Hilla oli ensimmäisissään mätsäreissä torstaina. Ihan
hukkareissu oli, kun Hilla sai sinisen nauhan ja ei sijoittunut. Se olisi
vaikka voinut voittaa jonkin turhan pokaalin. ;) Oikeasti mentiin
harjoittelemaan kisatilanteita ja totuttelemaan hälinään ja käsittelyyn.
Näyttelyjutuista en tajua oikeasti mitään tai en ymmärrä niiden päälle mitään. Hilla kuitenkin pestiin ensimmäistä kertaa ihan shampoolla vartavasten mätsäreitä varten.
Hilla ottaa elämän rauhallisesti. |
Väkijoukkokaan ei häiritse päiväunia. |
Vähän laiskottaa... |
Hilla otti aika rennosti koko homman. Taisi sitä hieman
jännittää, kun oli tooodella rauhallinen ja lähinnä makoili kisapaikalla.
Toisin Hilla on muutenkin aika rauhallinen luonteeltaan. Esiintyminen meni
minusta ihan hyvin. Rinkiä juostessa ravasi suurimmaksi osaksi, muutama
laukka-askel tuli vastaan. Sinisten ryhmäkehässä (onkohan tämä oikea termi?)
pomppi hieman, kun juostiin rinkiä.) Antoi myös näyttää hampaansa, vaikka alkuun
lievästi vastustelikin. Tuomarille heilutteli häntäänsä. Hilla myös suostui
seisomaan kiltisti, toisin jalat kyllä haritti minne sattui ja välillä piti
pälyillä ympärilleen. Tuomari sanoi pitävänsä enemmän energisestä
esiintymisestä. Olisi pitänyt tuoda Tinja vertailupohjaksi huonosti
käyttäytyvästä koirasta. :’D
Keskiviikkona ja torstaina oltiin hakuilemassa. Torstai
olikin viimeinen kerta. :( Hilla on kovasti tykännyt hausta, mutta meidän
harrastus saattaa tökätä siihen, että minulla ei ole omaa autoa enää syksyllä.
Pistoja en muista enää tarkkaan, mutta näköjä ja haamuja tehtiin. Hilla
säikähti keskiviikkona maalimiehen heilauttamaa puskaa, eikä olisi uskaltanut
mennä enää lähelle, vaan pyöri vaan ympärillä. Jouduin käymään Hillaa hieman
avittamassa. Tämä pisto oli noin 50 metrin päässä. Muut pistot kuitenkin
sujuivat hyvin ja Hilla etsii todella hyvin. Torstaina Hilla teki hienoja
suoria pistoja helppoon maastoon, mutta ryteikössä lähti kiertämään ja kadotti
maalimiehen sijainnin. Toisin se sai hajun, eikä meinannut tulla kutsusta
luokse, vaan jäi etsimään maalimiestä.
Torstaina tehtiin myös yksi jälki Hillalle. Hillalla on
niin kova vauhti mennä eteenpäin, että sitä saa tosissaan pitää kiinni. Ja
Hilla päätti, että kun se ei pääse seisaaltaan eteen, niin se sitten ryömii sen
jäljen läpi.
Viikko on ollut aika Hilla-painotteinen. Torstaina Tinja
teki ruutua. Sen oli tarkoitus tehdä enemmänkin, mutta Tinja heittäytyi
megaloporsaaksi ja juoksenteli taas pitkin pihaa naamallaan sellainen ilme,
että ”ähäskutti, etpäs saa kiinni.” Positiviista oli, että se löysi ruutuun
heti ekalla käskyllä, toisin Tinja juoksi ruudun yli, eikä suostunut korjaamaan
käskystä. Viikonloppuna Tinjalle myös naksuteltiin sekä puukapulaa että
metallikapulaa. Puukapula tuodaan innokkaasti ja metallikapulakin jo nousee
hieman maasta.
Tinja harjoittelee metallikapulan nostamista. |
Hillallekin naksuteltiin puukapulaa sunnuntaina, mutta
sille se ei oikein toiminut. Aloitin maassa olevasta kapulasta, mutta se
päättyi vaan siihen, että Hilla rupesi leikillään viskelemään kapulaa pitkin
lattioita. Kädestä antaessa se ei puolestaan ota kunnon otetta, vaan jää
pureskelemaan kapulaa. Naksuttimen se sentään tajuaa ainakin siitä päätellen,
että pää kääntyy aina kohti, kun naksahtaa. Se vaan jostain syystä kerää hirveästi
kierroksia naksutinkoulutuksesta. Pitää varmaan aloittaa jostain neutraalista
esineestä, kunhan keksisi mikä sellainen olisi Hillalle…
Perjantaina käytiin tallillakin. Siltä päivältä saikin
tokoilut jäädä, sillä kumpikin koira oli rättiväsynyt sen reissun jälkeen. Hilla
jopa nukkui välillä tallin pihassa. Hilla onnistui saamaan päällensä jälleen
kerran kokovartalokurakerroksen. Onneksi kamera jäi kotiin ja järvi oli lähellä…
Hilla uskalsi jopa käydä välillä kentällä katselemassa mitä puuhaan. Tinja
pysytteli aika paljon kentällä, mutta lopussa se katosi johonkin omille
teilleen ja sain huudelle sitä hetken ennen kuin tuli takaisin. Taisi olla
myyräjahdissa pellolla.
Maailman kaunein koira |
Tinja kurittaa Hillaa |
Hilla sukeltaa |
Yksi mikä saattaisi toimia tohon kädestä otetun kapulan löysään otteeseen ois se, että pientä leikkiä/vetoa ottaisi siitä kapulasta. Se tiukentaa koiran otetta. Ja samalla kun ote on tiukka, niin naksauttaa. Sitten tuota vetoa lähdetään korjaamaan pois. Mutta näin otteen saisi tiukemmaksi, meidän kohdalla ainakin toimi kun koiran ote kapulasta oli aluksi tosi löysä. Nykyään ote on napakka, eikä edes mälvää/leiki kapulalla.
VastaaPoistaKiitos vinkistä. Olinkin unohtanut tuon. Pitää ottaa käyttöön.
Poista