maanantai 10. marraskuuta 2014

Possukoiran tokotreenit

Tänään oli taas vaihteeksi rantaiden viiltely –tokoilua á la Tinja (ja Hilla). Maanantain ohjatut tokoilut ja aiheena ruutu. Toisessa pisteessä harjoiteltiin maassa pysymistä ruudussa ja toisessa ruutuun sijoittumista. Itsenäisesti kierron kautta seuraamaan tuloa.

Tinja aloitti kierroilla, vaikka hetken jopa kerkisin miettiä, että se ei ole ehkä fiksua, kun Tinja kuitenkin kuumuu. Räyh, väyhän sieltä tuli ja Tinja asennoitui agilitytreenailuun. Meidän pieni rallytokokoira osasi jopa tulla oikealle seuraamaan, vaikka tarkoitus oli, että treenattaisiin, että koirat eivät hölmöilisi niin. :D Paikallaanolo treeneissäkin Tinja yllätti negatiivisesti. Tiedettiinhän se, että Tinja nyt ei kestä mitään häiriötä, mutta nyt se reagoi Tinjankin mittapuulla olemattomiin juttuihin. Ruutuun sijoittumista lähdettiin treenaamaan ihan toisella tavalla kuin mitä (Tinja) on tottunut enkä kehdannut edes kertoa miten Tinjaa on koulutettu tai jätetty kouluttamatta. Tinja tietysti hämmentyi kun siltä kysyttiin asioita, joita sille ei oikeasti ole opetettu ja pipariksi meni.

Väliajoilla Tinja treenasi kaukoja eikä siitä tullut yhtään mitään. Tinja jumittaa niin pahasti houkuttelemalla nameihin, että ei se tajua mitä sen kroppa tekee. Jos palkan jättää sivulle, eteen tai taakse, niin siihenkin jumahdetaan eikä pystytä tekemään enää mitään, kun namia pitää vahdata. Tällä menolla ei ihan hetkeen olla voittajaan menossa. Pitää kai se kosketuskeppi hakea vihdoinkin jostain…

Hilla treenasi ulkona taas merkkiä. Hillalla meni hermot minuun. Mutta kyllä se suurimmaksi osaksi pyörähti ihan oikein merkille. Toisin nyt ei ollut kapuloita häiriönä, mutta yritin saada Hillaa muuttamaan linjaa samassa suhteessa kuin itse muutin. Toisena asiana maahanmenoja nyt pienen odottelun jälkeen, koska niissä Hilla helposti jää pitkäksi. Kaukoja ei olisi pitänyt ottaa varsinkaan Tinja-tappelun jälkeen, koska Hillalla liikkui taas todella paljon oikea takajalka ja kaukojen treenaaminen olisi vaatinut parempaa ennakkosuunnittelua. Hilla sai tehdä vielä pari kertaa luoksetulon kokonaisena. Toisin ekalla toistolla huomautus huonosta pysähtymisestä ja uusiksi ja silloin malttoi taas pysähtyä kunnolla. Hilla on kuitenkin ollut viime aikoina varsin iloinen bortsu treeneissä.

Saa taas ihmetellä mitenkähän mun koirat osaa hämmästyttävän paljon asioita siihen nähden miten vähän niille on olennaisia asioita on opetettu. Meidän suurin ongelma taitaakin olla, että koirat ovat kouluttajaansa fiksumpia. ;) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti