Koirat lähtivät lomalle

Koirat lähtivät lomailemaan kolmeksi viikkoon maalle siksi aikaa kun minä lähden rapsuttelemaan lehmiä ja possuja. Ja ehkä opiskelenkin välissä. Tämä siis tarkoittaa, että koirat eivät treenaa mitään tänä aikana ja blogi hiljenee kolmeksi viikoksi. Katsotaan sitten miten sekopäisiä koiria saan takaisin.

Hillan piti mennä lauantaina mölliagilitykisoihin. Ei sitten menty, koska unohdin rokotuskortin 500km:n päähän… No, kisoja tulee lisää ja muutenkin pitää keinua ja pujottelua vielä treenata. Ja ensi vuonna sitten mennään jo virallisiin kisaamaan.

Torstain ohjattujen treenien jälkeen ollaan treenattu joka päivä. Tinjan kanssa treenit ovat menneet hyvin, mutta Hillan kanssa tekeminen on vain vituttanut. Ei varsinaisesti Hilla itsessään, vaan se että en saa sitä toimimaan niin kuin haluaisin. Hilla on todella potentiaalinen ja sillä on aivan loistava asenne. Mutta meille on tullut joku henkinen lukko seuraamiseen. Tuntuu aika turhalta yrittää hioa muita liikkeitä täydelliseksi, kun Hilla kuitenkin leimataan ihan p*skaksi koiraksi, kun se ei osaa seurata.

Rikoin taas Hillan ohjatun noudon ihan omaa tyhmyyttäni. Raivosin Hillalle turhasta sillä seurauksella, että se ei enää uskaltanut lähteä merkiltä kapuloille. Seuraamisen osalta on osittain jo luovutettu ja imutetaan pallolla. Kyllä, pallolla. Ainakin tämä on todistanut, että Hilla osaa käyttää takapäätään kunhan vain haluaa:

Tinja tekee edelleen kaikkea sekalaisia juttuja. Tinja on hieman myös kertaillut avoimen luokan liikkeitä ja ne tuntuvat olevan hyvin muistissa.

Milloin saa luovuttaa?

Tänään alkoi taas syksyn ohjatut tokotreenit ja oli meidän osalta aika katastrofi. Aikamoinen isku taas palleaan, kun viime treenit kotona ovat menneet erinomaisesti ja Hilla on tuntunut edistyvän valtavasti.

Hillan seuraaminen hajosi taas atomeiksi. Juuri kun luulin, että palaset alkaisivat olla koossa. Hilla toimi esimerkkinä muille miten huonoa takapään käyttöä lähdetään korjaamaan. Paitsi, että Hillan virheet eivät jääneet siihen. Se vinkui, seilasi eikä keskittynyt lainkaan. Jo siinä vaiheessa kun vinkuminen alkoi (eli heti perusasentoon kutsumisesta) minun teki mieli viedä Hilla sinne mistä se tulikin.

Minun oli pakko lähteä pois koko tilanteesta ja lähteä laskemaan, ei enää kymmeneen tai sataan vaan tuhanteen saakka. Tinja sai uuden tehtävän toimia minun terapiakoiranani ja ainoa asia mitä Tinja tänään opetteli, oli onnettoman ohijuoksijan jahtaaminen.

Korjausehdotus kouluttajalta oli, että pitää vaan tehdä paljon paikallaan käännöksiä. Mitä helkuttia minä muka olen koko kesän ajan tehnyt?! Askel, palkka, askel, palkka, käännös, palkka, askel, palkka, käännös, palkka, käännös, palkka… Olen valehtelematta kokeillut kaikkia mahdollisia koulutustapoja ja käden sijainteja eikä mikään auta. En vaan saa sitä oppimaan. Sain tänään useamman hyvän käännöksen aikaiseksi, imuttamalla. Kiva, eipä se muutenkaan liiaksi töki kättä… Joko minäkin saan heittää vaan kädet pystyyn ja luovuttaa?

Retkeilyä

Sunnuntaina käytiin 3,5 tunnin lenkillä, joka sisälsi 10 kilometriä kävelyä ja nähtävyyksien(?) katselua, metrossa matkustamista sekä Rajasaaressa riehumista. Kuvat retkeltä on ujutettu treenikertomusten väliin.

Tokoiltu ollaan tietysti erittäin ahkerasti JOKA päivä. Edelleen Hilla jatkaa liikkeiden hiomista tekniikkatreenien parissa, joissa liikkeet on pilkottu pieniin palasiin. Hyvin vähän ollaan tehty liikkeitä kokonaisena, mutta sitäkin onnistuneemmin (seuraamista ei lasketa). Tinja puolestaan tekee vähän sekalaisia juttuja. Sen treenaaminen ei ole nyt oikein suunnitelmallista.

Sunnuntaina otettiin ruutu kokonaan. Erinomainen merkki, hyvä vauhti ruutuun, mutta meni hieman turhan lähelle takalinjaa (oli kuitenkin sisällä), joten pyysin korjaamaan keskemmälle. Hillaa saisi selvästi rohkeammin pysäyttää, koska se ei ennakoi käskyjä. (Hyvä!) Seuraamiseen siirtyminen olisi saanut olla siistimpi, joten tätäkin pitää vielä syynätä. Eli ruudun osalta pitää vielä harjoitella oikeaa paikkaa ja seuraamaan siirtymistä.

Hilla teki sunnuntaina myös huomattavasti EVL:n seuraamista pidemmän seuruun vain siitä syystä, että meinasi jäädä tuijottelemaan ohi kulkenutta kaverikoiraa. Alkoi muuten selvästi ärrän päät juoksennella pienen bortsun päässä, kun ärähdin aika voimakkaasti pelleilystä. Ei ollut kovin hyvää seuraamista, mutta en antanut Hillan myöskään lopettaa ennen kuin tuli pätkä oikeasti keskittynyttä ja hyvää seuraamista. Takapään käyttö on kuitenkin selvästi parantunut, joten jotain positiivista kehitystä on tapahtunut. Tiistaina laitoin Hillan hihnaan ja huomautin hihnalla pelleilystä. Oli muuten taas bortsulla sellainen ilme, että häntähän ei komennella. Kokeilin siirtää hihnakättäni aika taakse ja Hillahan lähti seuraamaan: katsekontakti pysyi ja paikka oli täydellinen! Kokeillaan hetki tehdä seuruut hihnassa ja katsotaan, jos saataisiin häsläys tällä pois. Hilla selvästi osaa seuraamisen teknisen puolen; se on vain saatava esille.

Maanantaina vedin arkitokoryhmän ja koirat olivat mukana. Hilla sai koulutuksen jälkeen harjoitella tunnarikapulan palautusta kahdella kapulalla, joista toinen siis oli väärä. Sunnuntaina oltiin harjoiteltu tunnaria siten, että olin laittanut useamman tunnarin valmiiksi ja sitten kasoista haettiin oikea vuoron perään. (Tinjakin teki saman harjoituksen ihan kivalla menestyksellä.) Hilla kuitenkin pureskeli edelleen kapulaa vaikka varmuus kasvoi, joten katsoin paremmaksi vielä treenata erikseen pienellä määrällä kapuloita, jolloin pääsisin puuttumaan pureskeluun. Kahdella kapulalla Hilla toikin oikean siististi, mutta itseluottamus oli selvästi kasvanut liikaa, kun pitkästä aikaa yritti palauttaa väärän kapulan oikeana.

Kaukoja ollaan hinkattu jumppana kyllästymiseen saakka ja varmaan jatketaan jumppatreenejä vielä pitkään. Vasen takajalka on vain tosi paha Hillalle ja se liikahtaa vieläkin erittäin herkästi eteen, jolloin muu kroppa seuraa mukana seuraavassa vaihdossa. Edistytty ollaan kuitenkin ja enää Hilla ei liiku sekavaihtoja tehdessä kuin ihan muutaman sentin. Zetan osalta Hilla teki tiistaina lähes täydellisen suorituksen: seuraaminen erinomaista(!), seuraamiseen siirtymiset erinomaiset(!) ja jäävät varmat. Ainoastaan liikkeestä istuminen oli hieman vino. Keskiviikkona kuitenkin istuminen takkuili ja Hilla tarjoili paljon seisomisia. Muuten zeta todella nätti!

Keskiviikkona käytiin treenailemassa pk-kentällä hyppyä. Hyppynouto metskulla oli täysi kymppi. Jatkossa pidän silmät kiinni, kun Hilla hyppää. Vauhti on vaan niin kaheli molempiin suuntiin. Luovutus täydellinen! Jopa nyt tarraa hieman vastaan! Hilla teki myös metrin hyppyä ja pikku-A:ta. Isoa A:ta ei uskaltanut tehdä, mutta sain pari kertaa Hillan hakemaan lelunsa iso-A:n päältä. Metrin hyppy ei mennyt Tinjan(!) kapula suussa, joten itseluottamusta joudutaan vielä kasvattamaan reippaasti.

Luoksetulo aiheuttaa (seuraamisen jälkeen) eniten harmaita hiuksia. Ei vain tahdo löytyä sitä kauhun tasapainoa, jossa Hillalla olisi sekä hyvä vauhti että terävät stopit. Tällä hetkellä vauhti on erinomainen, mutta stopeissa valuu reippaasti eteenpäin. Hyviä suunnitelmiakaan ei oikein ole vielä tilanteen korjaamiseksi.

Mitä Tinja touhuaa? Tinja on tehnyt pikkasen ruutua, rallytokoa, seuraamista, luoksetuloa, tunnaria, metskunoutoa, noutoa, kaukoja… Mihinkään liikkeeseen ei olla kunnolla keskitytty. Metskunouto on hieman rikki, sillä Tinja ei uskalla enää antaa mulle käteen kapulaa, vaan tiputtaa sen maahan. Pitäisi vähän taas luottamusta kasvatella… Oikealla sivulla seuraaminen on kuitenkin edennyt todella nopeasti ja Tinja alkaa tajuta myös käännösten päälle.

Väsynyt kerä.

Lähes kisavalmis

Agility

Perjantaina käytiin viimeisessä Tehis Cup –osakilpailuissa. Hilla juoksi peräti neljä rataa, kaksi mölliä ja kaksi kisaavien rataa. Tinjakin pääsi juoksemaan kaksi möllirataa, joissa oli yksi rata liikaa. Kisaavien rata tuntui möllirataa profiililtaan helpommalta. Maksien mölliradalla oli ärsyttäviä ansakohtia, jotka olisivat vaatineet todella huolellista rytmittämistä nopean maksikoiran kanssa eikä sillä päässyt etenemään täysiä. Medien möllirataa oli taas selvästi helpotettu.

Alla möllirata. Medeille A:n ja pituuden paikkoja oli vaihdettu keskenään.

Ensimmäisestä radasta Hillalle 10vp, koska yksi rima tipahti ja lähdin kääntämään liian myöhään 11. putkelle, jolloin Hilla tuli putken suun ohi ja kävi kiertämässä koko putken ympäri. Toisella radalla 5vp, koska tuli 3. esteen ohi, kun lähdin liian hätäisesti ohjaamaan seuraavalle. Mutta loppurata sujui todella hyvin! Tältä agilityn pitää tuntua Hillan kanssa: edetään vauhdilla, minä keskityn vain ohjaamaan ja Hilla suorittaa työt. Turhaan jään tuijottelemaan tekeekö Hilla vai ei, kun se tekee. Nyt opetellaan enemmän luottamaan Hillaa ja antamaan sille paljon vastuuta. Kerkisin tehdä persjätön 14. esteen eteen. :) Persjätöstä on tulossa meidän bravuuri ja Hilla lukee sitä todella hyvin. Hilla tuli mölleissä 4. sijalle maksien toisiksi parhaalla ajalla: etenemä oli hurjat 4,44 m/s yhdestä kiellosta huolimatta! Kovaa siis mennään.

Tinja meni ensimmäisen ratansa erinomaisesti ja harmittikin että olin ilmoittanut sen toisenkin kerran, koska oltaisiin voitu jättää kisaaminen siihen rataan. Ajallisesti kun Tinja ei kuitenkaan pärjää. Luulin, että Tinja oli tehnyt puhtaan radan, mutta ilmeisesti se oli hyppinyt kontaktien yli, kun oltiinkin saatu 10vp. Toisella radalla Tinja ei enää keskittynyt lainkaan, vaan oli sitä mieltä, että olisi jo niitten palkkioiden aika. Tästä radasta 20vp.

Kisaavien rata:

Ensimimmäisestä yrityksestä Hillalle hylly. Hilla teki kummallakin yrityksellä pujotteluvirheen: putken suu oli suoraan 2.väliä kohti ja Hilla muutenkin pyrkii aina tulemaan kepeille avoimessa kulmassa, joten en saanut sitä tulemaan vain oikeaan väliin ekalla yrittämällä. Muuten kepit menivät todella hyvin. Hilla teki myös ekalla yrityksellä lentokeinun ja uusittiin keinu heti perään. Ei ollut lainkaan järkyttynyt tapahtuneesta, mutta sentään malttoi tulla seuraavat kerrat huomattavasti varovaisemmin. Putket pimeästä kulmasta menivät todella hyvin. Toisella radalla ohjasin hieman huolimattomasti ja siinä Hilla meni vahingossa 4. putken suun ohi. Toiselta radalta tulikin 10vp (kielto ja keppivirhe).  Loppusuora onnistui taas erinomaisesti; Hilla ei vilkaissutkaan minuun päin.

Pian Hilla alkaakin olla valmis virallisiin kisoihin. Oma ohjauskin alkaa toimia sen verran hyvin, että aletaan mennä esteitä oikeassa järjestyksessä! Vielä kuitenkin pitää hioa pujottelua ja keinua. Mutta olenkin tehnyt jo periaatepäätöksen, että virallisiin ei lähdetä kuin vasta ensi keväänä. Kisaamaan ei lähdetä ennen kuin olen varma, että nollaratoja tulee helposti.

Juu, on se ihan fiksu.

Toko

Hilla on ilmoitettu marraskuun alkuun tokokokeeseen. Siellä olevalta tuomarilta ei tulla ykköstä saamaan, joten viimeinen EVL1 jää ensi kevääseen. Kyseinen tuomari on onnistunut lyttäämään täysin molemmat koirani, joten en hirveästi hänestä pidä (enkä varsinkaan sen jälkeen mitä kyseinen henkilö teki Tinjalle), mutta aion kuukauden sisällä tehdä henkisen kasvun ja käyttäytyä ihmisiksi kokeessa. Tai ainakin melkein.

Tokon osalta muuten ollaan treenattu tekniikkaa ja eikä olla otettu yhtään liikettä kokonaisena paitsi ensimmäisen kerran tänään. Tämähän on selkään taputtamisen paikka! Ohjattu siis otettiin tänään kokonaisena. Ensin oikea puoli ja täydellinen suoritus. Sitten välissä treenattiin seuruuta ja sitten uudestaan ja vasen puoli: taas täydellinen suoritus. Yksi liike siis kunnossa. Muutenkin kaikki liikkeet alkavat olla todella hyvässä kuosissa.

Kaukoja ollaan kanssa tehty paljon ja ihan vain pelkkää jumppaa. Tänään otettiin hieman pidemmältä matkalta ja alkaa niissäkin pikkuhiljaa pysyä jalat paikallaan. Hillalle tuntuu olevan vasen takajalka pahin ongelmajalka, joka liikkuu helpoiten. Luoksetulo tarvitsee vielä paljon treeniä, mutta seuruussa Hilla alkaa pikkuhiljaa käyttää takapäätään vasemmalle käännöksissä. Seuraamisongelmaa olen nyt miettinyt ja tajusin, että ei olla koko kesänä otettu pitkää seuruuta sitten kun levottomuusongelma alkoi. Nyt kokeillaan siis välillä treenata pitkiäkin pätkiä eikä aina vaan tekniikkaa.

Tinja on jatkanut rallytokoilua ja vähän tehnyt tokoliikkeitä. Tänään käytiin vähän läpi muistaako Tinja vielä avoimen luokan liikkeitä. Luoksetulon stoppi oli huonontunut todella paljon, joten sitä pitää treenata. Tinja osaa myös kohta seurata paremmin oikealla sivulla kuin vasemmalla. :)

Tinja ei viime aikoina ole halunnut esiintyä kameran edessä, joten siitä ei ole oikein kuvia.

Upea koira

Minun on hetken aikaa pitänyt kirjoittaa tämä postaus, mutta ei ole tullut oikein sopivaa hetkeä. Olen aika paljon muistanut kirjoittaa ja nälviä Hillan huonoista puolista, mutta ne hyvät puolet, joita itse asiassa on enemmän, ovat jääneet vähemmille.

Hei, mullahan bordercollie, josta moni varmasti maksaisi maltaita! Hillahan on erinomaisella vireellä työskentelevä ja erinomaisen hermorakenteen omaava koira. Nämä ominaisuudet eivät ole itsestään selvyyksiä bordercolliella.

Hilla on moniulotteinen koira: tokossa tehdään hommat täysin keskittyen ja ajatuksella, agilityssä kiidetään reikäpäänä esteeltä toiselle, jäljellä ja esineruudussa työskennellään sitkeästi väsymättä ja kotona ollaan sohvaperunoita. Hilla säätää vireen itse juuri sopivaksi jokaiseen lajiin. Se nousee korkeaan vireeseen alle sekunnissa, mutta osaa myös rauhoittua samassa ajassa. Taistelutahtoa löytyy niin paljon, että vetoleikeissä saa varoa sormiaan eikä lelusta irroteta kuin vasta käskystä.

Hilla ei ole koskaan heittäytynyt hysteeriseksi tai pelännyt tosissaan mitään. Se on järkevän varovainen eikä yritä tappaa itseään kamikaze-tempuilla. Epävarmoissa tilanteissa Hilla kyselee onko asia ok tehdä: kun vastaus on kyllä, ei Hilla epäröi enää uudestaan suorittaa pyydettyä tehtävää. Se on myös todella avoin ihmisiä kohtaan, lähes kirjaimellisesti sylikoira! (Hilla ei voi mennä iltaisin nukkumaankaan ennen kuin on saanut iltarapsutuksensa.)

Hilla elää asenteella, että välillä elämässä vain sattuu kummia asioita. Se on äärimmäisen rento koira, erittäin häiriö- että suoritusvarma koira. Se ei järkyty tai paineistu yhtikäs mistään. Siis ei todellakaan mistään! Itse sanoisin Hillan olevan hieman kovahko luonteeltaan, mutta saa nähdä miten luonnetestissä sanotaan. Hilla ei paljoa edes välitä minunkaan turhasta raivoamisesta, mutta on silti todella nöyrä koira.

Paljon on kerinnyt tapahtua tämän vuoden aikana ja kumpikin olemme kehittyneet aivan valtavasti. Siitä tahmeasta ja laiskasta sohvanlämmittäjästä on kuoriutunut oikea helmi puolessa vuodessa! Eiköhän se jo kerro paljon koirasta, joka nousee puolitoista vuotiaana EVL-tasolle minun kaltaiseni tollo-ohjaajan käsissä, jolle pelkkä kävely on välillä suuri haaste. Mutta ei me tähän pisteeseen oltaisi päästy ilman Tinjaa: minun innottajaani, rakasta sirkuskoiraani, täyttä sekopäätä, jota katsoessani tiesin että mihin suuntaan Hillaa pitää lähteä kehittämään.

Suurin muutos on selvästi tapahtunut agilityssä: nykyään Hillaa saa pitää kaksin käsin kiinni hihnasta kun siirrytään radalle. Sitää saa oikeasti komentaa jäämään lähtöpaikalle. Sama koira oli vielä ennen joulua sitä mieltä, että voisin ihan yksinäni hyppiä esteitä! Joku joskus kirjoitti, että estekorkeuden noustessa maksien kanssa kiire loppuisi. Minusta tuntuu vain, että olen saanut juosta vain kovempaa, jos meinaan keritä ohjata. Enää ei tarvitse huolehtia siitä, että pärjätäänkö ajallisesti kolmosissa, jos sinne asti joskus päästään. Pärjätään me. Enää suoritus ei ole kuin minusta kiinni; sekä tokossa että agilityssä.

Hilla on silti minun oma blondibortsu. Välillä se voi olla myös tollobortsu.

Hillan vuoro menestyä

Kaikkien iloksi Tinjan keskiviikon episten eka rata. :D

Pikku hiljaa alkaa meidän kisarupeema päättymään. Vielä ensi viikon perjantaina käydään agilityepiksissä, treenataan pari viikkoa tokoa ja sitten koirat pääsevät maalle 3 viikoksi lomalle. Tänään kuitenkin käytiin rallytokokisoissa. Hilla sai täydet 100p ja sijoitus 2./n. 40 koiran joukosta alokasluokassa. Tinja sai vain 79p avoimessa.

Hillan alokas:

Eipä ollut mitään erityisen vaikeita kylttejä radalla. Hilla teki oikein siististi ja keskittyneesti siihen saakka, kunnes huomasi, että tuttu ohjaaja koira suoritti viereisellä kentällä samaan aikaan. Hilla on vaan niin rakastunut kyseiseen ihmiseen! Eipä tuo näkynyt kuin parilla kyltillä, kun Hilla teki yhden 270 asteen käännöksen vasemmalle törkeästi poikittaen ja jollain kyltillä tarvitsi kaksoiskäskyn. Eteen istumisetkin olivat suoria, vaikka vielä lämmittelyssä ennen suoritusta meinasi välillä tulla vinoon. Tuomarin kommentti: ”Mukavan säntillistä menoa, tarkkaa työtä.”

Tinjan avoin:

Todella helpon oloinen avoimen luokan rata, mutta silti saatiin vain 79 pistettä! Arvostelulomakkeessa oli 2. ja 9. kyltin kohdalla, että väärin suoritettu kyltti, josta siis lähtee -10p. Enkä edes tiedä mitä Tinja teki väärin. Oisko se sitten korjannut asentoa, enkä ole huomannut? Hieman hitaasti Tinja tuli näissä perusasentoon. 12. kyltillä -1p ohjaajavirheen vuoksi, koska pysähdyin vahingossa itse. Tinja ei oikein keskittynyt radalla ja oli taas vähän paineistuneen oloinen. Se oli pelännyt ihan hulluna kahta kentällä pyörätuolilla liikkunutta ihmistä ja väliseinäksi asetettua pressua.

Hilla harjoitteli kisojen päätteeksi pikaisesti keinua. Hieman eka selvästi aristeli keinun alaspäin menevää liikettä, mutta ei kuitenkaan pelännyt ainakaan siitä päätellen, että Hilla olisi lopulta syöksynyt yksinkin keinua tekemään. Lopuilla toistoilla Hilla meni jo aika varmasti, vaikka ei ihan heti uskallakaan mennä keinun päähän roikkumaan ennen kuin on saanut keinun pään alas. Äänestä Hilla ei ollut moksiskaan, mutta Tinja kyllä meni ihan suunniltaan, vaikka oli vähän sivummassa kun Hilla teki. Ehkä voisin sittenkin harkita Hillan kisaavien radalle ilmoittamista perjantaina. Joudun kuitenkin menemään ulkopuolisena, joten voisin vaikka kaikki kontaktit palkata.

Tokoakin ollaan hieman huonolla motivaatiolla treenattu torstaina. Perjantaina oikeastaan tehtiin vain pikatreenit rallytokossa molemmille. Olen vain ollut liian väsynyt treenaamaan, mutta seuraavat kaksi viikkoa taas tsempataan. Hillalle hiotaan edelleen kaikki liikkeet täydellisiksi.

Lauantaina käytiin ”retkeilemässä”:

Menestystä ja noloja tilanteita

Kuvassa meidän palkintosaalis eilisestä K9:n seuramestaruudesta, jossa Tinja juoksi kerran putkiradan ja medimölliradan. Hilla taas meni putkiradan, maksimölliradan ja pariin otteeseen kisaavien radan. Hilla voitti kisaavien radan ja Tinja tuli 2. ja 3. omissa luokissaan. En vain muista enää kummin päin sijoitukset oli. Kyllä Tinjasta tulee taas lihava!

Putkiradalle olisi ehkä pitänyt opetella Hillan kanssa rata, koska suoritimme sitten ihan oman ratamme, kun en muistanut miten rata meni. Tinjan kanssa tsempattiin ja Tinja taisi juuri ja juuri tehdä puhtaan radan, vaikka kävikin yhden esteen edessä pyörähtämässä, kun se oli niin hämysti oikean putken pään edessä.

Ihana! (c) Tiina Sipilä

Mölliradalla Tinja karkasi loppupäästä lapasista ja se lähti ihan iloisesti yksinään juoksemaan A:n päälle ja taisi keritä myös juosta ylimääräisen putkenkin. :D Ainakin sillä oli hauskaa. Oltiin kuitenkin vähiten hyllyttäneitä, joten sijoituttiin tässäkin. Hillakin hyllytti mölliratansa, mutta ihan siksi, että en osannut ohjata. Hilla kävi vielä niin kuumana, että taisi kerran ja pari lentää nurinkin radalla. Tuhma Tinja oli karannut kevythäkistään ja juoksi vielä radalle kesken Hillan suorituksen. Hillakin toisin houdinoi itsensä vapaaksi samaisesta kevythäkistä kesken Tinjan radan, mutta Hilla kerittiin pysäyttää ennen kuin se kerkisi radalle asti.

Ensimmäinen kisaavien rata meni lähinnä sähläykseksi ja lopussa taisin mennä ihan omaa rataa, kun Hilla vaan sinkoili ympäriinsä. Toiselle radalle tsempattiin, vaikka pari kohtaa ei todellakaan mennyt ihan niin kuin suunnittelin. Kerkisin kuitenkin kuin ihmeen kaupalla pelastaa radan ja saatiin vain kepeiltä 5vp, koska en ohjannut tarpeeksi huolellisesti ja Hilla yritti aloittaa väärästä välistä. Hilla oli ainut makseista tuloksen tehnyt koira, joka oli aika hyvin, koska mukana oli myös pari kolmosissa kisaavaa koiraa. Alla video:

Tänään suunnattiin ojankoon mölliradalla ja ei ihan mennyt kisat putkeen. :D Tinja oli aikamoisen itsepäisellä päällä ja ensimmäinen rata meni siihen, kun Tinja päätti ihan itse missä järjestyksessä esteet suoritetaan ja välillä piti käydä tuomari haukkumassa. Toiselle radalle tsempattiin ihan pikkasen ja Tinja kävi vain ihan pienesti haukahtamassa tuomarille. :D Rata oli toisin aika helppo ja nollia tuli muutenkin todella paljon. Tinjalla ei olisi muutenkaan ollut mitään sijoittumisen mahdollisuuksia, koska se on vaan aika hidas.

Söpö ja tuhma samaan aikaan. (c) Tiina Sipilä

Hillan ensimmäisellä radalla Hillaan iski kisajännityksen laukaisema akuutti ripuli ja jouduttiin sitten jättämään rata kesken. Nämä on niitä hetkiä, kun toivoisi voivansa kadota koiran kanssa pimeimpään kivenkoloon, mutta eipä kai kaikkea voi ennakoida. Olin kuitenkin käyttänyt koirat tarpeilla ennen kisoja ja Tinjan maha kesti kisoissa oikein hyvin. Hilla taisi vaan höyrytä niin paljon.

Toinen rata meni Hillalla kuitenkin aivan uskomattoman hyvin! Erittäin sujuva rata, jossa koira haki täysin itsenäisesti esteet ja minä itse huolehdin vain että olen koko ajan koiran edellä ja onnistuttiin tekemään persjättö toiseksi viimeisen esteen eteen, vaikkakin hieman liian myöhään ajoitettuna, koska toiseksi viimeisen esteen rima tipahti alas. Vähällä oli, että ei olisi tullut puhdasta rataa. Hilla teki kuitenkin makseista nopeimman ajan 20,29 sekunnilla ja hurjalla etenemällä 5,17m/s! (Radalla ei ollut keppejä eikä kontakteja hidastamassa.) Ero toiseksi parhaaseen aikaan oli noin sekunti. Hilla kuitenkin tuli kisoissa neljänneksi. 

(c) Tiina Sipilä

(c) Tiina Sipilä

Minulla on pieni epäilys, että Hilla on bordercollie

Hillan tekniikkatokotreenit aloitettiin jo heti lauantai-iltana. Teemana on ollut yötokoilut, sillä en ole aikaisemmin jaksanut lähteä treenaamaan.

Hillan kanssa ollaan keskitytty muutaman liikkeen hiomiseen. Pääasiallisena korjauskohteena on luoksetulo, jossa nyt haetaan vauhtia että teräviä stoppeja palkkaamalla taakse ja vetoleikeillä vauhdista. Seisominen ei ole vielä ihan niin terävä kuin toivoisin, mutta näköjään käskyn kanssa samaan aikaan heitetty pallo saa aikaiseksi juuri sellaisen pysähtymisen kuin haluan.

Ohjattuun noutoon haemme varmuutta suuntiin tekemällä pelkästään kapuloille lähetystä. Hilla selvästi osaa asian ensimmäisellä kerralla, mutta seuraavilla yrityksillä Hillalle jääkin toinen suunta päälle. Tänään kuitenkin onnistuttiin saamaan kummatkin suunnat noudettua varmasti. Ohjatussa pyrimme myös vähentämään kaikkia apuja minimaaliseksi. Hilla on myös harjoitellut erikseen merkkiä, jolle haetaan samaa intoa ja vauhtia kuin ruudullekin.

Kaukoissa jumpataan taas seiso-istu ja seiso-maahan vaihtoja puhtaiksi. Molemmissa Hilla tykkää siirtää vasenta takajalkaansa eteenpäin ja siksi liikahtaa hieman eteenpäin. Tinjakin on harjoitellut kovasti vaihtoja ja sillä näyttäisi olevan (silloin kun keskittyy) puhtaat vaihdot paitsi seiso-maahan tarvitsee vielä treenaamista. Hilla on myös harjoitellut hieman seuraamista. Nyt ollaan lähinnä tehty hieman pidempää matkaa ja tänään kierrettiin tötsää ympäri ja harjoiteltiin takapään käyttöä. Hieman Hilla tahtoo poikittaa ja toisinaan tökkii kämmeneen, josta pitää päästä eroon. Muutenkin paikkaa pitäisi saada edemmäs.

Tinja keskittyy edelleen rallytokoiluun ja siinä se edistyy kovaa vauhtia oikealla puolella seuraamisessa. Tinjaa voi jo seuruuttaa muutaman askeleen ilman, että se on heti vaihtamassa puolta vasemmalle ja tunnistaa jo käskysanan erinomaisesti. Käännökset tarvitsevat kuitenkin vielä kovasti harjoittelua, sillä niissä Tinja ei tahdo pysyä mukana. Tänään harjoiteltiin kuitenkin eteen istumaan siirtymistä silloin kun Tinja istuu perusasennossa minun oikealla puolella. Eteen istumisten suoruuteenkin on kiinnitetty paljon huomiota ja Tinja alkaa asettua jo suoraan istumaan.

Koirat kävivät sunnuntaina uimassa. Hilla onkin viime aikoina ollut aika ärsyttävä ja täynnä energiaa.