Epäonnistunut koekaniini, toimiva(t) harrastuskoira(t)

Hillan piti toimia tällä viikolla koekaniinina ontumatutkimuksissa, mutta se reagoikin jo niskan taivutteluun murahtamalla, joten Hilla pääsikin koekaniini-velvollisuuksistaan. Hilla lensi taas vaihteeksi viikonloppuna niskojensa päälle ja taisi siitä tullakin jonkin asteinen jumi. Minun antoi kyllä taivuttaa ilman mutinoita eikä liikkeessä ole näkynyt mitään poikkeavaa. Positiivisena asiana Hilla antoi kolmen vieraan henkilön tutkia hampaat, joten jossain vaiheessa kai voisi taas suunnitella näyttelyissä käyttämistä.

Tinjan terveyttäkin on tullut tällä viikolla mietittyä. Tinjan polvet pitäisi varmaan jossain vaiheessa röntgen-kuvata. Aika varmasti jossain vaiheessa Tinjan polviin kehittyy nivelrikkoa ja nyt pitäisi miettiä pitäisikö Tinja kuitenkin leikkauttaa ennen kuin muutoksia kerkiää syntyä.

Maailmanmatkaaja klo 23.30 Rautatientorilla

Maanantaina tokotreenit ja viimeistely jatkui. Hillalle seuruu-harjoituksia ihmepallolla ja keskityttiin tavallisesta poikkeaviin liikkeelle lähtöihin. Käännöksissä pitää olla tarkempi millaisista palkkaa: hieman Hilla yrittää taas luistaa ja jättää takapään käytön pois. Edelleen Hilla edistää seuraamisessa ja poikittaa, mutta näihin puututaan sitten, kun seuraaminen on muuten kunnossa. Otettiin myös muutama seuraamiseen siirtyminen paikkamakuusta ja ne olivat todella hienoja.

Merkkiä hetsattiin lelulla. En ole ihan tyytyväinen Hillan vauhtiin merkillä, minusta Hilla pääsisi kovempaakin. Mutta tähän ei taida auttaa muu kuin opettaa merkille tarkempi sijoittumispaikka. Nyt on vain riittänyt, että Hilla menee merkin taakse. Kaukot on toinen tyytymättömyyden paikka: eivät tällä hetkellä toimi lainkaan. Liikkuu eteen ja tekee hitaita ja vajaita vaihtoja. Saatiin kuitenkin yksi hyvä sarjakin aikaiseksi kun ensin hinkattiin kaikki vaihdot erikseen.

Tinja treenaili ahkerasti avoimen luokan juttuja. Käytiin oikeastaan kaikki muut liikkeet läpi paitsi hyppy ja paikkamakuu. Hyvin menee. Liikkeestä maahan on vielä hieman epävarma: istui kerran näissä treeneissä. Luoksetulon stoppi toimi taas yllättävän hyvin. Metskua myöskin otettiin pari kertaa ja taaskaan en vaatinut palauttamaan minulle saakka.

Tiistaina tehtiin ihan nopeat treenit. Mitä sitä turhaan treenailemaan, kun kummallakin koiralla sujuu hyvin? :) Hilla hinkkasi taas kaukoja. Mokoma tekee edelleen vajaita istuma-asentoja sellaisella ilmeellä, että ei tarvitse tehdä loppuun, kun kohta kuitenkin vaihdetaan asentoa. Mutta liikkuminen sentään on saatu paremmin kuriin. Merkille ja luoksetuloihin tehtiin vähän vauhtitreeniä. Tinja puolestaan kertasi pikaisesti avoimen luokan liikkeitä ja eikä havaittu suuria ongelmakohtia. Kunhan saadaan möllikisat pois alta, niin keskitytään Tinjan kanssa taas uuden opetteluun.

Keskiviikkona oli agilityn vuoro. Alla rata:

Todella hyvin meni. Helpottaisi ehkä puhtaan radan tekoa ensimmäisellä yrityksellä, jos muistaisi kerralla radan oikein. Hieman sai hinkata 12. estettä, jotta sain rytmityksen paremmin kohdilleen.  Olin valinnut sille aika vaikean ohjauksen. Radan lisäksi katsottiin kontaktiesteitä ja pujottelua. Hilla teki taas keinulle ensimmäisellä yrityksellä lentokeinun, sotki sen puomiin. Keinua saa siis vielä hinkata pitkään. Kepeillä Hilla ensimmäisen kerran jumitti kyttäämään palkkaa kesken pujottelun. Kouluttajalta saatiinkin kommentiksi, että Hillaa pitäisi saada röyhkeämmäksi.

Torstaina oli ryhmätreenit ja samalla kummankin koiran viimeiset tokotreenit ennen kisoja. Hilla teki molemmat paikallaanolot, istumisen ryhmässä. Hieman yritti löysäillä paikkamakuussa, mutta istuminen meni hyvin. Tinja teki paikkamakuun ryhmässä; haukahti muutaman kerran. 

Tinja kävi kaikki avon liikkeet läpi hyppyä lukuun ottamatta. Luoksetulon stoppia hinkattiin jälleen kerran takapalkalla. Ennen sunnuntain koitosta ei uskalla opetella uutta tai tehdä suuria remontteja vanhoille liikkeille. Tinjasta kuitenkin piti olla ylpeä näissä treeneissä. Sitä selvästi hermostutti kentällä lipputangossa liehuneet liput, mutta piti silti hermonsa kurissa ja suoritti tokoliikkeitä. Normaalisti Tinja olisi mennyt tällaisesta lähes kokonaan lukkoon.

Hillan kanssa hinkattiin kaukoja. Kokeiltiin laittaa hihna löysäksi lenkiksi takatassujen päälle ja se näytti toimivan ihan hyvin. Tarkoituksena on muistuttaa, että ne takatassut on pidettävä paikallaan. Idea on toisesta blogista. Pitää jatkaa vielä kokeiluja kisojen jälkeen. Istuminen on kuitenkin edelleen vajaa; ennakoi niin kovasti seuraavaa vaihtoja. Myös seisomisessa on välillä samaa ongelmaa. Kaukojen vaihtoihin pitäisi saada lisää nopeutta, jotta saadaan lisää näyttävyyttä liikkeeseen. Tähän olisi tarkoitus käyttää tulevaisuudessa ihmepalloa kunhan tekniikka saadaan ensin kuntoon.

Luoksetuloihin saatiin toimiva vinkki, että kutsuessa juoksen karkuun ja pysäytänkin käskyllä. Hilla stoppasikin heti paremmalla tekniikalla. Tällä olisi tarkoitus saada sekä erinomainen vauhti että stopit samaan liikkeeseen. Seuraamisesta olen kuitenkin ehkä sittenkin huolissani: Hilla edistää nyt vain ihan törkeästi. Vire on kuitenkin erinomainen ja katsekontakti ei varmasti tipu. Tätä yritetään varmaan kisojen jälkeen korjaamaan palkkauksen suuntaa muuttamalla. Vähän huolestuttaa, että kisoissa Hillan seuraamisen vikalista vain kasvaa.

Viimeistelyä, viimeistelyä

Laatukuvia kerrakseen

Perjantaina treenattiin jälleen tokoa. Hilla on aivan uskomattomassa vireessä tällä hetkellä. Ehkä tauko tekikin hyvää vaikka alkuun Hilla vaikutti aika kurittomalta. Hillan kanssa aloitettiin tekemällä EVL:n pituinen kisaseuraaminen ilman minkäänlaisia alkulämmittelyjä. Ihmepallo oli myös piilossa. Hetken sydäntä kylmäsi ennen aloitusta, että miten käy. Mutta Hillahan meni todella kivasti! Alkuun oli todella levoton, mutta tämä johtui todennäköisesti siitä, että Hilla oli lähdössä koko ajan merkkiä suorittamaan. Paransi todella paljon kuitenkin loppua kohden ja teki todella siististi työtä ja suurin osa käännöksistä oli myös hyviä! Ja se työskentelyvire millä Hilla suorittaa… aivan uskomaton. Mutta Hilla kyllä selvästi poikittaa ja varsinkin juoksussa aletaan jo pomppia edessäni.

Hilla treenasi myös ruutua, jota palkattiin vähän joka kohdasta. Torstain treeni oli selvästi vaikuttanut jotain, kun Hilla yritti ensimmäisillä lähetyksillä juosta ruutuun ruudun takaa. Mutta osasi tästä huolimatta sijoittua ruudun keskelle. Vähän kuitenkin Hilla sijoittuu turhan taakse. Seuraamiseen siirtymiset ovat kyllä vietikkäät mutta myös todella levottomat. Luoksetulon stoppeja tehtiin eka tötsiä kiertämällä ja sitten kertaalleen kokonaisena: valuu edelleen seisomisessa, mutta vauhti on erinomainen.

Tinja puolestaan teki muutaman toiston ruutua, merkkiä, molemmat jäävät ja luoksetulon stoppeja sekä kokonaisen avo-seuraamisen. Tinjankin seuraaminen tuntui olevan erinomaista. Jäävissä ei ollut tänään mitään ongelmia, mutta ne luoksetulon stopit… Tinja on nyt päättänyt juosta niin kovaa, että ei se vaan pysty pysähtymään ilman valumista. Eikä se taida edes haluta. Treenattiin kuitenkin tällä kertaa takapalkalla ja stopit olivat selvästi nopeammat mutta myös erittäin vinot.

Launataina tehtiin kisatreenit pk-kentällä. Liikejärjestys normaali ja Hilla teki kahdessa erässä niin, että ruutu oli ensimmäisen erän viimeinen liike. Paikkamakuu ja –istuminen tehtiin viimeisinä; ne menivät molemmilta hienosti. Hyppyjä ei tehty, kun esteet olivat varattuna.

Hillan EVL

Seuraaminen: Kävin juuri ennen liikkeen aloittamista tappelemassa Tinjan kanssa haukkumisesta ja tämä vaikutti selvästi Hillan mielentilaan. Teknisesti hyvää, mutta mielentila hieman väärä.

Zeta: m-s-i. Kaikki jäävät oikein, mielentila edelleen väärä seuraamisessa. Muuten ok.

Luoksetulo: Hyvä vauhti, lievää valumista kummassakin stopissa. Hieman hidastelua perusasentoon tulossa.

Ruutu: Ekalla yrityksellä meni ruutuun ruudun takaa, joten kutsuin pois. Toisella yrityksellä hieno ruutu, mutta merkki hieman vajaa ja tuli vasta toisella käskyllä seuraamaan. (Ei kuullut ensimmäistä käskyä?)

Ohjattu nouto: Vasen noudettavana. Merkki huomattavasti parempi kuin ruudussa. Lähti hyvin vasemmalle, mutta ei nähnyt vasenta kapulaa lehtien ja ruohon seasta joten siirtyi keskikapulalle ja siitä oikealle, joten tarvitsi muutaman lisäkäskyn. Vino perusasento palautuksessa! Pitää kai vihdoin ostaa sokealle Hillalle isommat ja värilliset ohjatun noudon kapulat.

Metsku tasamaanoutona: Nouto hyvä, mutta näytti minusta hidastelevan hieman palautuksessa. Luovutus hyvä.

Tunnari: Kapulat olivat pöydän päällä eikä Hilla heti keksinyt missä kapulat olivat vaan etsi niitä maasta. Todella hyvin kuitenkin työskenteli ja palautus erinomainen: ei pureskellut lainkaan ja piti napakasti kiinni kapulasta. Päivän paras liike.

Kaukot: i-s-m-i-s-m. Vajaat istuma-asennot molemmissa istumisissa, joten tein pidemmän sarjan. Liikkui eteenpäin vaihdoissa, vaikka ei paljoa. Tavallista hitaammat vaihdot. En ole lainkaan tyytyväinen tähän.

Tinjan avo

Seuraaminen: Ihan ok. Oikealle käännöksissä kaartaa liian kauas. Paikoitellen jätättää (katselee häiriöitä). Työskentelee kuitenkin hyvässä vireessä.

Liikkeestä maahan: Istui maahanmenon. Uusinnalla hyvä. Hieman väisti kun tulin takaisin sivulle.

Luoksetulo: Ekalla yrityksellä pysähtyi vasta noin pari metrin päähän minusta. Uusintayrityksellä parempi, mutta valui silti stopissa. Vauhti kuitenkin erinomainen.

Liikkeestä seisominen: Erinomainen.

Nouto: Erinomainen.

Kaukot: Kolmoiskäsky viimeisenä olleeseen istumiseen, koska rupesi tuijottelemaan häiriötä. Toisella yrityksellä sama homma. Vasta kolmannella yrityksellä erinomaiset kaukot. Hieman väistää, kun tulen takaisin sivulle.

Sunnuntaina mentiin jälleen pk-kentälle treenailemaan, mutta nyt päästiin myös niitä pk-hyppyjä harjoittelemaan Hillan kanssa. Hilla meni todella hienosti metrin estettä, kun tein sen korotettavalla esteellä. Tuli jopa kevyen kapulan kanssa yli. Mutta vanerilevyistä kiinteää estettä se ei suostunut hyppäämään, vaikka yritin houkutella. Esteet olivat täysin saman korkuiset ja toisen Hilla pääsee ihan kevyesti yli. Mutta kun ei niin ei. Sama homma A:n kanssa. Pikku-A menee leikiten myös kapulan kanssa, mutta kisakorkuista ei mennä. Siinä sentään sain Hillan jo vähän hyppäämään harjanteen lähettyville, kun laitoin köysilelun roikkumaan harjan päälle. Kun vain nyt saisi kerran Hillan menemään, niin sen jälkeen tuskin mitään ongelmia olisi. Ehkä jätämme esteet vähäksi aikaa ja yritämme jossain vaiheessa saada jonkun kokeneen pk-ihmisen avuksi. Muutenkin sydäntä välillä kylmää päästää Hillaa niin isoille esteille.

Tokon osalta Hilla teki lyhyen pätkän seuruuta ja tuntui todella kivalta. Siinä ei ole paljoa moitittavaa. Täyskäännöksessä olisi saanut hieman paremmin käyttää takapäätään ja kulkeehan tuo vinossa, mutta aika pieniä murheita tällä hetkellä. Ruudussa vahvistettiin ensin paikkaa ja joka ikisellä lähetyksellä täydellinen sijoittuminen ruutuun. Lisättiin vielä ohjatun noudon kapulat ruudun etulinjalle: ei häirinnyt. Tähän lisättiin merkki: taas täydelliset suoritukset. Ohjattu tehtiin kokonaisena kerran: vasen tuli erinomaisesti takaisin. Zeta myös kokonaisena kertaalleen: järjestys i-m-s, kaikki jäävät oikein ja seuraaminen erinomaista. Hieman seuraamisen vinous häiritsee, kun Hilla jää jäävissä hieman vinoon.

Tinja on taas ihan sekaisin. Se kaipaisi taas että treenimääriä nostetaan, kun alkaa taas mennä vaan ympäriinsä sinkoilemiseksi. Onhan se kiva, että koiralla on intoa, mutta ei voi tehdä oikein kaukojen seisomista, kun malttia ei löydy yhtään. Avo-hyppy sujui todella hyvin, samoin molemmat jäävät. Luoksetulon stoppi oli tänään yllättävän hyvä. Ruutuakin kerittiin ottaa muutama toisto ja siinä sotkee selvästi tötsän kiertämiseen. Metskuakin tehtiin ja siinä en motkottanut vaikka Tinja ei ihan tuonutkaan perusasentoon ja annoin luvan kanssa tiputtaa kapulan maahan. Tinja ei muutenkaan hirveästi tykkää tuoda metskua.

Hilla olisi tällä hetkellä henkisesti todella hyvässä iskussa kisoja varten, mutta tekniikassa on vielä paljon puutteita. Saa nähdä miten ensi viikon kokeessa käy.

Ensi viikon treeniohjelma Hillalle

- seuraamiseen siirtymiset maasta (ruudun loppuosa ilman ruutua)

- pikku jumppailua kaukoille

- vahvistetaan ihmepallolla seuraamisen käännöksiä ja tehdään poikkeuksellisia seuruuseen lähtöjä

- merkki (vauhti!)

- luoksetuloon vauhtitreeniä

Helmiä sioille

Agility

Eilen oli vuorossa pitkästä aikaa agilityn ohjatut treenit. Agilityn saralta ollaankin viimeksi käyty kouluttautumassa joskus elokuun puolivälissä, joten taukoa onkin jo kertynyt aivan liiaksi.

Mutta minkälaiseksi Hilla onkaan kehittynyt! Vauhti on jo niin kova, että pakko juosta itsekin täysiä jos mielii pysyä perässä. Ja vauhti vaan tuntuu kasvavan mitä ylemmäs esteitä nostaa. Eikä muuten rimat kolise alas, kun hyppykaari on niin iso, paitsi jos joku nimeltä mainitsematon seisoo jälleen kerran törkeästi hyppylinjan edessä. Harmi vain, että oma rytmitykseni on vielä niin heikkoa, että Hilla myös kerkiää monesti hypätä parin metrin päähän esteen taakse. Estehakuisuus ja radan lukutaitokin ovat jo sitä luokkaa, että välillä ehkä olisi hyvä vilkaista mitä se koira touhuaa, kun muuten saattaa välissä mennä muutama ylimääräinen este siitä läheltä.

Hillalta puuttuisi vielä vain se hyvä agilityohjaaja. :) Hilla olisi jo viittä vaille valmis kisoihin. Olen sanonut tämän ennenkin, mutta Hillan kanssa ei kolmosissa pärjääminen ole ainakaan vauhdista kiinni. Siitä on kehittymässä uskomaton tykki kisaradoille.

Päivän rata:

Tämä oli ensimmäinen kerta kyseisessä ryhmässä. Ryhmän piti olla mölli/kisaavien tasoinen, mutta selvästi useamman koira ei osaa vielä edes kaikkia esteitä. Ei kuitenkaan pidä valittaa, kun tämä ryhmä oli ainoa, joka kävi ajallisesti ja sijainniltaan minulle. Uusi treenihalli on kuitenkin tilava, mutta pohja on jotain ihme hake/hiekkaseosta. Hieman raskas juosta ja tomu tarttuu todella herkästi Hillan palkkapalloihin. Mulle tulee pieni palkkausongelma, kun Hilla ei tahdo löytää tomuisia palloja maasta eikä halua edes ottaa niitä enää suuhun vaan leikkii tassuillaan.

Radan osalta suoritus oli ensi yrittämällä pienoinen katastrofi. Kuudennelle esteelle asti päästiin ongelmitta ja sitten oma keskittyminen herpaantui ja Hilla rupesi sinkoilemaan ympäriinsä huonon ohjaukseni seurauksena ja lopulta palkkasin ennen kuin päästiin loppuun saakka. Keskittymisasiasta olen yrittänyt monesti keskustella itseni kanssa, sillä Hillan kanssa ei ole varaa tuollaisiin hölmöilyihin. Mutta sen jälkeen päästiinkin rata kerta toisensa jälkeen puhtaasti läpi.

Tuollainen yksinkertainen rata oli kuitenkin todella hyvä aloitus pitkän tauon jälkeen. Ensin ajattelin, että pääsen treenaamaan vauhtia, mutta eipä Hilla tainnut sellaista treeniä edes kaivata. Persjättö 4. esteen eteen sujui tuttuun tapaan ongelmitta, mutta 8. esteelle tehdyssä twistissä on selvästi rytmitys ja sijoittumisongelmia, joten takaakiertoja pitäisi harjoitella ahkerasti. Takaakiertoja emme olekaan tehneet pitkään aikaan.

Huomasi kyllä, että pitkällä tauolla ollaan oltu, kun oli vähän meno takkuilevaa. Hilla oli vähän sitä mieltä, että kontakteille ei tarvitse enää pysähtyä ja pujottelusta voi hyvin jättää kaksi viimeistä väliä pujottelematta; sillä tavalla kun pääsee kovempaa eteenpäin. Pienen puhuttelun jälkeen nekin alkoivat sujua, mutta kontakteja saadaan vielä muutama kerta kertailla. Sen sijaan keinu meni todella hyvin, eikä Hilla edes enää pahasti hidastellut, vaikka harjoiteltiin kahdella eri keinulla.

Toko

Tänään oli myös pitkästä aikaa ryhmätokotreenit. Molemmat koirat tekivät paikkamakuut ryhmässä, Hilla 1 min ja Tinja 2,5 min. Hilla oli ihan kiltisti, mutta oli nuuhkinut maata jossain välissä. Tinjalla pää pyöri aika paljon, mutta muuten oli ihan kiltisti. Haukahti vaan maahan-käskyssä.

Hillalla teemana oli tänään kuuntelutreenit. Hillalle rakennettiin ruutu merkin kera, mutta ruudun etulinjalle asetettiinkin ohjatun noudon kapulat. Ja miten taitava Hilla olikaan! Parhaimpana onnistumisena Hilla teki pätkän kaukoja merkin luona, juoksi siitä ruutua kohden, mutta pysähtyi matkalla ja kävi pelkästä sanallisesta käskystä hakemassa oikean kapulan (kapulat alle metrin päässä toisistaan!), stoppasi kapula suussaan ja teki vielä kapula suussaan kaukot ennen kuin juoksi luokseni. Miten hyvin se osaakin kuunnella!

Hieman epävarmaksi Hilla toisin tuli, kun tehtiin kaikkea tavallisesta poikkeavaa ja simputin sitä välillä ihan kunnolla. Ruutukin vähän kärsi, kun Hilla olisi niin mielellään tuonut kapuloita ruutuun menon sijaan. Pitää aika paljon tehdä vielä ruudussa sijoittumistreenejä. Hilla treenasi myös seuraamista ihmepallonsa kanssa ja todella kivasti meni. Saatiin kuitenkin kommenteiksi, että Hilla poikittaa.

Tinja treenasi kahden tötsän kanssa kiertämällä luoksetulon stoppeja ja ne oli ihan kamalat. :( Ehkä pitää yrittää takapalkalla saada edes vähän stoppia aikaiseksi. Lisäksi Tinja treenasi jääviä. Maahanmeno sotkeutuu nyt jostain syystä paljon seisomiseen.

Mutta kyllä Hilla vaan on kehittynyt jälleen kerran ihan valtavasti. Siitä laiskasta pienestä bortsusta, jota sai joskus pyytämällä pyytää tekemään jotain, on nyt kasvanut todellinen helmi, jolla on vain taivas rajana. On se vain välillä niin ihana. :) Tästä koirasta on tulossa jotain suurta.

Dear Diary, Hilla is a naughty dog

Laitetaan ylös: ensi viikon lauantain tokokokeen tavoite on tehdä EHEÄ suoritus ja käydä tekemässä kilpatreeniä.

Ja vielä itselle tämä muistioon:

Ja niin, Tinja on ilmoitettu möllitokokisaan.

Maanantaina kävin pitämässä arkitokotreenejä ja omat koirat myös treenasivat. Hilla the mallikoira oli aika tuhma mallikoira.

Hilkkiksen kanssa väännettiin taas seuraamisen kanssa. Tai enää hirveästi tarvitse vääntää, kun se osaa, kunhan palkka on vain tarpeeksi hyvä. Hieman takapakkia tuli myös, kun jouduin seuruuttamaan tooooodella kauan ennen kuin sain erinomaista hieman paremman täyskäännöksen. Enää ei tyydytä ihan hyviin suorituksiin. Vielä ei olla valmiita pääsemään ihmepallosta eroon. Ihmepallolla saa Hillalta minkä tahansa liikkeen korjattua. :D

Hillan päässä on tapahtunut ”puff” ja mun ennen lomaa huolella opettamat kaukot ovat hävinneet jonnekin ja tilalle on tullut ne samat huonot vaihdot. Ihan hukkaan meni sekin vaiva. Onneksi talvi tulee, niin päästään sisällä hinkkaamaan kaukoja ja tunnaria, kun pakkanen kiipeää sellaisiin lukemiin etten vaan enää kehtaa kouluttaa koiria ulkona. Viime talvena taisin pahimmillaan treenata -25 asteen pakkasissa, ulkona tietysti.

Ruudun sijaintiakin vahvistettiin. Siinä pitää vielä matkaa lyhentää ja vahvistaa edelleen oikeaa sijoituspaikkaa. Ei oikein tahdo kaikki tassut löytää ruudun sisälle. Luoksetulossa pitää vielä miettiä pitäisikö tehdä taas ankaraa vauhtitreeniä, kun Hillalle on käynyt outo ilmiö ja se rupeaa hidastelemaan seisomisen jälkeen ja vielä enemmän maahanmenon jälkeen. Stopeissa, varsinkin seisomisessa, on kuitenkin toivomisen varaa, joten vauhtitreeneillä tämä ongelma vain pahenisi.

Tinja harjoitteli tötsää kiertämällä luoksetulon pysähtymistä. Se saattoi jopa hieman edistyä loppua kohden. Ihan hieman siis. Tinja myös harjoitteli liikkeestä seisomista, paitsi että sen piti pysähtyä peruutuksesta. Oli muuten haaste Tinjan aivoille, kun aikaisemmin ei oltu moista harjoitusta tehty.

Tiistaina Hilla teki jälleen ohjattua kokonaisena, mutta kokeiltiin miten käy jos yritän lähettää pelkällä sanallisella käskyllä. Kävi niin, että Hilla kääntyi vasemmalle kapulalle, kun yritin lähettää oikealle, mutta vitsi miten hyvin se kuuntelee käskyjä! Pysäytys ja uusi lähetys (käsimerkin kanssa) oikealle ja sehän juoksee epäröimättä keskikapulan ohi oikealle kapulalle! Ohjattu näyttää tällä hetkellä todella hyvälle. Hieman epäsiististi Hilla nostaa kapulan, mutta muuten on täydellinen liike. :)

Seuraamisessa imutettiin jälleen enemmän pallolla käännöksiä ja sitten jätettiin pallo taskuun ja sama homma. Ei pitkään treenattu, kun Hilla teki täydellisen paikallaan suoritetun täyskäännöksen vasemmalle ja siihen oli pakko lopettaa isojen kehujen kera. Kerittiin kuitenkin sitä ennen hieman tehdä sivuaskelia ja peruutusta sekä juoksua. Peruutus ei ole koskaan ollut noin hyvä, lähes täydellinen! Sivuaskeleet oikealle samoin erinomaiset, mutta vasemmalle sivuaskelissa estää minun liikkumista ja painaa vasten. Juoksussa meinasi pallon kanssa kuumua liikaa ja edisti ja kertaalleen meinasi jäädä käsi Hillan hampaiden väliin, kun luvattomasti yritti tavoitella palloa.

Luoksetuloissa päätettiin kuitenkin keskittyä siihen vauhtiin ja tehtiin vain läpijuoksuja, jossa kutsun jälkeen juoksin karkuun lelu kädessä. Käytin tänne-käskyä, sillä mietittäni asiaa, totesin, että Hilla reagoi hyvin omaan nimeensä, mutta rupeaakin hidastelemaan tänne-käskystä. Tehtiin vielä yksi maahan-stoppi ja saatiin vauhti pysymään erinomaisena! Kaukoja tehtiin hieman lyhyeltä matkalta ja paransi eiliseen nähden, mutta tarjoilee taas turhan paljon seisomista. Todella onnistuneet treenit siis Hillan osalta. :)

Tinja treenasi jälleen kerran tötsää kiertämällä luoksetulon stoppeja, mutta nyt käytinkin kahta eri tötsää ja lähettelin vuorotellen eri tötsälle. Kyllä pikkukoirasta lähti vauhtia, kun kerrankin sai ihan luvan kanssa juosta. Harmi vain, että stopeissa ei näkynyt hirveää kehitystä. Ehkä Tinja kuitenkin pysähtyy hieman paremmin. Tinja teki myös pikku pätkän seuraamista ja kaukoja. Kaukot olivat kyllä taas aivan upeat. Hillallakin saisi olla samanlaiset. Jäävissä Tinja tarjoili todella paljon maahanmenoissa seisomista. 

Talvi tuli

Nyt päättyi koirien kolme viikkoa kestänyt loma, ja koirat on (lähes) haettu lomapaikastaan takaisin. Sain aika monta valituspuhelua Hillasta… Sillä aikaa, kun koirat viettivät lomaa, niin minä opettelin käyttämään kehä kolmosta ja ykköstä ja ajoin luvattoman paljon ajokilometrejä. Vastapainoksi tälle olen piikitellyt ja ottanut verta vähän kaikennäköisistä eläinlajeista, tehnyt tiineystarkastuksia, tehnyt sorkkamanikyyrin lehmälle ja hoitanut hevosen hampaita muun muassa. Hauskaa siis on ollut, mutta varsinkin viimeisellä viikolla alkoi tuntua, että voisi jo olla kiva päästä koiria treenaamaan.

Kunnon treenit alkoivat vasta tänään, mutta kokeilin jo perjantai-iltana muutamaa helppoa käskyä Hillalle ja hyvänen aika miten sillä meinasi kiehahtaa seuraa-käskystä. Hilla on selvästi tyyppiä, että vauhti kasvaa varmuuden myötä. Pentuna se oli niin tahmaisen tuntuinen, että seuraamisen osalta keskityttiin oikeastaan pelkästään vireeseen, ja nyt kun Hilla on saanut paljon varmuutta, niin tämä kostautuu vireen nousemisena kattoon. Olen siis saanut sitä mitä tilasin ja nyt yritetään korjailla virheitä.

Kolmen viikon totaalitreenitauon jälkeen piti tietysti aloittaa täysillä ja heti lauantaina molemmat tekivät sovelletun kisanomaisen treenin. Hillalla on kahden viikon päästä TAAS tokokoe, ja olen päättänyt keritä pitää sitä ennen kaksi kokeenomaista treeniä. Joten kärsi Hilla! Hilla teki todella hyvällä asenteella, mutta siitä huolimatta sen onnistui tehdä kaikki mahdolliset virheet. :D Meille riittää siis kahdeksi seuraavaksi viikoksi vähän liiaksikin töitä ja saa kyllä tuleva tokokoe jäädä tälle vuodelle viimeiseksi. Ei vaan tauot tee oikein hyvää. Katellaan sitten loppukeväästä uudelleen. Tinja puolestaan oli oikein loistava ja teki todella hienosti töitä. Tinjalla oli jopa virtaa liiaksikin asti. Paikallaan oloja ei tehty.

Hillan EVL

Zeta: Järjestys s-m-i. Meni ekassa jäävässä maahan seiso-käskyllä, joten uusittiin heti ja saatiin sitten kaikki jäävät oikein. Seuraamisessa oli aika kierroksilla, mutta tasoittui sitten ja loppua kohden ei ihan keskittynyt niin hyvin kuin halusin.

Luoksetulo: Vauhti hyvä, mutta meni seisomisessa maahan, joten yrtin seisauttaa uudelleen ja taas maahan, josta toruin voimakkaammin ja tehtiin uudestaan. Nyt molemmat stopit todella hyvät, mutta vauhti hieman kärsi, kun Hilla meni hieman epävarmaksi.

Ruutu: Erinomainen merkki, erinomainen vauhti ruutuun, mutta meni takatassuillaan yli. Korjasi toisella käskyllä. Seuraamiseen kutsuin poikkeuksellisesti nimellä ja tuli hieman huonosti.

Ohjattu: Haetin ensin vasemman kapulan. Merkki taas erinomainen, mutta syöksyi nouda-käskystä ruutuun, vaati vielä pari käskyä ennen kuin tajusi hakea kapulan, mutta muuten hyvä. Haetutin vielä heti perään oikeankin kapulan ja tämä muuten erinomainen, mutta merkiltä lähtiessä hieman haki kapulan sijaintia.

Tunnari: Nosti väärän! Lähetin uudelleen, ja toi oikean mutta ei minusta haistellut, joten laitoin oikean kapulan vaikeampaan paikkaan ja lähetin taas uudestaan etsimään. Lumi haittasi selvästi ja haki kapuloita muualta kentältä kuin missä ne oikeasti olivat, mutta nyt kapulat löydettyään haisteli ne läpi ja toi oikean. Palautus erinomainen: ei pureskellut.

Kaukot: Järjestys i-s-m-i-s-m. Perusasennosta maahanmeno laiska. Ekalla istumisella oli hieman kysymysmerkkinä ja nousi vain puolittain, joten jouduin antamaan toisen käskyn. Seisomiseen minulta väärä käsky ja tässä taas epäröi. Loppu minusta oli tyylipuhdas.

Hyppynouto: Ei muuta moitittavaa, mutta luovutus olisi saanut olla napakampi.

Seuraaminen tehtiin erikseen pallon kanssa imuttamalla, sillä totesin, että se ei kestä tällä hetkellä kisamaisia treenejä. Hilla oli minusta nyt levottomampi pallon kanssa kuin mitä oli ennen lomaa, mutta käytti pallon kanssa todella hyvin takapäätään. Jätettiin treenit siihen, että Hilla teki täydellisen täyskäännöksen vasemmalle pallon ollessa piilossa taskussani ja heti palkkaus pallolla. Katotaan miten seuraamiselle käy kun käytetään töihin-käskyä ja palloa palkkana. Tässä vaiheessa voidaan tehdä jo aika epätoivoisia ratkaisua eikä pahemmaksi voi mennä. (Haluan seuraamisklinikalle tai yksityistunnin huippukouluttajalta.)

Tinjan AVO

Hyppy: Tuplakäsky hyppyyn, jäi liian innokkaana tuijottelemaan minua. Istuminen ja takaisinhyppy erinomaisia.

Seuraaminen: Minun osalta todella huonoa työskentelyä, mutta Tinja suoritti oman osuutensa hienosti. Käännökset kamalia, kun en keskittynyt kunnolla.

Liikkeestä maahan: Erinomainen muuten, mutta lievästi vinossa maassa ja väisti kun tulin viereen.

Luoksetulo: Vauhti hyvä, mutta pysäytyksessä valui todella paljon. Selvästi ei odottanut pysäytystä lainkaan.

Liikkeestä seisominen: Ekalla yrityksellä istui, tokalla yrityksellä erinomainen suoritus.

Nouto: Tehtiin Hillan ohjatun noudon kapulalla ja Tinja sekosi täysin. Ekalla yrityksellä juoksi kapualle täysiä ja takaisin tuomatta kapulaa ja jouduin käskemään uudestaan noutamaan, jolloin lähti juoksemaan jälleen kerran rinkiä ja nappasi sitten kapulan mukaansa tarpeeksi juostuaan. :D Toisella yrityksellä nappisuoritus.

Kaukot: Tinjan tädelliset vaihdot. Hieman väisti, kun palasin takaisin.

Sunnuntaina sitten tekniikkatreeniä. Hilla harjoitteli seuraamista, ruutua, ohjattua ja luoksetuloa. Seuraaminen toteutettiin nyt niin, että palkka oli piilossa, mutta palkkaus tapahtui edelleen pallolla. Ja siitä huolimatta Hillalla oli taas aikamoiset kierrokset päällä, mutta takapään käyttö erinomaista. Saan taas motkotusta parin viikon kuluttua, että Hilla on taas levoton, mutta vire on ainakin erinomianen. Ruutu ja ohjattu tehtiin kokonaisina. Ohjatussa vain kertaalleen molemmat suunnat. Vasemmassa ei ongelmaa, oikealla kapulalla yritti ensin keskikapulalle, mutta korjasi lisäkäskyllä. Ruudussa saisi vielä vahvistaa paikkaa hieman eteenpäin, sillä Hilla tahtoo juosta yli. Luoksetulossa vauhti selvästi kärsii stopeista, mutta ilman stoppeja on hyvä. Pitää treenata vauhti ja stopit erikseen.

 

Tinja harjoitteli avoimen hyppyä, ruutua, liikkeestä seisomista ja luoksetulon stoppeja. Muissa ei ollutkaan ongelmaa, mutta stopit on taas ihan kokonaan unohtuneet ja Tinja valuu monta metriä. Pitää harjoitella stoppi kuntoon tolppaa kierrättämällä tai miettiä takapalkkausta.

Mun hölmöt koirat ovat näköjään päättäneet näin lumen ja talven tulon kunniaksi heittää turkkinsa pois ja siirtyä bikiniturkkiin. :D Kyllä niille iskee taas karu todellisuus, kun sisälämpötilakin laskee kovilla pakkasilla reippaasti alle 20 asteen. Mulla on jo viltit esillä.

Tokossa koira on ohjaajansa peili

Tinjasta piti tulla suuri ja mahtava agilitykoira. Tokon piti olla vain sivulaji. Mutta sitten Tinjalla todettiinkin patellaluksaatio ja siihen jäi meidän agilityhaaveet. Hillaa lähdettiin etsimään heti patellaluksaatio-tuomion jälkeen mulle agilitykoiraksi. Mutta miten sitten kävikään? Huomaamattani kotonani asustaakin kaksi tokokoiraa. Tokon maailma vetäisi vain mukaansa ja siitä on tullut laji ylitse muiden. (Jopa agilityn!)

Toko on ollut vain niin ihastuttava mutta samalla myös niin vihastuttava laji. Eipä muun harrastuksen parissa ole joutunut niin paljoa kyyneleitä vierittämään, mutta toisaalta toko on (lähes) kuoleman vakava asia. Ainakin minulle! Mutta niitä riemun hetkiä on kuitenkin ollut enemmän ja on ihana seurata miten omat koirat kehittyvät, ja ennen kaikkea RAKASTAVAT sitä mitä tehdään.

Tokoko tylsää? Joo, eipä siinä paljoa löydy vauhtia taikka vaarallisia tilanteita. Mutta hei, kuinka helppoa on saada koira tekemään täysin merkitsemättömiä ja loppujen lopuksi erittäin tylsiä asioita niin kuin se olisi maailman parasta toimintaa? Toko ei ole laji joka vaatisi paljoa koiralta. Sen sijaan se vaatii erittäin paljon ohjaajalta. Ja se tekeekin minusta tokosta erityisen mielenkiintoisen. Eikä tokossa voi koskaan olla valmis, joten aina löytyy jotain treenattavaa.

Tokon piirimestaruuksissa oli hauska seurata miten erilaisilta erinomainen suoritus voi näyttää. Erityisesti huomioni kiinnitti suoritus, jossa sekä koira että ohjaaja suorittivat rauhallisesti ja täysin eleettömästi mutta kuitenkin erittäin tarkasti. Rodun ja kennelin tuntien kyseinen koira on kuitenkin todennäköisesti aika temperamenttinen arkielämässä. Toisaalta piirimestaruuksissa näkyi myös erittäin vietikkäitä suorituksia, jotka olivat kuitenkin laadultaan yhtä hyviä.

Vaikka tykästyinkin kovasti eleettömältä näyttävään suoritukseen, kotona pohdittuani tajusin, että se ei olisi meidän juttu. Haluan, että molemmat koirani näyttävät ulospäin intonsa ja me ehkä ennemmin haetaan hallittua kaaosta. Tokossa, kuten monessa muussakin koiraharrastuslajissa, ohjaaja ja koira toimivat tiiminä, joiden molempien persoonat, vahvuudet ja heikkoudet on otettava huomioon ja siltä pohjalta on lähdettävä rakentamaan osaamista. Onnistunut tokokoulutus vaatiikin erinomaista kykyä lukea koiraansa ja välillä jopa kykyä muuttaa omaa toimintaansa koiran mukaan.

On harmi miten monet aloittavat tokon treenaamisen ihan väärästä päästä ja lähtevät treenaamaan tekniikkaa motivaation ja vireen sijaan tappaen nopeasti koiran innon. Tämän tapahtuessa ohjaajan mielestä koira ei tykkää tokosta ja toko on puuduttavaa treenattavaa. Tokossa koira on ohjaajansa peili. Yhdeltäkään koiralta ei löydy sisäsyntyistä viettiä tokon harrastamiseen; motivaation jokainen ohjaaja rakentaa itse koiralleen. Toisaalta tokosta ei löydy sellaista tehtävää, joka olisi mahdoton millekään koiralle. Motivaatio on kaiken tokon treenaamisen pohjakivi, jota ilman mikään muu ei onnistu.

Omat koirani osaavat kaikenlaisia temppuja ja toinen on lähes tottelevaisuusvalio. Siitä huolimatta vire ja motivaatio ovat edelleen meidän ykkösasia jokaisessa treenissä ja niiden muutoksiin pyrin puuttumaan heti. Kahta koiraa treenatessa alkaa omat vahvuudet ja heikkoudet erottua: osaan selvästi motivoida koirani. Molemmat on näin rehellisesti sanottuna aika kaheleita, mikä ei ollut varsinkaan Hillalle itsestään selvyys. Sen sijaan kokonaisuuden hallinnassa olisi vielä paljon petrattavaa ja oma tyyli on vielä hakusessa. Nyt kun toinen koira on nostettu kuniinkuusluokkaan, tajuaa miten paljon sitä vasta osaa.

Agilityssä on oma hohtonsa. Siellä olen saanut kokea miltä yhteistyö koiran kanssa voi parhaimmillaan tuntua ja samaa fiilistä haetaan myös tokoon. Hilla on rehellisesti sanottuna agilityssä äärimmäisen helppo koira ja sillä taitaa olla enemmän lahjoja agilityyn kuin tokoon. Ja silti tokossa on sitä jotain, jonka vuoksi hingumme enemmän tokon SM-kisoihin kuin agilityn luokkanousujen perään.

Onneksi Tinjasta ei tullut agilitykoiraa. Pieni shetlantilainen osaa olla yllättävän itsepäinen halutessaan ja me varmaan vieläkin tapeltaisiin onko pakko mennä siihen suuntaan kuin minä haluan ja onko kontakteille pakko pysähtyä.