Kaupunkikoirat maalaismaisemissa |
Hillan tuhlailevaa
elämää
Hilla se ei halua olla päivääkään ettei sillä olisi
jotain pientä kremppaa jossain. Yksi maitohammas on edelleen poistamatta (kuun
lopussa pitää katsoa mikä sen tilanne on) ja torstaina havaitsin sillä olevan
kaulassaan halkaisijaltaan noin kolmen sentin kokoinen tulehtunut ihopaise
leuan alla, joka vaikutti epäilyttävästi hot spotilta. Seuraavana aamuna se oli
kyllä pienentynyt selvästi ja punoituskin laskenut, joten en viitsinyt edes desinfiointiaineella
ruveta läträilemään. Antaa parantua itsestään.
Valmistuinhan minä tällä viikolla jopa eläinlääketieteen
kandiksikin. Puoli välissä matkaa siihen, että olen valmis eläinlääkäri. Yritä
Hilla jaksaa siihen asti!
Agility
Eilen agilitytreenit ja minun ohjaamiseni on aika surkuhuaisaa
räpellystä. Hilla on totta kai luonnonlahjakkuus. Tehtiin ensin keinua, jossa
Hilla kulki itse keinun minun ohjatessa vieressä ja kaverin pitäessä keinua
ylhäällä. Hillaa ei pelota laisinkaan. Itse asiassa se keksi, että namin saa
alustalta pois nopeammin, kun hyppää alas jo ennen kuin keinu kerkiää ihan
maahan asti. Ei haittaa vaikka joku seisoikin edessä. Tai sitten sitä
laskettiin vain liian hitaasti Hillan mielestä.
Seuraavaksi A-estettä. Hilla juoksi hihnassa oikein
hienosti (ja ilman hihnaa, mutta pitäisi kuulemma pitää hihna vielä kiinni.
Eihän minun pikku luonnonlahjakkuus mitään hihnaa tarvitse. [huom. sarkasmia]
Paitsi puomilla, kun ohjaajaa pelottaa enemmän kuin koiraa, ja kun ohjaan minne
sattuu). Kerran puomi läpi ja pari kertaa lähes 180 asteen kulmaan taitettu putki
huonosti ohjaten. Lisäksi muutaman kerran kepit läpi ohjureilla.
Meidän olisi pitänyt harjoitella myös valssikuviota,
mutta olin onnistunut väsyttämään Hillan liiallisella treenaamisella. En osaa
lopettaa ajoissa edes tokossa. Varsinkin Tinjan kanssa treenipituudet venyy
välillä aiottua pitemmäksi. Silti mulla on aina innolla työskenteleviä koiria.
On ne paimenkoirat ihmeellisiä. Onneksi sentään tokossa 75% ajasta Hillan
kanssa leikitään eikä tehdä mitään järkevää.
Videotodisteita, joissa näkyy miten ohjaus tökkii. Ja koiraparka joutuu vielä odottelemaan palkkaakin ties miten kauan...
Mitä siis opimme tästä kerrasta? Ohjaaja muistaa pitää
treenikerrat lyhyinä, suunnitella kunnolla mitä tekee ja pitää paljon taukoja.
Hillalla ei ole mikään kiire oppia, eikä sen kanssa tarvitse yrittää liikoja.
Ohjaaja opettaa myös koiransa seuraamaan ”väärältä” puolelta, jotta koira ei
hakeutuisi aina vasemmalle puolelle.
Tänään tehtiin kotona itsenäisesti valssi-ohjauskuviota.
Siis minä tein ja Hilla toimi koekaniinina. Olin tehnyt hienon radan
ruutumerkeistä, joita Hillan piti kierrellä. Meni se pari kertaa kokonaan.
(Epäonnistumisia ei laskettu.)
Toko ja Rallytoko
Tinja on tuntunut edistyvän ihan hirveästi viime aikoina.
Juoksujen takia sen kanssa on treenattu vain kotona. Tinjalle on tehty joka
päivä suunnilleen samaa: kerran tai pari tunnarinouto, hetki naksuttelua
kapuloille, avoimen hyppy, avoimen luoksetulo ja ruutu.
Tunnarissa Tinja löytää oman kapulansa erinomaisesti ja
väärien kapuloiden lääppiminenkin on jäänyt jo vähemmälle. Enää ei ole myös
väliä miten päin kapulat ovat toisiinsa nähden. Puukapulakin alkaa nousta aika
hyvin ja olen pari kertaa heittänyt sen parin metrin päähän, josta Tinja on
saanut sen noutaa ilman käskytystä omaan tahtiinsa. Myös metallikapula nousee
jo aika hyvin lattiasta, mutta en ole vielä metallilla pyytänyt tuomaan
sivulle.
Ruutuja ollaan tehty namialustalla, joka on toiminut
hyvin, kunhan ei aloiteta liian etäältä. Avoimen luoksetulo toimii uudella
heittokäsimerkillä oikein hyvin ja avoimen hyppykin sujuu erinomaisesti. Toisin
Tinjalla pitää odottaa istu-käskyssä siihen asti, että se kerkiää pysähtyä.
Muuten sille tarvitsee antaa tuplakäskyn. Tinja on myös harjoitellut avoimen
paikkamakuuta ja olen ollut piilossa jo parin minuutin ajan onnistuneesti.
Toisin tämä aika häiriöttömässä ympäristössä.
Sunnuntaina käytiin kaikki avoimen luokan
rallytokoliikkeet läpi eikä sieltä löytynyt mitään sellaista mitä Tinja ei jo
osaisi. Tinja teki jopa heti ensi yrittämällä perusasennosta seisomaan
siirtymisen ja kesti hyvin sen, että kiersin Tinjan ympäri. Luulin, että tätä
jouduttaisiin harjoittelemaan enemmän. Pitää vielä muutama liike tarkistaa
miten ne suoritetaan, sillä ohjeistuksessa muutama oli hieman
tulkinnanvarainen. Tinjan kanssa voitaisiinkin ruveta harjoittelemaan jo
voittaja-luokan liikkeitä ja Hillallekin pikku hiljaa ruveta opettamaan
alokas-luokan liikkeet.
Hillakin on ollut oikein kiva tokoillessa. Sille on
löydetty uusi toimiva lelu; tennispallo. Tennispallon se jopa tuo aina takaisin
käteen uudestaan heitettäväksi. Narupallojen kanssa se juoksee karkuun, enkä
saa enää käyttää edes irti-käskyä.
Hilla oli keskiviikkona ryhmässä treenaamassa. Hilla
saavutti taas yhden etapin koulutuksessa, kun pitää jo ruveta miettimään mitä
lähdetään harjoittelemaan seuraavaksi. Vielähän sillä ei kyllä ole yhtään
valmista alokas-luokan liikettä koossa. Liikkeestä maahanmenokin alkaa sujua ja
Hilla pysyi hienosti ryhmäpaikkamakuussa (vieläpä keskellä!), vaikkakin
kyllästyneenä vaihteleekin aika usein painoa lonkalta toiselle.
Hillalle noutoharjoituksia on jatkettu siten, että nyt
koulutan sitä samalla tavalla kuin aikoinaan Tinjalle opetin noudon. Hilla saa
nostella kapulaa maasta eikä kädestä ja se tuntuukin erinomaisesti jo tajunneen
idean ja keskittyvän paremmin. Vaihdoin vielä kapulan 400 gramman kapulaan,
jotta Hilla ei pääse sitä heittelemään samalla tavalla kuin pienempiä
kapuloita.
Näyttelytreenit
Keskiviikkona lyhyet näyttelytreenit Hillalle. Hilla
juoksi oikein kauniisti. Pomppi vain hetken huomatessaan treeniliivissäni
roikkuvan namipussin, mutta palautui nopeasti. Ryhmässä juostessa yritti vetää
edellä kulkevan perään, mutta namia näytäessä malttoi keskittyä. Antoi kiltisti
katsoa hampaat ja mittauskeppi oli Hillasta kiva lelu. Seisoa se ei hirveästi
olisi jaksanut, kun Hillan mielestä se on kamalan tylsää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti