Video viime viikon kisoista:
Minua vaivaa tällä hetkellä sellainen synti kuin kateus. Haastavaa mennä mihinkään yhteistreeneihin, kun pääsee näkemään miten huonoja ollaan muihin verrattuna. Miksi me ei saada mitään toimimaan vaikka olemme uhranneet hirveästi aikaa ja vaivaa kouluttamiseen? Seuraamisenkin eteen olen tehnyt vaikka mitä eikä se silti toimi. On aika eksynyt olo, kun ei tiedä mikä on pielessä eikä tiedä mihin suuntaan pitäisi mennä. Viihtyisiköhän Hilla pelkkänä kotikoirana...
Tältä treenikenttä näyttää nykyään. |
Tänään oli tokon ryhmätreenit ja minulla meni vaihteeksi
totaallisesti hermot Hillaan. Treenit koostuivat siis lähinnä siitä, kun mietin
uskallanko tehdä Hillan kanssa enää mitään, jotta Hillasta ei tule turkista. Turhauttavaa,
kun tuntuu että mennään vain koko ajan huonompaan sitä enemmän mitä enemmän
asioita yrittää korjata.
Maanantaina ja tiistaina olemme kuitenkin treenanneet
tokoa. Uutena ”mission impossiblena” on kouluttaa Hilla tottelemaan pelkkiä
sanallisia käskyjä ohjatussa ja
kaukoissa. Eli aiomme päästä kaikista käsimerkeistä eroon. Kaukoissa ei tätä
ole vielä kunnolla päästy harjoittelemaan, sillä ensin tarkoitus olisi saada
liikkuminen kuriin. Olemme siis tehneet päivästä toiseen pelkkää seiso-istu
vaihtoja ja taidan vaan naulata seuraavaksi Hillan vasemman takajalan maahan
kiinni.
Tunnariinkin
ollaan keskitytty enemmän ja siinä tavoitteena olisi päästä pureskelusta eroon.
Noudoissa muutenkin ollaan keskitytty perusasentojen suoruuteen. Luoksetulon stoppien harjoittelua on
myös jatkettu leikin kautta.
Tinja on
tehnyt koko viikon käytännössä kahta asiaa: harjoitellut luoksetulon stoppeja
ja seuraamista. Tinja jätättää hieman seuraamisessa, joten nyt yritetään saada
paikkaa edemmäs. Tinja taitaisi kaivata myös paljon enemmän häiriötreenejä.
Luoksetulon stoppeja ollaan harjoiteltu samalla tekniikalla kuin Hillallekin ja
sillä ollaan saatu jo hieman tulosta aikaiseksi. Kaukana ollaan vielä kuitenkin
kokonaisen liikkeen suorittamisesta. Tinjan kanssa on kuitenkin aina kiva
tehdä.
Agility
Kivasti sai siis tehdä erilaisia ohjauksia samalla
radalla. Hilla toimi jälleen kerran yllättävän hyvin! Selvittiin kerralla
loppuun saakka kaikista muista kohdista, mutta välistä vetoon Hilla ei tullut. Hilla oli vaan ”joo, joo” ja
syöksyi ihan yksinään seuraavalle esteelle (siis hyppäsi väärältä puolelta),
kun yritin saada sitä käteen kiinni. Joutui todella ylikorostuneesti ohjaamaan
välistä vedon, että sai Hillan ihan lähelle ja mukaan ohjaukseen. Ollaan ehkä
turhankin paljon treenattu kaukaa ohjaamista, niin nyt Hilla ei tule mielellään
lähietäisyyttä vaativiin ohjauksiin.
Itsenäisesti treenattiin putki- ja A erottelua. A:n
tunnisti sanasta ja se oli Hillalle houkuttavampikin, mutta putki oli hieman
epävarmempi. Kontaktit toimi kuitenkin todella hyvin ja Hilla muisti joka kerta
pysähtyä. Renkaan kanssa ei myöskään ole mitään ongelmia. Irtoaa suoralla
todella hyvin myös renkaalle. Sen sijaan pujottelu tökki aika pahasti tänään.
Hilla nyt löysi ensimmäisen välin oikein, mutta jotenkin menetti rytminsä
pujottelun lopussa ja jätti välistä keppejä pujottelemasta. Puomia päin
suunnattu pujottelu selvästi häiritsi sitä. Keinukaan ei ollut ihan niin reipas
suoritus kuin viime kerralla.
Ensi kerralla pitää muistaa pitää enemmän taukoja tai
ottaa Tinja mukaan, sillä Hilla oli selvästi lopputreeneistä todella väsynyt ja
rupesi tekemään todella isoja virheitä.
Vaihdettiin jo talvtreenipaikkaan, kun vakiopaikka on veden vallassa. Toivottavasti se kuitenkin aurataan talvella. |
Harvemmin sitä kenelläkään aina menee hyvin, joskus tulee tilanteita, kisoja, treenejä tai kausia, jolloin homma ei toimi. Oletko varma, ettei pieni tauko tekisi pahaa ns. pään nollaamiseksi? Hilla on kuitenkin hurjan nuori ja olet treenannut sen kanssa paljon, siitä on varmasti vaikka mihin ja se on taitava ja ennen kaikkea, teillä on aikaa, joten mitä suotta kiirehtimään? Usein tuohon "eksyneeseen oloon" auttaa hetkeksi stopata koko homma, kys. laji joksikin aikaa tauolle ja ajatellaan jotain muuta, tämän jälkeen koira voi olla aivan toinen, postiivisessa mielessä.
VastaaPoistaEikä kannata verrata itseään muihin, kun mulla oli harrastuskoirana sheltti ja bortsu - niin kuin sinullakin, niin se oli arkipäivää, että ajattelin, miksei koirani kykene samaan kuin tuo tai mitähän muut meistä ajattelevat. Sitten kun taloon saapui harrastuskoiraksi eurasier, niin ymmärsin vihdoin, etten voi verrata sitä muihin kentällä treenaaviin (pääasiassa paimeniin) koiriin, koska ne ovat täysin erilaisia ja meidän ongelmat ovat myös erilaisia aivan erilaisella tasolla.
Tinja kuullostaa kovasti samanlaiselta kuin oma shelttineitoni Windy, senkin kanssa seuruuta työstetty kovasti, eikä homma edelleenkään toimi, niin kuin pitäisi. Olen tässä noin kolmen vuoden aikana uskotellut itselleni, että ehkä vielä joskus se taas kykenee seuraamaan vierelläni pelkäämättä jalkaani, jolla onnistuin astumaan sen varpaan päälle. Tätä me tavoitellaan vieläkin, mutta rennolla meiningillä. :)
Tsemppiä teille jatkoon! Epäonnistumisia ei kannata ottaa raskaasti, nekin kuuluvat koiraharrastukseen. Meilläkin oli keväällä ns. kausi, jolloin mikään ei toiminut. Kesällä otettiin asenne, ettei treenailla, käydään vaan kisoissa ja johan alkoi toimia. Taisivat vaan kaivata nollausta ja sitten kun oli pitkästä aikaa tilanne, kun pääsi taas tekemään jotain, niin se olikin yllättävän kivaa. :)
Kiitos tsempityksestä. :) Meillä oli vasta kolmen viikon totaalinen treenitauko ja seuraava kahden viikon mittainen tulee joulukuussa. Sinne asti yritämme sinnitellä,
Poista