On näin hyvä kirjoittaa paria viikkoa jälkikäteen Rally-tokoexposta, kun muistikuvat
alkavat olla jo hatarat, mutta yritetään. Rally-tokoexpossa olin kuuntelemassa
Mika Jalosen motivointikoulutuksia. Alkuperäinen suunnitelma oli kuluttaa puoli
päivää kuuntelemassa motivointikoulutusta ja toinen puoli
yksilörallytoko-opetusta, mutta yksilöopetuksesta ei oikein kuulunut mitään
kehän laidalle, joten tyydyin vain toiseen.
Mikan kantavana ajatuksena koko koulutuksen ajan oli se,
että kontakti = motivaatio. Kaikki päivän harjoitteet liittyivät kontaktin
pitoon häiriössä tai ilman. Mikan ihanne oli, että koira toimisi aktiivisesti
ja ohjaaja olisi passiivinen, ja koira aktivoituisi ohjaajan passiivisuudesta.
Eli ohjaajan seisoessa perusasentoasennossa koira hakisi itsenäisesti
kontaktiin ohjaajan sivulle ilman erillistä vihjesanaa.
Kontaktin kestoa pidennetään pikkuhiljaa eli ensin harjoitellaan
aika ja vasta sitten otetaan häiriöt mukaan. Kontaktin pito lähdetään
harjoittelemaan nameja syöttämällä ensin niin tiheään, että koira ei missään
vaiheessa kerkiä tiputtaa kontaktia (käytännössä namit syötetään taukoamatta
koiran suuhun) ja sitten ruvetaan pikkuhiljaa harventamaan namien antoa. Häiriöt
toteutetaan saman vahvuisena koko ajan. Rally-tokon kilpailusuoritus vaatii
keskimäärin 2 minuutin yhtäjaksoista kontaktin pitoa.
Ehkä yksi koulutuksen mielenkiintoisia pointteja oli,
että koiran tulisi pitää kontaktia ohjaajan myös palkkaamisen aikana (ts.
siirtääkö koira katseensa namitaskuun palkkaa kaivaessa). Eri palkoille on hyvä
olla eri vihjesanat, sosiaaliselle palkalle omansa ja lelulle omansa. On hyvä
myös kiinnittää huomiota siihen ajatteleeko koira sosiaalisen palkan
vihjesanasta vuorovaikutusta ohjaajan kanssa vai palkkaa.
Koulutuksen tulee tapahtua ymmärryksen kautta. Ei siis
houkuttelua esim. namilla vetämällä koska koira ei silloin ajattele mitä tekee.
Jos koira ei ymmärrä haluttua asiaa, ei se voi myöskään olla motivoitunut. Ymmärrystä
on helppo testata tekemällä pyydetty asia poikkeavalla tavalla, esim. pyytää
koira sivulle, kun itse katsoo ylös ja pitää käsiä ylhäällä. Virheen sattuessa
ohjaaja ottaa askeleen sivuun ja odottaa, että koira itse hakeutuu takaisin
kontaktiin. Koiran on myös käskystä kyettävä keskeyttämään toiminta, esim.
lelulle vapautuksesta palata takaisin sivulle. Tätä kykenee harjoittelemaan
apuohjaajan kanssa, joka estää koiran lelulle pääsyn, jos koira ei kuuntele
ohjaajan kutsua takaisin. Tällöin koira kokee sekä pettymyksen lelulla, että
myös menettää mahdollisuutensa ohjaajan luona.
Kävin kuuntelemassa Anne
Tavitien kilpajännitys-luennon, mutta siitä en taida jaksaa yhteenvetoa
kirjoittaa. Kannattaa itse käydä kuuntelemassa.
-------------------------------------
Motivointikoulutuksen juttuja on nyt paljon harjoiteltu
omien koirien kanssa. Sen verran voisi arvoa laittaa Hillalle, että se on
oikeasti todella osaava koira. Osaa käskyjen merkitykset, pystyy keskeyttämään
toimintansa (kokeiltiin tätä ilman apuohjaajaa ja onnistui heti) ja vaihtaa
sujuvasti eri palkkojen välillä. Kontakti pysyy hyvin pitkiäkin aikoja ja
häiriössäkin. Ainostaan palkkauksen jälkeen tulee sitä tuttua kyyläämistä, joka
selkeästi on ärsyttävä opittu tapa, josta on yritetty nyt hankkiutua eroon.
Tinja ei ole ihan yhtä taitava, mutta se on toisaalta Hillaa halukkaampi
pitämään kontaktia ja korjaamaan toimintaansa.
Tämän viikon koirat ovat olleet lomalla. Siitä huolimatta
olen taas ilmoitellut koiria kisoihin. Varmaan ihan fiksua, kun näköjään taas
mennään treenaamatta (tai ainakaan ei olla treenattu niin paljon ja niitä
juttuja kuin haluaisin). Hillakin on ilmoitettu kahteen tokokokeeseen, vaikka
jo vannoin ettei enää ikinä. Muistanpa taas miksi en halunnut enää kisata… Hillan
kanssa toisin on todella varma olo, toisin ehkä vähän väärissä asioissa. Alkuperäinen
suunnitelma oli toisin ilmoittaa Tinja kahteen kokeeseen, mutta se olisi tullut
suhteessa kalliiksi, joten testataan nyt ensin yhdellä kokeella aikooko Tinja
käyttäytyä hyvin.