Menen helmikuussa Mia Skogsterin pitämälle seuraamisklinikalle.
Hinta oli aika suolainen näin opiskelijalle, mutta Hillan menestyksen eteen
tehdään mitä vain. Seuraaminen on ainoa liike, joka ei lähde toimimaan. Koko
syksyn olen kytännyt milloinka seminaari sattuisi sopivalle paikkakunnalle
sopivaan aikaan. Mun pitää nyt treenata ahkerasti Hillan seuraamista, jos Hilla
vaikka pääsee esimerkkikoiraksi. Ei sitten olla ihan noloja siellä.
Motivaatiokeino tämäkin!
Yritin katsoa Hillan kisavideoilta seuraamista, mutta ne
olivat niin järkyttäviä, että en päässyt edes loppuun asti. On se ehkä
kuitenkin parantanut huomattavasti kesästä. Onneksi! Yksi treenivideo vähän
aikaa sitten oli sentään vielä siedettävä.
Kevätkaudelle on Hillan osalta tehty suunnitelmia ja
mietitty kovasti. Kevätkaudella olisi tarkoitus enemmissä määrin painostaa
kokonaisuuden toimivuuteen ja lisätä häiriötreenien määrää. Tekniikkatreenejä
toivottavasti pystytään pikkuhiljaa vähentämään kesää kohti ja kesän alussa
vain tehtäisiin tekniikan osalta ylläpitotreenejä ja pikkukuureja.
Kokonaisuuden vahvistamiseksi onkin mietitty seuraavia asioita:
Mistä pidän Hillan työskentelyssä?
·
Kuuntelu.
Hilla kuuntelee aina todella tarkkaavaisesti ja erottaa hyvin käskyt. Se
harvoin ennakoi ja jos, ennakoi korjaa aina oma-aloitteisesti toimintansa
käskyn mukaiseksi.
·
Nöyryys.
Hillan kanssa ei tarvitse koskaan vääntää kättä ja yksi sanominen riittää.
Loppu on koulutusvirheitä.
·
Kovuus.
Vaikka taivas tipahtaisi niskaan, ei Hilla välitä. Hilla vain ajattelisi, että
sellaista nyt sattuu ja jatkaisi elämäänsä täysin normaalisti. Jos olen itse
hukassa, Hilla luotsaa läpi vaikeista kohdista.
·
Varmuus.
Sen minkä Hilla osaa, sen Hilla myös tekee tasan niin kuin on opetettu.
Yllätyksiä ei tule.
·
Vireen säätely. Asia johon meidän ei juurikaan
tarvitse keskittyä. Hilla säätelee sen itse sopivaksi jokaiseen liikkeeseen.
·
Asenne. Agilityssä näkyy se, mitä Hilla
parhaimmillaan on, mutta myös tokossa vilahtelee välillä se oikea Hilla
kuoren alla: innokas työmyyrä, joka ei vähästä lannistu. Samaa asennetta pitää
saada myös enemmän tokon puolelle.
·
Yhteistyö.
Toinen asia, joka näkyy lähinnä agilityssä. Agilityssä olemme oikeasti
tekemässä asioita yhdessä ja sama on saatava myös tokoon. Flow-tunne.
Mistä en pidä?
·
Ei
kenellekään työskentely. Joskus tulee tunne, että Hilla tekee vain siksi
että käsken. Ei siis työskentele minulle eikä edes palkalle. Ja tämä syö intoa.
·
Kuoren
alle piiloutuminen. Hillaan on vaikea saada otetta ja sen ajatuksista ei
saa selvää.
·
Liiallinen
nöyryys. Hilla ei osaa tehdä päätöksiä itse silloin kuin ne olisivat
tarpeen. Tietyissä tilanteissa sopiva röyhkeys on voimavara, jolla pääsee
vaikeista paikoista yli ja onnistuneisiin suorituksiin, vaikka ohjaaja olisikin
vähän enemmän hölmö. Hilla on välillä kuin tahdoton robotti.
·
Huono yhteistyö.
Tokossa tulee välillä tunne, että teemme asioita erikseen. Minä käsken ja Hilla
toteuttaa, mutta mitään yhteyttä koiran ja minun välillä ei ole. Joskus on
sellainen fiilis, että me kumpikin mietitään, että mahtaakohan tuo toinen
osapuoli olla äärettömän tyhmä vai fiksu.
·
Luottamus.
Tämä on puhtaasti minun, ei koiran ongelma. En luota tarpeeksi koiraan, vaikka
Hilla sen ansaitsisi.
·
Vauhti
kasvaa varmuuden myötä eli ei riittävästi tempperamenttia. Kaikkea ei voi
saada. Hilla ei ole Tinja.
Miten korjaan puutteet?
·
Tiukat mutta selkeät kriteerit palkkaukseen.
Lelupalkka tippuu vain erinomaisista suorituksista. Hyvät suoritukset palkataan
kehuilla. Harvennetaan palkkausta, jotta lelupalkasta tulisi merkittävämpi.
Korostetaan sosiaalista palkkaa ja tehdään siitä mielekkäämpi.
·
Hyvän suhteen kehittäminen. Ole reilu Hillalle!
Se yrittää!
·
Rohkaistaan Hillaa tekemään päätöksiä itse ja
annetaan sille siihen mahdollisuus. Annetaan Hillan olla röykeämpi puuttumatta
jokaiseen väärään karvan asentoon. Käytetään agilityä tässä hyväksi ja
keskitytään varsinkin agilitykoulutuksessa tähän puoleen.
·
Keskity entistä enemmän kokonaisuuteen, ei
tekniikkaan. Älä anna koiran työskennellä väärässä mielentilassa kuin
hetkellisesti. Muistetaan kehua, kun korjaa.
·
Häiriötreeniä paljon, jotta koira saa lisää
varmuutta. Haastetaan Hilla ylittämään itsensä.
·
Opetetaan kasa aivan ”turhia” temppuja. Näitä
käytetään apuna sosiaalisen palkkauksen rakentamiseen, tekniikan hiomiseen,
suhteen parantamiseen ja Hillalle onnistumisen tunteen rakentamiseen. Ja
Hillankin pitäisi olla sirkuskoira kuten Tinja.
Ikävien sattumusten seurauksena Tinja oli hoitopaikassaan
karkuun ja viipynyt reissullaan yön yli. Päivien mukaan Tinjalla saattoi olla
juuri silloin tärppipäivät, joten tammikuun alussa käyn ultraamassa Tinjan ja
varmistan onko käynyt huonosti. Mahdollisen tiineyden keskeyttäminen taitaa
olla ainoa oikea ratkaisu. Loppuvuosi ja alkukevät otetaan varmuuden vuoksi vähän
rauhallisemmin ja alkuvuodesta Tinja ei pääse kisaamaan. :( Onneksi kuitenkin
molemmat koirat ovat ehjänä kotona.
Kunhan Tinjakin pääsee taas työnteon makuun, niin sille
lisätään reippaasti kuria ja nostetaan vaatimustaso korkealle. Tinjan kanssa ei
puutteita selitetä enää sillä, että se on Tinja. Tinja osaa, joten se saa luvan
tehdäkin. Intoahan siitä löytyy kuin pienestä kylästä. Into tehdä ihan mitä
tahansa onkin Tinjan parhaita puolia. Kunhan se ei vain aina söisi sormiakin
palkatessa…
Vielä pari päivää lehmien rapsuttelua jäljellä ja sitten
alkaa joululoma(?). Lauantaina aloitetaan taas treenit. :)