tiistai 25. helmikuuta 2014

Seuraamisklinikka



Oma tekemäni kooste Mia Skogsterin seuraamisklinikasta perustuen omiin muistiinpanoihin. Tämä kooste ei ole todenmukainen yhteenveto seuraamisklinikan sisällöstä vaan siinä on esitetty lähinnä itselleni tärkeitä asioita ja jätetty paljon itselleni merkityksetöntä tai itsestään selvää asiaa pois. Lisäksi asioita on osittain arvotettu erilailla kuin seuraamisklinikalla ja sisältää myös täten omia arvojani ja mielipiteitäni.

Pohja hyvään koirankoulutukseen
Onnistuneen koiran koulutuksen pohjana kyky lukea koiraa sekä koiran ja ohjaajan välinen hyvä suhde. Koiran ja ohjaajan väliseen hyvään suhteeseen kuuluvat ohjaajan halu työskennellä koiran kanssa ja että ohjaaja kunnioittaa koiraansa. Hyvä suhde on molemminpuolinen vuorovaikutus eikä koostu pelkästään koiran kunnioituksesta ohjaajaansa kohtaan ja halusta työskennellä hänen kanssaan. Ajattelutapa, jossa vähätellään koiraa: ”Tää on vain tällainen”, on tuhoavaa. Rakentavampaa koiran koulutusta on nähdä koiran heikot puolet kehityskohteina, ja koulutuksessa voi ja pitääkin pyrkiä koiran hyvien puolien korostamiseen.

Hyvä suhde on hyvän tottelevaisuuden perusta.

Mitä ohjaajan tulisi opetella?
  • kehumaan koiraansa eri tavoin
  • kiittämään koiraansa kahdella eri tavalla: koiraa aktivoivasti ja passivoivasti
  • antamaan koiralle selkeitä signaaleja kehollaan
  • tekemään itsensä koiralle kiinnostavaksi
  • ohjaamaan koiraa äänellä
  • leikkimään koiran kanssa
  • olemaan koiralle selkeä ja ennalta arvattava
  • palkkaamaan ja rankaisemaan koiraa oikea-aikaisesti

Mia Skogster korosti luentonsa alussa äänen ja kehon käyttöä koiran koulutuksessa. Koira lukee tarkasti kehonkieltämme ja äänensävyjämme tahdoimme niin tai emme. Tätä voi käyttää koulutuksessa tehokkaasti hyväksi esimerkiksi käyttämällä innostavaa äänensävyä käskyjen annossa vireen nostoon, toisaalta ankaralla äänensävyllä tuomaan kieltoon painoa tai nostaa palkkion odotusarvoa. Tasapaksua äänen käyttöä tulisikin välttää.

Kisatilanteissa on edullista, että koira oppisi hiljaisuuden ja jännittämisen tarkoittavan palkkaa. Ohjaaja ei voi muutenkaan tehdä itseään kiinnostavaksi liikkumalla itse koko ajan, koska tämä on raskasta koiralle. Eihän saaliskaan liiku koko ajan, johon saalispalkkaus perustuu. Oikein ajoitettuina saalispalkan pysähtymisellä luodaan sopivaa jännitettä koiraan.

Koira kiinnittää ihmisessä kaikkein eniten huomiota käsiin, koska niistä tulee palkka ja ne ovat huomattavan iso osa kehoamme ja olennainen osa kehosignaalejamme. Varsinkin imuttamalla opettaessa (jota Mia itse käyttää seuraamisen alkeisopettamiseen) käden paikka ja oikeanlainen käyttö on tärkeää.

Miksi koiraa pitäisi osata ohjata äänellä? Koska äänellä voidaan hallita myös silloin kun koira on kiinnostunut jostain muusta eikä pidä katsekontaktia ohjaajaansa. Täten myöskään koiraa ei voi aina voi ohjata vain aina liinasta, jotta koira oppisi äänen käyttöön. Miksi sitten koiraa pitäisi osata ohjata myös käsiavuilla? Koska tästä on hyötyä kun lähdetään opettamaan tekniikkaa.

Palkkauksen ja rangaistuksen oikea-aikainen ajoitus on tärkeää. Jokaisesta pakotteesta ja korjauksesta pitäisi seurata myös palkkaus. Lisäksi palkkauksen ja rankaisun pitäisi osua juuri siihen hetkeen, kun koira aloittaa tai aikoo tehdä oikein tai väärin. Mia itse käyttää koulutukseen paljon pakotteita ja on sitä mieltä, että sheippaamalla koiran opettaminen seuraamaan on liian aikaa vievää, koska seuraaminen koostuu niin monesta pienestä osa-alueesta. Muuten hän ei tyrmää sheippaamista täysin.

Mitä koiran pitäisi oppia ensimmäisen vuoden aikana?
  • ohjaajan kanssa työskentely on hauskaa ja innostavaa
  • ohjaajan ei-käskyä ja fyysistä koskemattomuutta tulee kunnioittaa
  • hallintakäskyt: ei, tänne, odota, irti, istu
  • ohjautumaan äänestä ja käsiavuista
  • motivoitumaan ohjaajan antamista nameista
  • leikkimään ohjaajan kanssa
  • leikkisäännöt
  • ohittamaan toiset koirat ja ihmiset hallitusti

Leikkisääntöjen opettaminen on tärkeää siksi, että koiralle voidaan rakentaa oikea tunnetila ja pitämään virettä yllä. Koiran tulisi osata irrottaa heti käskystä. Jos tästä jäädään tappelemaan, käy helposti niin, että koiran vire laskee alas joka näkyy edelleen leikin jälkeiseen koulutussessioon ja mielentilaan. Leikki pitäisi pyrkiä lopettamaan siihen tilanteeseen kun koira on vielä innokas leikkimään ja haluaa leikkiä.

Irti-käsky lähdetään opettamaan ensin vaihtamalla lelu ruokaan. Sitten annetaan ensin käsky jota seuraa liikkeen pysäytys ja lelun vaihto ruokaan. Onnistuneita irrotuksia seuraa leikin jatkuminen.

Mia kritisoi nykyistä suomalaista muotia, jossa pyritään saamaan mahdollisimman nuoret koirat koulutettua mahdollisimman pitkälle jo nuorella iällä ja saamaan koirat mahdollisimman nopeasti kisaamaan ylimpiin luokkiin. Säästeliäästi koulutettuna koira voi saada muutaman kisavuoden lisää.

Paukkuarat koirat eivät ole pk-koiria: niille ei voi ampumisen aikana käyttää pakoteta eikä palkata, koska stressaavat ampumista. Eli paukkuarkaa koiraa ei voi täysin totuttaa ampumiseen.

Seuraamisen rakentaminen
Seuraamisen alkeet
1. motivoiminen – motivoitumaan oppiminen
Seuraamisen rakentamisessa lähdetään ensimmäiseksi liikkeelle yhteistyön ja laumavietin kehittämisestä. Koiran olisi hyvä oppia varastamaan ruokaa kädestä (koska kaikki kielletty on koiran mielestä hauskempaa ja kasvattaa täten motivaatiota). Tätä varten olisi hyvä antaa pennulle ruuat kädestä ensimmäiset 2-4 viikkoa. Samalla koira myös oppii, että kädet ovat kiinnostavat ja niistä saa ruokaa eli koiralle opetetaan käsiapujen käyttö.

2. tekniikka
Palkka oikeassa kädessä (koulutus aloitetaan nameilla imuttamalla). Vasen käsi ohjaa koiraa oikeaan paikkaan ja lisäksi totuttaa koiran vasemman käden liikkeeseen. Vasemmalla kädellä palkatessa sormet ulospäin ja ranne taittuneena. Ohjaaja on koulutuksessa passiivinen ja vartalon tulee pysyä suorassa palkatessa.

Seuraamisen alkeisjatko
Käsiapuja lähdetään vähentämään ja motivaatiota kasvattamaan. Koiralle opetetaan perusasento ja sivuaskel. Sivuaskeleen opettamisessa tärkeää on oikea käden liike, jotta myös takapää saadaan työskentelyyn mukaan. Lisäksi koiralle opetetaan leikkimisen säännöt ja hallinta.

Milloin vaihto ruuasta lelupalkkaan?
  • koira osaa oikean tekniikan ruualla suoraan seuruuttaessa
    • eli koira osaa seurata oikeassa kädessä olevan namin avulla seurata lyhyitä pätkiä kun käsi on ylhäällä eikä koira häiriinny vasemmasta kädestä
    • on tiivis, suorassa linjassa ja oikeassa kodassa ohjaajaan nähden (lapa ohjaajan polven tasalla)
  • osaa hakeutua suoraan perusasentoon sivuaskeleissa pomppimatta
  • koira osaa leikin säännöt, leikkii hyvin ja kunnioittaa ohjaajaansa

Lelupalkalla palkatessa koiran on käännyttävä palkalle vasemman kautta eli poispäin ohjaajasta. Ihanteellisesti palkkauksen suunta on etuviistoon vasemmalle. Palkkausta edeltään myös selkeä signaali, josta koira tietää palkan olevan tulossa (eikä reagoi jokaiseen ohjaajan nytkähdykseen).

Milloin EI vaihdeta?
  • koira on motivoituneempi ruuasta kuin lelusta

Jos jäädään palkkaamaan ruualla, seuraaminen opetetaan vasemmalla kädellä palkaten. Koiralle myös opetetaan kontakti kasvoihin, kun käsi siirtyy pois. Koiralle opetetaan, että käsi (eli palkka) tulee takaisin vain silloin kun koira on itse aktiivinen.

Nuori koira
Saalispalkka on oikeassa kädessä kainalossa koiran pään yläpuolella. Alkuharjoitukset ovat perusasentoon siirtymisiä ja seuraamispätkät pidetään lyhyinä. Kestoa lähdetään pikku hiljaa lisäämään. Koiraa tulee kehua paljon, jotta päästään oikeaan mielentilaan! Saalispalkkaa lähdetään häivyttämään siirtämällä lelu niskaan, kainaloon tai magneetilla selkään. Mitä enemmän koiralla on taipumusta palkan vaanimiseen, sitä nopeammin palkka tulisi siirtää piiloon. Vaanivalla koiralla lelun siirtäminen niskaan on parempi vaihtoehto kuin kainalossa.

Vireen nostamiseen ja oikean mielentilan löytämiseen voi käyttää haukuttamista. Haukuttaminen ei kuitenkaan ole aina järkevää herkkähaukkuisilla koirilla, koska se provosoi entisestään äänenkäyttöön seuraamisen aikana.

Kontaktiharjoitukset
Tapahtuu perusasennossa. Opetetaan koiralle mitä siltä ei haluta. Kielto, jos koira tekee väärin. Korjauksen jälkeen hetken hiljaisuus ja sitten palkkaus. Kontaktiharjoituksissa otetaan häiriöt mukaan ja opetetaan koira sietämään häiriöitä katkaisematta kontaktia.

Käännökset
Koiran tulisi opettaa käyttämään takapäätään ja peruuttamaan jo alkuvaiheessa. Eli käännökset otetaan mukaan jo pennulla. Käännösten harjoittelu aloitetaan ensin loivilla käännöksillä, esim. 45 astetta. Vasemmalle käännyttäessä ja täyskäännöksissä koiran tulisi olla aktiivinen ja tavoitella palkkaansa. Apuja lähdetään ensin häivyttämään paikallaan käännöksissä. Käännökset opetetaan ensin ruualla, sitten lelulla ilman apuja ja vasta sitten liitetään valmiiseen seuraamiseen. Eri käännökset tehdään selviksi koiralle erilaisilla askelkuvioilla. Askelkuviot tulisi valita koiran mukaan; ei ole yhtä oikeaa tapaa kääntyä.

Täyskäännöksessä kiertävä tapa on parempi, koska sillä saa tuomarilta helpommin paremmat pisteet (koska tuomarin huomio on tällöin kiinnittynyt täysin koiraan). Sen sijaan sivulla pysyvällä koiralla ohjaaja ”pysyy paikoillaan” täyskäännöksen ajan, joka vähentää pisteitä.

Seuraamisen jatko
Palkka siirretään kokonaan piiloon ja aletaan treenaamaan enemmän kisamaisia suorituksia. Mukaan otetaan tempomuutokset, pysähtymiset, käännökset ja kaarrokset (sekä henkilöryhmä ja ampuminen). Koiralta vaaditaan hyvää kontaktin pitoa. Jos koira reagoi häiriöön, käännytään oikealle, annetaan pakota ja palkataan kun koira korjaa.

Jos koira pysähtyy hitaasti, ei pidetä palkkaa esillä (koira jää muuten vaanimaan). Lisäksi koiraan ei luoda jännitettä vaan jännitettä poistetaan rapsuttelemalla ja antamalla sitten ruokapalkka.

Kisavalmiuden opettelu
Koira valmistellaan kisasuoritukseen opettamalla sille tietyt rituaalit, ilmoittautuminen, perusasennossa odottaminen ja kaavio. Kaavion opettaminen etukäteen on tärkeää, koska silloin koira oppii, että myös siitä saa palkkaa, ja vältetään tilanne, jossa koira oppii, että tietystä seuraamiskaaviosta koetilanteessa ei tulekaan palkkaa eikä silloin tarvitse yrittää. Myös perusasennossa odottelun opettaminen on tärkeää, koska tämä laskee virettä.

Aikuisella koiralla harjoitusten tulisi simuloida kisatilannetta.

Muuta huomioitavaa seuraamisen opettamisessa
Koiran ominaisuudet tulee huomioida jo pentuna. Koulutuksen aikana seurataan koiran reaktioita ja koiraa koulutetaan sen ominaisuuksien mukaan. Seuraamisasennon pitää olla sellainen, että se on luonnollinen koiralle. (Kaikille ei siis saa näyttävää seuraamista...)

Koulutuksessa pyritetään peittämään koiran puitteet ja tuomaan sen hyvät ominaisuudet esille. Tee siis kompromisseja joilla saavutetaan mahdollisimman hyvät pisteet kilpailuissa ja pitkä kisaikä. Hyvä suhde on kaikkein tärkeintä! Kaikille koirille ei vaan aina saa hyvää seuraamista eivätkä kaikki pysty ohjaamaan koiraansa maksimivireessä (hallinta).

Ohjaajan tulisi opetella ohjaamaan koiraa mahdollisimman vähillä vartaloavuilla, pitäen kädet rentona edes ranteista. Tällä tehdään vaikutus tuomariin ja tehdään hyvää mielikuva. Ohjaamisen tulisi näyttää vaivattomalta ja helpolta.

Kokonaisuus tulee ottaa huomioon: liikkeiden välit ovat ensiarvoisia ja myös siellä on muistettava pitää eleettömyys (sekä hyvä seuraaminen). Erinomaisilla liikkeiden väleillä tehdään vaikutus tuomariin ja saadaan mahdollisesti muutama tarvittava lisäpiste liikkeistä.

Treenaa oikeasti tärkeitä asioita ja keskity sitten vasta lillukanvarsiin.

Summa Summarum: Mitä seuraamisklinikasta jäi käteen?
Ilahduin kovasti Mian painotuksesta ohjaajan kykyyn lukea koiraansa ja käyttämään omia apujaan (ääntä, vartaloa) tarkoituksenmukaisesti. Nämä seikat ovat erityisesti omassa koulutuksessa erittäin korkeassa siassa ja juurikin ohjaaja minusta tekee 90% onnistuneesta koulutuksesta. Tämä on syy miksi omilla koirillani ei ole juurikaan mitään pitkään jatkuvia ongelmia ja varsinkaan status quota. Ennemminkin reagoin turhankin herkästi ongelmakohtiin.

Paljon sellaista tuli esille, joita voin ottaa mukaan omaan koulutukseenkin. Ei ehkä niinkään seuraamisen opetukseen vaan enemmän kokonaisvaltaiseen koulutukseen. Ensimmäistä kertaa minulle perusteltiin kunnolla miksi liikkeiden välit pitäisi olla kunnossa, joten eiköhän niitä harjoitella kevätkausi. Mia käyttää itse koulutuksessaan paljon fyysisia pakotteita mutta koiralle reilulla tavalla. Mian tavat olivat omasta mielestä täysin sopivia Hillalle ja soveltavin osin myös Tinjalle.

Kaiken kaikkiaan seuraamisklinikalle kannattaa mennä jos siihen tulee tilaisuus. Vaikkakin olen sitä mieltä, että oman koiran kanssa olisi ehkä saanut hivenen enemmän irti. (Hyvä on, Hilla on vaan kuriton! :D) Mia ei kuitenkaan hirveästi avaa käyttämiään termejään tai pakotteiden periaatetta (kysyttäessä näin todennäköisesti tekisi), joten perustiedot kannattaa olla ennestään ja hieman aikaisempaa kokemusta koiran koulutuksesta.

Ja loppuun vielä laatukuvat kisavideolta:

Ei näin...
Vaan näin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti