Tinja sai vuonna nakki ja muussi möllitokokisasta lähes
joka liikkeestä nollan. Silloin ajattelin, että Tinja ei pystyisi enää
huonommin tekemään, mutta Tinja osoitti jälleen kerran, että ei ole niin syvää
kuilua minne Tinja ei putoaisi.
Tänään siis oli virallinen tokokoe alokasluokassa.
Tuloksena hylkäys heti
luoksepäästävyydessä.
Tinja oli hyvällä vireellä kisapaikalla, kesti hyvin
juoksutarkastuksen ja meni iloisesti odottamaan luoksepäästävyyden alkua.
Luoksepäästävyydessä meni reippaasti tuomaria vastaan ja nuuhkimaan kättä,
mutta ei antanut koskea. Ja siitä alamäki alkoikin. Tuomarin oli välttämättä
saatava koskea Tinjaan: Tinja väistää edelleen, jolloin tuomari käskee pitämään
hihnaa tiukalla, mutta Tinja väistää edelleen ja toteaa lopulta, että
tilanteesta ei pääse muuten pois kuin puolustautumalla: Tinja yrittää näykkäistä tuomaria. Tuomari käy välillä tekemässä
toiselle koiralle luoksepäästävyyden ja sitten palaa takaisin Tinjaa kiusaamaan
ja sama homma taas alusta. Lopulta meidät sitten hylätään koko kokeesta. Ehkä
hyvä vain, sillä tollaisen käsittelyn jälkeen Tinja ei olisi kestänyt enää
paikkamakuussa.
Tuomarilta vain kommenttia, että ei pitäisi ottaa
itseensä ja harjoitella paljon luoksepäästävyyttä ja sitten yrittää uudestaan.
Epäili Tinjan olevan kipeä eikä ole ennen nähnyt koiran käyttäytyvän tuolla
tavoin. Ei omasta mielestään muka painostanut lainkaan Tinjaa. Koetoimitsijakin
tuli lohduttelemaan, että Tinjan voi ihan hyvin mennä avoimeenkin kisaamaan.
(Tässä vaiheessa Tinja oli taas normaali ja päästi koetoimitsijan lähelle.)
Juuh, Tinja ei ole mistään muusta kipeä kuin päästään.
Sitä se on aina ollut. Ja ihan normaalisti se käyttäytyi, niin normaalisti
miten heikon hermorakenteen omaava
pelkoaggressiivisuuteen taipuva koira voikaan käyttäytyä. Siksi en vie Tinjaa
BH-kokeeseen enkä luonnetestiin. Jokaista koetta ennen toivon, että mitään
Tinjan mielenterveyttä järkyttävää ei tapahdu. Miten voin olla ottamatta
itseeni, kun olen kaksi vuotta tahkonnut alokas-luokan kanssa ja yrittänyt
saada Tinjalle ykkösiä? Onko mitään järkeä lähteä ylempiin luokkiin, vaikka se
osaakin liikkeet, kun se hylätään juoksutarkastukseen?
Eniten koko kokeessa harmittaa minun oma toiminta. Minun olisi pitänyt kieltää tuomaria
kiusaamasta Tinjaa. Mikään koetulos ei ole sen arvoinen mitä Tinja joutui
kokemaan. Ja millainen koiranomistaja ei puolusta koiraansa huonolta
kohtelulta?
Tinja on hyvä esimerkki miksi, miksi ja MIKSI oikean kasvattajan ja pennun löytämiseen
pitäisi käyttää aikaa ja vaivaa ja koiran vanhempiin pitäisi tutustua kunnolla.
Pentua ei valita apulan ilmoituksista eikä erittäin aralta emältä, vaikka pentu
olisi kuinka söpö. Saa vain ihmetellä miksi en Tinjan jälkeen ollut paljoa
fiksumpi Hillankaan kanssa. Valitsen pennun kasvattajalta, jonka koirilla ei
ole minkäänlaisia kilpailutuloksia eikä taida olla kattavaa tietoa terveydestäkään.
Katselin vaan, että Hillan vanhemmilla on kivat tulokset lonkkakuvauksista ja
kummallakin on jonkinlaisia tuloksia kisojen alemmista luokista. (Hillaa ei
ihan oikeasti valittu värin perusteella. ;) ) On suorastaan luojan lykky, että
sillä on palikat suunnilleen kasassa, vaikka ei silläkään taida ominaisuudet
riittää arvokisoihin. Maksoin sentään kalliit oppirahat huonosta kasvattajavalinnasta,
joten osaan ehkä olla fiksumpi ensi kerralla, tai sitten en.
Miten tästä
eteenpäin? Voisin vaikka polttaa ensimmäiseksi Tinjan tokokisakirjan. Tulisi
parempi mieli. Tinja on ilmoitettu lokakuulle tokokokeeseen ja vaihdan sen
sinne avoimeen luokkaan. Se koe on sentään jo maksettu. Kunhan se on siellä
saanut toisen hylyn tai karannut paikkamakuusta, niin Tinjaa ei ilmoiteta enää
yhteenkään kokeeseen. Rallytokokisat on ok. Hilla oli tarkoitus ilmoittaa
marraskuussa tokokokeeseen, mutta saan Tinjan jälkeen kerätä aika paljon
rohkeutta että uskallan tehdä sen. Varsinkin jos Tinja saa kilpailukiellon.