sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Rally-tokoexpo

On näin hyvä kirjoittaa paria viikkoa jälkikäteen Rally-tokoexposta, kun muistikuvat alkavat olla jo hatarat, mutta yritetään. Rally-tokoexpossa olin kuuntelemassa Mika Jalosen motivointikoulutuksia. Alkuperäinen suunnitelma oli kuluttaa puoli päivää kuuntelemassa motivointikoulutusta ja toinen puoli yksilörallytoko-opetusta, mutta yksilöopetuksesta ei oikein kuulunut mitään kehän laidalle, joten tyydyin vain toiseen.

Mikan kantavana ajatuksena koko koulutuksen ajan oli se, että kontakti = motivaatio. Kaikki päivän harjoitteet liittyivät kontaktin pitoon häiriössä tai ilman. Mikan ihanne oli, että koira toimisi aktiivisesti ja ohjaaja olisi passiivinen, ja koira aktivoituisi ohjaajan passiivisuudesta. Eli ohjaajan seisoessa perusasentoasennossa koira hakisi itsenäisesti kontaktiin ohjaajan sivulle ilman erillistä vihjesanaa.

Kontaktin kestoa pidennetään pikkuhiljaa eli ensin harjoitellaan aika ja vasta sitten otetaan häiriöt mukaan. Kontaktin pito lähdetään harjoittelemaan nameja syöttämällä ensin niin tiheään, että koira ei missään vaiheessa kerkiä tiputtaa kontaktia (käytännössä namit syötetään taukoamatta koiran suuhun) ja sitten ruvetaan pikkuhiljaa harventamaan namien antoa. Häiriöt toteutetaan saman vahvuisena koko ajan. Rally-tokon kilpailusuoritus vaatii keskimäärin 2 minuutin yhtäjaksoista kontaktin pitoa.

Ehkä yksi koulutuksen mielenkiintoisia pointteja oli, että koiran tulisi pitää kontaktia ohjaajan myös palkkaamisen aikana (ts. siirtääkö koira katseensa namitaskuun palkkaa kaivaessa). Eri palkoille on hyvä olla eri vihjesanat, sosiaaliselle palkalle omansa ja lelulle omansa. On hyvä myös kiinnittää huomiota siihen ajatteleeko koira sosiaalisen palkan vihjesanasta vuorovaikutusta ohjaajan kanssa vai palkkaa.

Koulutuksen tulee tapahtua ymmärryksen kautta. Ei siis houkuttelua esim. namilla vetämällä koska koira ei silloin ajattele mitä tekee. Jos koira ei ymmärrä haluttua asiaa, ei se voi myöskään olla motivoitunut. Ymmärrystä on helppo testata tekemällä pyydetty asia poikkeavalla tavalla, esim. pyytää koira sivulle, kun itse katsoo ylös ja pitää käsiä ylhäällä. Virheen sattuessa ohjaaja ottaa askeleen sivuun ja odottaa, että koira itse hakeutuu takaisin kontaktiin. Koiran on myös käskystä kyettävä keskeyttämään toiminta, esim. lelulle vapautuksesta palata takaisin sivulle. Tätä kykenee harjoittelemaan apuohjaajan kanssa, joka estää koiran lelulle pääsyn, jos koira ei kuuntele ohjaajan kutsua takaisin. Tällöin koira kokee sekä pettymyksen lelulla, että myös menettää mahdollisuutensa ohjaajan luona.

Kävin kuuntelemassa Anne Tavitien kilpajännitys-luennon, mutta siitä en taida jaksaa yhteenvetoa kirjoittaa. Kannattaa itse käydä kuuntelemassa.

-------------------------------------

Motivointikoulutuksen juttuja on nyt paljon harjoiteltu omien koirien kanssa. Sen verran voisi arvoa laittaa Hillalle, että se on oikeasti todella osaava koira. Osaa käskyjen merkitykset, pystyy keskeyttämään toimintansa (kokeiltiin tätä ilman apuohjaajaa ja onnistui heti) ja vaihtaa sujuvasti eri palkkojen välillä. Kontakti pysyy hyvin pitkiäkin aikoja ja häiriössäkin. Ainostaan palkkauksen jälkeen tulee sitä tuttua kyyläämistä, joka selkeästi on ärsyttävä opittu tapa, josta on yritetty nyt hankkiutua eroon. Tinja ei ole ihan yhtä taitava, mutta se on toisaalta Hillaa halukkaampi pitämään kontaktia ja korjaamaan toimintaansa.

Tämän viikon koirat ovat olleet lomalla. Siitä huolimatta olen taas ilmoitellut koiria kisoihin. Varmaan ihan fiksua, kun näköjään taas mennään treenaamatta (tai ainakaan ei olla treenattu niin paljon ja niitä juttuja kuin haluaisin). Hillakin on ilmoitettu kahteen tokokokeeseen, vaikka jo vannoin ettei enää ikinä. Muistanpa taas miksi en halunnut enää kisata… Hillan kanssa toisin on todella varma olo, toisin ehkä vähän väärissä asioissa. Alkuperäinen suunnitelma oli toisin ilmoittaa Tinja kahteen kokeeseen, mutta se olisi tullut suhteessa kalliiksi, joten testataan nyt ensin yhdellä kokeella aikooko Tinja käyttäytyä hyvin.  

maanantai 17. lokakuuta 2016

Ei ihan aina hyllyjä

Viime viikon torstaina oltiin ryhmätreeneissä. Hilla teki paikkiksen ryhmässä. Maahanmeno oli huono, mutta annetaan anteeksi, kun muuten piti tosi hyvin kontaktin minuun. Luoksetulo oli kuitenkin hyvä. Tinjalle liikkuroitiin kiertohyppynouto, jossa toisin tehtiin Tinjan kanssa kierto. Oli hieman vaikea edelleen Tinjalle, vaikka liikkuri kävikin näyttämässä kartionkin ennen lähetystä. Ensimmäisellä yrityksellä meinasi mennä kiertämään, mutta muuttikin mielensä ja palasi takaisin kapulalle. Sitten tekikin ihan siivosti joka kerralla kierron. Muuten Tinja treenailikin kontaktin pitoa, kun edessä toinen koira treenasi hyppynoutoa. Oli Tinjalle tosi vaikeaa.

Hilla teki liikkuroituna ohjatun. Nenäkosketus muistui kohtuullisen hyvin lähdössä. Merkillä pysyminen sen sijaan tuotti vaikeuksia ja lähti hiipimään, kun liikkuri antoi painostavamman käskyn tai itse vain heilauttelin kapulaan päin. Pahin ehkä oli, kun Hilla meinasi häippäistä kapuloille, kun kaivoin lelua taskusta! Rennosti osaa kuitenkin vaihtaa haettavaa kapulaa, vaikka yrittäisikin hämätä ja selkeästi osaa ajatella suunnatkin, kun osasi itsenäisesti vaihtaa keskikapulalta oikealle, joten näihin kuitenkin pitää olla tyytyväinen. Kurre kuitenkin kaukoissa on mennyt harppauksissa eteenpäin ja se alkaa lähes aina onnistua ensimmäisessä vaihdossa melko kaukaakin. Pullakoira pääsi myös leikkimään, kun toiselle koiralle ammuttiin. Vähän kuunteli laukauksia, mutta muuten oli melko rennosti.

Lauantaina Hilla oli taas agilitykisoissa. Radat olivat varsin haastavat eikä paljoa nollia tullutkaan makseille.

A-agilityrata HYL
Ensimmäisellä radalla olikin paljon putken päitä valittavana eikä Hilla valinnut yhtäkään! Hilla vaan taas mystisesti katosi haltuun otosta ja vaan hännän pää enää näkyi kun karkasi ylimääräisen hypyn kautta putkeen. Loput mokailut menivät sitten ihan omaan piikkiini.


B-agiliyrata 5vp
Pitkästä aikaa jotain muutakin kuin hyllyjä. Tämä oli oikeasti tosi hyvän tuntuinen rata ja pitkästä aikaa Hilla tuntui varsin vaivattomalta ohjata. Puoli sekuntia hävittiin luokan voittajalle, mutta toisaalta oli tuolla pari laajempaa kaarrosta ja muutama muukin hiottava kohta.


C-hyppäri HYL
Heti perään vielä toinenkin todella hyvältä tuntunut rata ja jopa rimatkin pysyivät ylhäällä. Ihan kiva aikakin varmaan olisi ollut, jos Hilla ei olisi kerrankin kääntynyt ja hypännyt yhtä estettä väärästä suunnasta.


keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Treenit ylös ja kisat

Pitää varmaan välillä laittaa blogikin ajan tasalle. Koirien kanssa on ruvettu taas treenailemaan tokoa. Toisin voisin jättää tokon taas tauolle, kun siinä on näköjään vaikka kuinka paljon korjattavaa eikä jaksaisi. Olen viime aikoina herännyt siihen tosiasiaan, että Hilla on noin 15cm:ä liian edessä perusasennossa, joka aiheuttaa seuraamiseen edistämistä ja kiertymistä. Voisi aloitella toisin noiden liikkeiden korjaamisen jostain helpommasta.

SM-kisoista tuli taas osteltua...


Viime viikon maanantaina, tämän viikon maanantaina ja tiistaina sekä Tinja myös viime viikon torstaina ollaan käyty treenaamassa itsenäisesti tokoa joka seuran kentällä tai sitten lähikentällä. Paljon ollaan tehty rallytokoexpossa opittuja juttuja (joista sitten enemmän erillisessä postauksessa). Näiden seurauksena olen todennut, että häpeäpilkku Tinja ei osaa tulla sanallisella käskyllä sivulle. Eli siinä riittääkin meille vähäksi aikaa puuhaa, samoin kun kontaktin pidon treenaamisessa ja namikäteen reagoimattomuudessa. Hilla onneksi osaa tulla sivulle käskystä, joten se saa sitten treenailla ihan muuta.

Tinjan kanssa on kuitenkin keritty tehdä parina päivänä kiertohyppynoutoa, joka on mennyt joka kerta tosi hyvin. Seuraavaksi Tinjan kanssa pitäisi ruveta harjoittelemaan liikkurointia sekä opettaa se nostamaan kapulat ilman, että se kääntyy kapulan ”taakse” sekä hioa aika paljon pysähtymisiä. Tinja on aika huvittava, sillä sen pitää aina juosta siksakia kiertokartiolle. Ohjatun suunnat on toiminut hyvin ja samoin Tinja on osannut juosta hyvin ruudussa oikealle paikalle. Jäävätkin näyttävät taas erottuvan hyvin, kun tehtiin välissä rennompi jääväerotteluharjoitus mitä on tehty Hillankin kanssa, eli Tinja on saanut kävellä vapaasti mukana ja sille on sanottu vaan satunnaisesti joku jäävä ja palkattu oikeista asennoista. Metalli sen sijaan ei tunnu taaskaan toimivan lainkaan.

Toinen asia mihin olen Tinjan kanssa nyt kiinnittänyt huomiota, on se, että se ei hirveän hyvin erota käskyjä, jos ne ei ole tietyssä kontekstissa eli esim. takaisin merkille korjaaminen tai merkin/ruudun erottelu toisistaan on tosi hankalaa Tinjalle, jos sen lähettää jotenkin poikkeavasti. Tinja selkeästi kaipaisi vähän haastavampia erottelutreenejä.

Hillan kanssa ollaan tehty paljon kiertohyppynoutoa ja siinä lähinnä oikeastaan kiertoa. Mulla on ollut nyt joka kerta apuna siivekkeet kiertokartion sivuilla varsin kapeana kujana. Yhtään ei kuitenkaan vielä pysty leventämään, koska Hilla rupeaa heti laajentamaan kaarrostaan. Muuten liike näyttäisi toimivan hyvin. Ainoastaan pitäisi lähteä työstämään oikean puolen hyppyä, että selän takaa kiertäminen ei ole ok. Ohessa on myös tehty paljon työstöä myös liikkeiden väleille ja maltille. Nenäkosketusta olen nyt aika järjestelmällisesti käyttänyt lähes aina kaikissa vauhtiliikkeissä. Edelleen Hilla tahtoo välillä keulia (varsinkin jos, on liikkuri), mutta selkeästi jo alkaa paremmin miettiä, että ehkä ei aina voi vaan ampua suoraan eteen. Liikkeiden väleissä kontakti pysyy varsin kivasti, mutta selkeästi vielä ei ole täysin ajatukset irronneet kyttäyskohteista, joten seuraamista väleissä joudutaan vielä hiomaan. Ihan vähän (mutta todella vähän!) ollaan työstetty myös kurrea, joka alkaa itse asiassa jo toimia noin 5 metrin päästä.

Kiertokartioitakaan ei näköjään voi olla liikaa.


Keskiviikkona ja tämän viikon maanantaina ollaan tehty jotain ihan ennen näkemätöntä ja treenattiin agilityä! Keskiviikkona tein jopa netistä nappaamani radan, joka osoittautui ennakkoa kivemmaksi treenikohteeksi.

 
keskiviikon harjoitus
Hillan kanssa tehtiin rata ensin lyhyissä pätkissä, koska se oli meille varsin haastava. Toimiakseen rata vaati todella hyvää irtoamista koiralta, mikä toisin ei ollut Hillan kanssa mikään ongelma. Pujottelun Hilla haki joka kerta yllättävän hienosti jopa hyvin kaukaa. Samoin keinu meni joka kerta reippaasti. Vaikeimmat kohdat olivat 8. ja 15. esteen takaakierrot, jotka vaativat eniten suunnittelua omassa ehtimisessä. Tehtiin kuitenkin Hillan kanssa rata loppuun kokonaan läpi puhtaasti. Tinjakin sai juosta pari hupikierrosta samalla radalla rimat maassa. Tinjan kanssa rata ei toisin ollut kovin sujuva, sillä Tinja ei oikein irtoa. 13. esteelle vastakäännös oli Tinjalle liikaa, sillä kääntyi vastakäännöksellä niin hyvin, että tuli putken ohi.

Maanantaina Hilla pelkästään teki kisojen korjaussarjaa. Tärkeimpänä teemana oli puomin kontakti ja siinä maltti mennä ihan loppuun saakka, vaikka käännyttäisiinkin tiukasti takaisinpäin puomilta. Alkuun Hilla yritti oikoa puomin alastulolla, mutta aika pian korjasi juoksunsa loppuun saakka. Hillan kanssa kerittiin treenata myös takaakiertoihin kaukaa lähettämistä sekä hieman putkijarrua kahden putken välillä. Pari kertaa kokeiltiin myös pujotteluun todella jyrkkää takaaleikkausta, joka kuitenkin yhden epäonnistuneen toiston jälkeen toimi todella kivasti.

Hillan uusi lelu. Halvempi kuin ke-hu lelut.
Viime viikon torstaina oli Hillan ensimmäinen EVL-tokokurssin kerta. Mihinkään muuhun ohjattuun koulutukseen ei ollakaan täksi syksyksi ilmoittauduttu. Ensimmäisellä kerralla tehtiin tunnaria ja kiertohyppynoutoa. Lisäksi itsenäisesti parin kanssa liikesiirtymisiä, joissa toisin Hillan kanssa keskityttiin kontaktin pitoon seuraamisen pysäytyksissä häiriköitynä. Tunnari meni varsin kivasti Hillalta paitsi että keuli ihan kunnolla liikkurin käskyillä eikä olisi malttanut tehdä nenäkosketusta. Muuten teki todella hienosti, vaikka voisi olla edelleen hieman reippaampi palautuksissa. Hillalle tehtiin yksi tunnari ihan sen nokan eteen ja se oli hirveän hämmentynyt, kun ei voinutkaan vaan rynniä eteenpäin. Näitä pitääkin tehdä enemmän.

Kierrossa oli edelleen siivekkeet apuna. Meni varsin kivasti tämäkin, vaikka tässäkin Hilla yritti pari kertaa lähteä keulimaan, mutta alkoi jo paremmin myös odottaa nenäkosketusta. Vähän Hilla lähti reagoimaan häiriöönkin, sillä pysähtyi kerran kartion taakse kun kouluttaja käveli sivussa kohti. Pysäytys pitäisi kuulemma tulla aika tarkalleen siihen parin metrin päähän kartiosta. En ole sitä aikaisemmin tiennyt, joten olen päästänyt koirat tulemaan aika pitkälle. Aika lyhyt matka loppujen lopuksi, kun kouluttaja seisoi sivussa kahden metrin merkkinä.



Sunnuntaina oltiin Hillan kanssa pitkästä aikaa agilitykisoissa. Ei mennyt kovinkaan hyvin eikä edes johtunut siitä, että radat olivat meille varsin haastavat. Ei vaan löytynyt jostain syystä oikeaa tuntumaa Hillaan, vaikka poikkeuksellisesti ollaan jopa käyty treenaamassa. Hilla tuntui ajoittain tosi herkältä, mutta suurimman osan ajasta se taas sinkoili (tai yritti) omavalintaista rataa katsomatta mitä ohjasin. Jotenkin tuli nyt kisoissa selväksi, että Hilla ei tykkää sitten yhtään tulla lähelle radalla vaan mieluiten pysyttelee muutaman metrin etäisyydellä. Oma ohjaus toisin oli myös poikkeuksellisen löysää ja kisaaminen meni enemmän treenaamisen puolelle.

A-agilityrata HYL

Ensimmäisellä radalla hyllytettiin jo putken ja A:n erottelulle, kun Hilla lähti putken sijaan A:lle. Varmaan vaikutti aika paljon se, että kerrattiin A:n kontaktit ennen rataa. 12. ja 13. esteen välissä Hilla reagoi yllättävän herkästi valssiin ja tuli esteiden välistä. Puomilla ei ihan malttanut mennä loppuun saakka, mutta osui kuitenkin kontaktipinnalle. Keinu oli todella hidas, mutta siirtelee silmäjumejaan vaan siihenkin. Loppusuoran eteenmeno oli hieno. Ne Hilla osaa.

B-agilityrata HYL

Tämä rata mentiin puhtaasti 11. esteelle saakka, jossa itse ohjasin vaan liian löysästi enkä ottanut kunnolla Hillaa haltuun, joten Hilla tuli esteen väärin päin. Sitä ennen se oli kuitenkin jo yrittänyt mennä putken väärään päähän, mutta onnistuin vielä kieltämään. Puomilla jäi nyt todella ylös. 15. esteellä kääntyi ihan kivasti takaaleikkauksella. 20. esteen takaakiertoa ei olisi millään malttanut tehdä ja vasta kolmannella onnistui.

C-hyppäri HYL

Tälle radalle olin ajatellut tsempata mutta latistuin jo rataan tutustumisessa, kun siellä oli meille ihan mahdoton kohta, jossa tiesin Hillan heittäytyvän tuhmaksi. 3. esteeltä 4. esteelle päästiin ihme kyllä ilman ylimääräisiä hyppyjä, mutta jostain syystä Hilla syöksyi suoraan putkeen hyppäämättä 5. estettä. En ymmärrä mitä tässä edes tapahtui, koska putkelle oli aika pitkä matka. 7. esteellä Hilla kävi hyppäämässä myös takana olleen hypyn vastakäännöksestä huolimatta. Vähän arvelinkin, että se ei kyllä vastakäännökseen tule, kun takana on este niin tyrkyllä, mutta ilmankaan se ei olisi varmasti kääntynyt. Pujotteluun takaaleikkaus toimi todella hyvin. Hilla ei malttanut mennä millään 12. estettä (löysä ohjaus). En oikein tiedä mihin se tähtäsi, kun ei tuntunut olevan menossa seuraavallekaan esteelle. 

maanantai 3. lokakuuta 2016

SUOMENMESTARUUSPRONSSIA!!!

(c) Riika Kivirinta

Lauantaina koitti kauan odotettu rallytokon SM-kisapäivä, johon onkin viimeisen kuukauden aikana treenattu niin paljon, että rallytoko alkaa tursuta jo korvista ulos. Mun molempien koirien vuoro oli heti aamun ensimmäisessä ryhmässä. Tinja sai vielä kunnian lähteä ensimmäisellä lähtönumerolla.

Karsintarata
Ensimmäinen rata vaikutti varsin helpolta varsinkin Hillan kannalta eikä sisältänyt mitään sellaista mitä se ei osaisi. Tinjastahan nyt ei aina tiedä. Tinjan kanssa mietin pitkään miten tuon sen radalle, mutta päädyin sitten työntämään kaverille rataantutustumisen ajaksi, sillä ajattelin sen olevan kohtuutonta, että mua odoteltaisiin sen aikaa kun hakisin koiraa kaukaa autosta. Aikamoisella riskillä mentiin varsinkin, kun en lämmitellyt yhtään vaan parin namin syöttämisellä mentiin suoraan radalle.

Tinjan MES-karsintarata


3: -1p PY (Reagoi kameran räpsäykseen ja jäi hetkeksi ihmettelemään sitä.)
4: -1p TVÄ (Kaksoiskäskyllä istumaan)
7: -1p Vino ja -3p TVÄ (Tinja ilmeisesti kuvitteli että tehdään jotain muuta kuin sivulle istuminen)
10: -1p Vino ja -3p HAU (Tinjan vakioperuutus ja vakiovirheet mitä se on saanut joka kokeesta kyseiseltä kyltiltä.)
”Tarkkaa yhteistyötä.”
Tinja teki todella iloisesti koko radan läpi ja oli todella hyvällä mielellä. Aika rennolta tuntui mennä Tinjan kanssa, kun sen kanssa ei ollut mitään odotuksia. Kunhan menee radan läpi jotenkin. Tinjalle taitaa sopia tosi hyvin tuo, että tuo lämmittelemättä kehään, niin se ei kerkiä tajuta mitä tapahtuu.

Tinjalle karsintaradalta 90p ja lopullinen sijoitus 17./60. Eli Tinjalle paikka finaaliin.

Hillan vuoro oli sitten ensimmäisen tutustumisryhmän viimeisenä.

Hillan MES-karsintarata


8: -1p KONTR (Videolla näkyy pomppu)
10: -3p UUSI ja -10p TVÄ (Hilla tuli eteen vinoon seisomaan. Ohjasin sen vahingossa vääriin eteen. Pakko oli kuitenkin kokeilla, että saisinko sen silti peruuttamaan jotenkin suoraan. Törmäsikin kylttiin, jolloin uusin liikkeen. Hilla vaan alkoi ennakoimaan kylttiin törmäämistä eikä suostunut peruuttamaan suoraan, vaikka uusintakerralla sainkin sen eteen seisomaan hienosti suorassa. :( )
17: -1p KONTR (Possu yritti vaihtaa puolta, onneksi huomasin ajoissa.)
”Taitava pari!”
Hilla oli aivan makean tuntuinen radalla! Nosti virettä toisin aivan liikaa loppua kohden ja loppuradasta jouduin jo laittamaan toista kättä eteen ettei pääsisi keulimaan liikaa. Videollakin meno näyttää aika pomppivalta, joten tähän riehumiseen pitää nyt puuttua kunnolla ja ruveta katsomaan aikooko tehdä samaa myös tokon puolella. Olisi pitänyt lämmitellä se väsyksiin, mutta ajattelin 10 minuuttia riittävän ihan hyvin. Ei riittänyt.

Hillalle karsintaradalta 85p ja sijoitus 21./60 eli Hilla oli ensimmäinen koira, joka karsiintui finaalista. Harmitti vietävästi, sillä Hillan kohdalla minulla oli aika suuret odotukset. Jos poispäin peruutus olisi onnistunut, niin Hilla olisi ollut ihan kärkipaikoilla karsintaradalla, mutta tässä vaiheessa sitä on turha jossitella. Ensi vuonna sitten paremmin! Hillan epäonnistuminen harmitti kuitenkin niin paljon, että kävin kysymässä pääsisikö Hilla finaaliin, jos tiputtaisin Tinjan siitä pois. Tähän ei kuitenkaan suostuttu, onneksi. ;)

Tinjan kanssa sitten finaaliradalle neljäntenä lähtövuorossa ja päästiin kisaamaan jossain 17.30 aikaan. Tämäkin rata varsin helpon tuntuinen eikä siinä ollut mitään sellaista mitä Tinja ei osaisi paitsi jääväerottelu vähän huolestutti, sillä Tinja oli viime aikoina ollut sitä mieltä, että vain istuminen on olemassa. Paljon ennakkodotuksia ei ollut. Paitsi se, että Tinja ei todennäköisesti enää jaksaisi ja tajuaisi vihdoin olevansa kisoissa ja paineistuvan. Tinja lähes suoraan autosta radalle. Vain ihan muutama liike katsottiin läpi. Tässä vaiheessa Tinja jo alkoi hieman luimistelemaan korviaan, kun myyjät pakkailivat tavaroitaan ympäriltä.

Finaalirata
Tinjan finaalirata


14:-1p OV (? En tiedä miksi)
16: -1p TVÄ (? En tiedä miksi)
18: -1p TVÄ (Varmistelu, että kiertää varmasti selän takaa eikä vaihda seuraamispuolta)
20: -1p Vino
”Erinomainen askelpituus. Reipas suoritus. Mielyttävä ohjaus.”
Videolta ei näy se miten hitaasti lähdin lähdöstä liikkeelle, kun olin ihan varma, että Tinja hyytyisi jo siihen. Mitä vielä! Tinja teki koko radan hirmuisen iloisesti läpi kuin olisi ollut treeneissä konsanaan. Istumisenkin teki oikein täpäkästi (varmistin käsimerkillä) ja maahan jouduin antamaan hieman kovemman käskyn, jotta ei vaan istuisi. Spiraalissa kehuin aika vuolaasti, jotta ei hyydy pitkässä oikean puolen seuruussa.  Rata vaan tuntui niin helpolta mennä Tinjan kanssa läpi ja siinä mentiin jo siinä tavoitellussa flow-tilassa. Käytösruudussa en uskaltanut hetkeksikään irrottaa katsetta Tinjasta, että ei vaan istuisi (vaikka Tinjan käytösruudut ovat aina olleet idiootinvarmat).

Kyllä siinä tuli radan päätteeksi tuli muutama onnelkyynel tirautettua, vaikka ei ollut vielä tietoa tuloksista. Se rata oli vaan niin täydellinen. Tinjan tähän mennessä paras kisa koskaan. Tinja ylitti itsensä kymmenkertaisesti ja ehkä tästä suorituksesta on eniten yllättynyt minä itse. Tinjan kanssa on kohdattu niin paljon pettymyksiä, että minusta on tullut varsin kyyninen Tinjan suhteen enkä ole odottanut siltä yhtään mitään.

Finaaliradan toinen. :)
Tinjalle 96p finaaliradalta ja ratojen yhteistulos riitti SUOMENMESTARUUSPRONSSIIN!!! Mun törppö sheltille, jolta ei voi odottaa yhtään mitään! Olisin kyllä nauranut, jos joku olisi etukäteen tullut sanomaan mulle, että tuosta sheltistä tulee vielä joku päivä suomenmestaruusmitalisti. (Tämä oli muuten Tinjan toinen valioitumiseen oikeuttava tulos.)

Tämä mitalli merkitsee paljon enemmän kuin suomenmestaruuspronssia. Tinja ei ole koskaan ole ollut kovinkaan helppo koira. Tämä matka on jo kestänyt reilu kuusi vuotta ja jatkuu yhä. Niin paljon pettymyksiä on sattunut matkalle, että sitä jaksaa vain olla joka kerta onnellinen, kun Tinja edes uskaltaa kisapaikalle. Jos olisin luovuttanut jo silloin kuusi vuotta sitten, jos en olisi jaksanut yhä uudelleen ja uudelleen yrittää ja uskoa siihen toivottomaan tapaukseen, niin en olisi koskaan päässyt kokemaan tätä hetkeä. Tinja on juuri se syy, miksi olen sellainen koirankouluttaja kuin olen. Yksi vaikea koira kasvattaa enemmän kuin sata huippukoiraa eivätkä nämä vaihtamalla parane. Vaikka säännöllisin väliajoin ja aika usein jaksan kiukutella ja mököttää siitä, kun mun koirat eivät taaskaan pärjänneet X-lajissa, niin nämä kaksi merkitsevät minulle enemmän kuin pystyy sanoin kuvailemaan. Olen onnellinen, että juuri nämä kaksi koiraa ovat minun luonani.<3

Oma maailmankatsomuskin tuntuu saaneen ihan uudenlaisen kulman. Sitä nyt jaksaa vielä vahvemmin uskoa, että kyllä se ahkera työ ja kunhan vaan jaksaa yrittää, niin kyllä se lopulta palkitaan. Ehkä sitä jaksaisi taas suhtautua tokoonkin positiivisemmin.

Pronssimitalisti!