin pätkän ja siinäkin oli vartti liikaa. Harmittaa Liekinkin tilanne, mutta ei auta kuin odottaa jos ajan kuluessa menisi ohi ja tehdä vain se mihin Liekki kykenee hyvässä mielentilassa. Sen enemmän vaatiminen johtaa vain ongelmiin.
