Tänään oli taas vaihteeksi rantaiden viiltely –tokoilua á
la Tinja (ja Hilla). Maanantain ohjatut tokoilut ja aiheena ruutu. Toisessa
pisteessä harjoiteltiin maassa pysymistä ruudussa ja toisessa ruutuun
sijoittumista. Itsenäisesti kierron kautta seuraamaan tuloa.
Tinja aloitti kierroilla, vaikka hetken jopa kerkisin
miettiä, että se ei ole ehkä fiksua, kun Tinja kuitenkin kuumuu. Räyh, väyhän
sieltä tuli ja Tinja asennoitui agilitytreenailuun. Meidän pieni rallytokokoira
osasi jopa tulla oikealle seuraamaan, vaikka tarkoitus oli, että
treenattaisiin, että koirat eivät hölmöilisi niin. :D Paikallaanolo
treeneissäkin Tinja yllätti negatiivisesti. Tiedettiinhän se, että Tinja nyt ei
kestä mitään häiriötä, mutta nyt se reagoi Tinjankin mittapuulla olemattomiin
juttuihin. Ruutuun sijoittumista lähdettiin treenaamaan ihan toisella tavalla
kuin mitä (Tinja) on tottunut enkä kehdannut edes kertoa miten Tinjaa on
koulutettu tai jätetty kouluttamatta. Tinja tietysti hämmentyi kun siltä
kysyttiin asioita, joita sille ei oikeasti ole opetettu ja pipariksi meni.
Väliajoilla Tinja treenasi kaukoja eikä siitä tullut
yhtään mitään. Tinja jumittaa niin pahasti houkuttelemalla nameihin, että ei se
tajua mitä sen kroppa tekee. Jos palkan jättää sivulle, eteen tai taakse, niin
siihenkin jumahdetaan eikä pystytä tekemään enää mitään, kun namia pitää
vahdata. Tällä menolla ei ihan hetkeen olla voittajaan menossa. Pitää kai se
kosketuskeppi hakea vihdoinkin jostain…
Hilla treenasi ulkona taas merkkiä. Hillalla meni hermot
minuun. Mutta kyllä se suurimmaksi osaksi pyörähti ihan oikein merkille. Toisin
nyt ei ollut kapuloita häiriönä, mutta yritin saada Hillaa muuttamaan linjaa
samassa suhteessa kuin itse muutin. Toisena asiana maahanmenoja nyt pienen
odottelun jälkeen, koska niissä Hilla helposti jää pitkäksi. Kaukoja ei olisi
pitänyt ottaa varsinkaan Tinja-tappelun jälkeen, koska Hillalla liikkui taas
todella paljon oikea takajalka ja kaukojen treenaaminen olisi vaatinut parempaa
ennakkosuunnittelua. Hilla sai tehdä vielä pari kertaa luoksetulon kokonaisena.
Toisin ekalla toistolla huomautus huonosta pysähtymisestä ja uusiksi ja silloin
malttoi taas pysähtyä kunnolla. Hilla on kuitenkin ollut viime aikoina varsin
iloinen bortsu treeneissä.
Saa taas ihmetellä mitenkähän mun koirat osaa
hämmästyttävän paljon asioita siihen nähden miten vähän niille on olennaisia
asioita on opetettu. Meidän suurin ongelma taitaakin olla, että koirat ovat
kouluttajaansa fiksumpia. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti