maanantai 25. kesäkuuta 2012

Juhannuskuulumisia


Tokoilun osalta koko viikonloppu Hilla on keskittynyt opettelemaan agilityä varten koskettamaan nenällään alustaa (joka kylläkin muuttui nenällä ja tassulla koskettamiseksi, koska osaan naksutella oikeaan aikaan) sekä opettelemaan, että alustalta löytyy nami. Maanantaina harjoiteltiin pientä tokohyppyä namialustan avulla ja Hillalta sujui mallikkaasti. Nyt lähdetään vain häivyttämään alustaa pois ja harjoittelemaan seisomista. Otin myös pari vaihtinoutoa niin, että vaihdoin puukapulan narupalloon sekä pari luoksetuloa suoraan sivulle. Hilla teki myös oikein kivaa seuraamista narupallon voimin.

Tinjallekin on naksuteltu samaa alustaa kuin Hillalle ja se oppi koskettamaan nenällään käskystä alustaa alle viidessä minuutissa. Hillan puolustukseksi voi sanoa, että Tinjalla on enemmän kokemusta ja sillä oli aika hyvä haju mitä siltä halusin. Lisäksi se opetteli rappusilta koskettamaan alustaa niin, että takapää oli ylempänä ja etupää alempana. Hillan piti oikeasti harjoitella tätä, mutta ei se malttanut keskittyä, joten Tinja opetteli sen Hillan puolesta. (Ei ole ehkä ihan fiksua yrittää opettaa yhtä koiraa lauman korien pyöriessä ympärillä.) Nyt odotan, että Tinjan taidot siirtyvät mystisesti Hillaan.

Tinja on myös harjoitellut tunnaria, johon kehittelin treeniohjelman. Aloitin harjoittelun aivan alusta yhdellä kapulalla ja nyt niitä olisi tarkoitus lisätä pikku hiljaa enemmän. Tunnarikapulaa Tinja noutaa edelleen mielellään, mutta muitten kapuloiden kanssa mennään edelleen takapakkia. Noutokin siis aloitetaan jälleen alusta ja naksuttelin tänään Tinjalle sekä metalli- että puukapulaa. Lisäksi se teki ruutua, jossa se ei taaskaan löytänyt ensimmäisellä käskyllä ruutuun, mutta sen jälkeen kun se tiesi missä ruutu on, ei ruudun suorittamisessa ollut mitään ongelmaa.
 
Perjantaina käytiin tallilla. Koirani kerkisivät jo heti alkuun hävitä pitkään ruohikkoon ja sain huudella niitä hetken ennen kuin suvaitsivat tulla takaisin. Tinja juoksi pitkästä aikaa mukana maastolenkillä; se jätti jopa auton ja pyöräilevät pikkupojat rauhaan! Hilla ei uskaltanut lähteä mukaan, joten se jäi tallin pihaan. Hilla kuitenkin tuli loppulenkistä mukaan järveen, vaikka itkikin aika mallikkaasti hevosen perässä kulkiessaan.


Hillalla olisi ollut maanantaina irtoamattoman maitohampaan poistokin, mutta ei sitä sitten poistettu, kun eläinlääkäri ei tiennyt kumpi hampaista on maitohammas ja kumpi hammas pysyvä. Kuukauden kuluttua joudutaan menemään uudestaan eläinlääkäriin, ja jos ihmettä ei tapahdu, niin päästään taas röntgenkuvia ottamaan.

Hilla uimassa:
 

torstai 21. kesäkuuta 2012

Talossani asuu känkkäränkkä


Hillan tuhlailevaa elämää
Hilla nimittäin. Luulin sen maanantaina muuttuneen uhmakkaaksi teiniprinsessaksi, joka kuvittelee, että mitkään säännöt eivät koske Häntä.  Maanantain jälkeen se on kuitenkin ollut kohtuullisen kiltisti. Ja miksi kuvittelen sillä olevan uhmaikä? Minun pieni kiltti enkelikoirani murisi vieraalle ihmiselle, joka yritti katsoa Hillan hampaita. Itselleni kyllä viimeinen niitti oli se, että Hilla meinasi karata pallo suussaan muitten koirien luokse. Minun suloinen pikku Hillani, joka rakastaa kaikkia maailmassa ja tottelee aina kyselemättä. Tinjallahan on ainainen uhmaikä päällä, mutta siitä ei puhuta…

Maanantaina selvisi myös, että Hillalle on jäänyt yksi irtoamaton yläpremolaris maitohammas (en muista mikä se on suomeksi; puhun kohta paremmin latinaa kuin suomea). Pysyvä hammas on kasvamassa hyvää vauhtia sen sivussa.  Tämä siis tarkoittaa uutta eläinlääkärireissua. En tiennytkään miten kallista koiran pitäminen on ennen kuin hankin Hillan. Ihan kuitenkaan tavoitteeseemme emme vielä pääse: tonnin eläinlääkärilaskuihin ennen puolen vuoden ikää. Kauaksi ei kyllä jää.

Agility
Toiseksi tärkein uutinen: Hilla on vihdoin aloittanut agilityn. Toisin ensimmäisen treenikerran (joka oli tänään) jälkeen fiilikset ”vihdoinkin” vaihtui ennemminkin ”valitettavasti”. Olin puolitoista tuntia etuajassa, kun minulle ei oltu muistettu ilmoittaa oikeaa aikaa. Kerkisin sitten tehdä Hillan kanssa tokoa ja esineruutua, mutta niistä myöhemmin. Toiseksi olen tottunut tokossa liian hyvään, kun pääsen tekemään mitä lystään ja saan tehtyä treeneistä oikeasti (no suurimmaksi osaksi) tehokkaita ja ennen kaikkea pääsen kehittämään ykkössanaani ”koiran motivaatiota”. Kuusi muuta kurssilaista, niin ei siinä paljoa kerinnyt tehdä itsenäisesti varattuja esteitä: varsinkaan kun jonkun piti tehdä niillä se parikymmentä toistoa.

En tiedä kummalle jäi kurjempi fiilis koko touhusta: Hillalle vai minulle. En ollut muistanut ottaa pakkasesta lihaa sulamaan, joten nameina minulla ei ollut mukana kuin Hillan mielestä huonoja kissan raksuja (jotka toisin tokoillessa toimi ihan hyvin). Lelua ei olisi saanut käyttää, jotta koira ei keräisi liikaa kierroksia. (Käytin kuitenkin, kun minä aion opetella kaiken kantapään kautta.) Lisäksi en ole kerinnyt vielä opettaa Hillalle takapalkkaa, joten eka kerta tuntui ihan turhalta. Kolme kertaa noin parin metrin pituiseen suoraan putkeen, jota Hilla pelkäsi ekalla kerralla hirveästi, mutta parilla muulla kerralla tuli ihan ok. (Houkuttelin lelulla, yrittäkäähän kieltää. ;) ) Pujottelu taas pari kertaa kumpaankin suuntaan hätäisesti sillä hetkellä kun tunti päättyi, taas lelulla houkuttelemalla. Jos en saa Hillaa muulla tavalla liikkeelle ja kiinnostumaan tekemisestä, niin varmasti käytän sitä lelupalkkaa. Jospa sekin päivä vielä koittaisi, että Hilla keräisi kierroksia lelusta: täällä hihkuttaisiin riemusta.

Mutta onneksi minulla on Tinja, joka muistuttaa, että koiran koulutuksessa ei ole oikoteitä ja hyvä pohjatyö pitää jaksaa vain tehdä. Kai Hillastakin joku päivä vielä tulee agilityradalla vaivattomasti liitelevä koira. Jos siis ohjaajan innostus ei lopahda heti alkuunsa.

Toko
Maanantaina tynkätreenit yhteistreeneissä, keskiviikkona pitempi yhteistreeni ja torstaina tehtiin kotona. Hillaa ei oikein maanantaina jaksanut kiinnostaa tokoilu, mutta se teki Tinjan kanssa hyvää paikkamakuuta. Hilla on harjoitellut luoksetuloa. Päätin, että se saakin tulla suoraan sivulle, jotta minimoidaan virheet tokokokeessa. BH-kokeeseen opetellaan luoksetuloon uusi käsky. Lisäksi ollaan harjoiteltu noutamista siten, että olen vaihtanut noutokapulan narupalloon ja olen jo muutaman kerran saanut siepattua kapulan Hillan suusta.  Tänään Hillalla oli todella hyvää seuraamista ja se oli oikein innolla mukana. Paikkamakuissa sen sijaan se on ruvennut etsimään tekemistä maasta ja toisinaan ryömii pikku matkan eteen tai sivulle päin.

Tinja puolestaan oli erinomainen maanantaina, mutta keskiviikkona aika kurja. Tänään se sai juoksuhepuleita, mutta muuten teki ihan kivasti. Seuraamiset ovat vaikuttaneet hyvältä; minä olen harjoitellut olemaan katsomatta Tinjaan seuraamisen aikana ja näyttäisi siltä, että seuraamiset olisivat parantuneet. Ruutua ollaan tehty paljon. Maanantaina ja keskiviikkona ilman näyttöä ja tänään näyttöruutuna.  Ilman näyttöä hakeutuu kyllä oikeaan suuntaan, mutta huonolla vireellä, eikä oikein muista mitä pitäisi tehdä. Näytöllä juoksee suoraan ja vauhdilla. Ruutuun Tinja on kyllä osunut aika hyvin silloin, kun se on mennyt hyvällä vireellä.  Nouto on edelleen rikki: noutaa, jos näytän namia kädessä. Tänään sain sen noutamaan, kun juoksin ensin ja heitin vauhdista kapulan.  Kaukokäskyt sujuu, kunhan Tinja keskittyy ja haukkuminen pitäisi saada kitkettyä pois. Tinjalta pitäisi saada pois maan haistelu aina liikkeiden välissä, sillä se laskee ihan hirveästi virettä.

Muut harrastukset
Hilla teki pitkästä aikaan esineruutua tänään. Toi hienosti esineet. Hieman vaikeuksia oli puukapulan löytämisessä, kun se oli kolmesta esineestä viimeinen löytämättä ja Hillan vire oli jo kerinnyt laskea. Muutaman kerran sai lähettää uudestaan metsään ennen kuin malttoi etsiä viimeisenkin. Maanantaina myös oltiin näyttelytreeneissä. Sieltä opin, että Oikeita Näyttelykoiria ei opeteta istumaan. Onneksi Hilla ei ole sellainen ”oikea” näyttelykoira, vaan se vain leikkii sellaista.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Hillan ensimmäiset mätsärit


Hilla oli ensimmäisissään mätsäreissä torstaina. Ihan hukkareissu oli, kun Hilla sai sinisen nauhan ja ei sijoittunut. Se olisi vaikka voinut voittaa jonkin turhan pokaalin. ;) Oikeasti mentiin harjoittelemaan kisatilanteita ja totuttelemaan hälinään ja käsittelyyn. Näyttelyjutuista en tajua oikeasti mitään tai en ymmärrä niiden päälle mitään. Hilla kuitenkin pestiin ensimmäistä kertaa ihan shampoolla vartavasten mätsäreitä varten.

Hilla ottaa elämän rauhallisesti.
Väkijoukkokaan ei häiritse päiväunia.
Vähän laiskottaa...

Hilla otti aika rennosti koko homman. Taisi sitä hieman jännittää, kun oli tooodella rauhallinen ja lähinnä makoili kisapaikalla. Toisin Hilla on muutenkin aika rauhallinen luonteeltaan. Esiintyminen meni minusta ihan hyvin. Rinkiä juostessa ravasi suurimmaksi osaksi, muutama laukka-askel tuli vastaan. Sinisten ryhmäkehässä (onkohan tämä oikea termi?) pomppi hieman, kun juostiin rinkiä.) Antoi myös näyttää hampaansa, vaikka alkuun lievästi vastustelikin. Tuomarille heilutteli häntäänsä. Hilla myös suostui seisomaan kiltisti, toisin jalat kyllä haritti minne sattui ja välillä piti pälyillä ympärilleen. Tuomari sanoi pitävänsä enemmän energisestä esiintymisestä. Olisi pitänyt tuoda Tinja vertailupohjaksi huonosti käyttäytyvästä koirasta. :’D

Keskiviikkona ja torstaina oltiin hakuilemassa. Torstai olikin viimeinen kerta. :( Hilla on kovasti tykännyt hausta, mutta meidän harrastus saattaa tökätä siihen, että minulla ei ole omaa autoa enää syksyllä. Pistoja en muista enää tarkkaan, mutta näköjä ja haamuja tehtiin. Hilla säikähti keskiviikkona maalimiehen heilauttamaa puskaa, eikä olisi uskaltanut mennä enää lähelle, vaan pyöri vaan ympärillä. Jouduin käymään Hillaa hieman avittamassa. Tämä pisto oli noin 50 metrin päässä. Muut pistot kuitenkin sujuivat hyvin ja Hilla etsii todella hyvin. Torstaina Hilla teki hienoja suoria pistoja helppoon maastoon, mutta ryteikössä lähti kiertämään ja kadotti maalimiehen sijainnin. Toisin se sai hajun, eikä meinannut tulla kutsusta luokse, vaan jäi etsimään maalimiestä.

Torstaina tehtiin myös yksi jälki Hillalle. Hillalla on niin kova vauhti mennä eteenpäin, että sitä saa tosissaan pitää kiinni. Ja Hilla päätti, että kun se ei pääse seisaaltaan eteen, niin se sitten ryömii sen jäljen läpi.

Viikko on ollut aika Hilla-painotteinen. Torstaina Tinja teki ruutua. Sen oli tarkoitus tehdä enemmänkin, mutta Tinja heittäytyi megaloporsaaksi ja juoksenteli taas pitkin pihaa naamallaan sellainen ilme, että ”ähäskutti, etpäs saa kiinni.” Positiviista oli, että se löysi ruutuun heti ekalla käskyllä, toisin Tinja juoksi ruudun yli, eikä suostunut korjaamaan käskystä. Viikonloppuna Tinjalle myös naksuteltiin sekä puukapulaa että metallikapulaa. Puukapula tuodaan innokkaasti ja metallikapulakin jo nousee hieman maasta.

Tinja harjoittelee metallikapulan nostamista.
Hillallekin naksuteltiin puukapulaa sunnuntaina, mutta sille se ei oikein toiminut. Aloitin maassa olevasta kapulasta, mutta se päättyi vaan siihen, että Hilla rupesi leikillään viskelemään kapulaa pitkin lattioita. Kädestä antaessa se ei puolestaan ota kunnon otetta, vaan jää pureskelemaan kapulaa. Naksuttimen se sentään tajuaa ainakin siitä päätellen, että pää kääntyy aina kohti, kun naksahtaa. Se vaan jostain syystä kerää hirveästi kierroksia naksutinkoulutuksesta. Pitää varmaan aloittaa jostain neutraalista esineestä, kunhan keksisi mikä sellainen olisi Hillalle…

Perjantaina käytiin tallillakin. Siltä päivältä saikin tokoilut jäädä, sillä kumpikin koira oli rättiväsynyt sen reissun jälkeen. Hilla jopa nukkui välillä tallin pihassa. Hilla onnistui saamaan päällensä jälleen kerran kokovartalokurakerroksen. Onneksi kamera jäi kotiin ja järvi oli lähellä… Hilla uskalsi jopa käydä välillä kentällä katselemassa mitä puuhaan. Tinja pysytteli aika paljon kentällä, mutta lopussa se katosi johonkin omille teilleen ja sain huudelle sitä hetken ennen kuin tuli takaisin. Taisi olla myyräjahdissa pellolla.

Maailman kaunein koira
Tinja kurittaa Hillaa
Hilla sukeltaa

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Hillasta tulee näyttelytähti... tai sitten ei


Hilla juoksee laiturilta suoraan järveen



Lauantai kului ”mökkeillessä”. Siis minä ajoin peräti muutamaksi tunniksi mökille koiria ulkoiluttamaan. Se muutama tunti onkin minulle maksimi, jonka kestän ilman nettiyhteyttä itikoiden syötävänä. Koirilla ainakin oli hauskaa. Hilla juoksi suoraan laiturista järveen, kun ei tajunnut laiturin loppuvan. Hillan myös piti tehdä esineruutua, mutta ei se malttanut keskittyä, kun kaksi koiraa juoksi irti ympärillä. Sen sijaan se teki Tinjan kanssa hienosti paikkamakuuta. 

Paikkamakuussa
Sunnuntaina oltiin tokotreeneissä. Tinja teki paikkamakuun. Ei mitään ongelmaa, mitä nenä hieman vipatti johonkin mielenkiintoiseen hajuun. Tinjan kanssa voisikin harjoitella avoimen luokan paikkamakuuta myös. Lisäksi Tinja teki alokasluokan hyppyä (ei mitään ongelmaa tällä kertaa), ruutua (ei löytänyt taaskaan ekalla ruutuun, mutta muuten teki ihan hyvin. Kierrosten noustessa meni makaamaan ruudun ulkopuolelle, mutta korjasi käskystä.), kaukokäskyjä (seisominen oli hieman unohtunut, mutta muistui kun muistutteli. Takapalkalla ei toiminut, sillä Tinja kyttäsi liikaa taaksepäin. Muuten ihan hyvä.), noutoa (onnistui jo paremmin, mutta selvästi hyvin epävarma ja haluton) ja luoksetulon pysähdystä (Vaihdettiin käsimerkkiä ja katsotaan lähteekö sujumaan. Tinja ei vieläkään pysähdy ensimmäisestä käskystä, vaan näyttää siltä, että se tulee tietyn etäisyyden päähän minusta.)

Hilla puolestaan leikki paljon narupallollaan. Sille kokeilin seuraamista narupallolla palkkaamalla, mutta ei se oikein malttanut keskittyä, kun piti tuijotella palloa. Lisäksi tehtiin hieman noutoja niin, että liittelin jo käskysanaa noutoliikkeeseen ja yritin saada kapulan suoraan käteeni Hillan suusta. Tässä on jo hieman edistymistä nähtävissä. Muutama luoksetulo myös, jossa Hilla tarvitsisi hieman lisää vauhtia. Lisäksi olen miettinyt, jos opettaisinkin sille kaksi luoksetuloa: tokoon suoraan sivulle tulon ja BH-kokeeseen eteen istumaan tulemisen. Toko on kuitenkin se ykköslaji meille, ja eteen istumisessa on se suuri riski, että koira ennakoi sivulle tulemista ja tulee vinoon eteen istumaan. Hillassa on jo näitä viitteitä nähtävissä, vaikka ei olla kokonaista liikettä otettu vielä.

Maanantaina Hilla oli harjoittelemassa näyttelyesiintymistä ihan ohjatuissa treeneissä. Ensimmäistä kertaa Hilla ei sitten keskittynyt yhtään! Ympyrää juostessa veti täysiä muitten koirien perään niin, että henki vaan pihisi sen näyttelyhihnassa. Vasta kun pidin namia sen nenän edessä koko ajan, niin alkoi juosta siististi. Seisominen muistutti aika etäisesti hienoa näyttelyseisomista, kun Hilla lysähteli vähän väliä koko touhuun kyllästyneenä maahan makaamaan tai sitten kiskoi maahan tippuneiden nakkien luokse. ”Tuomaria” se ei sentään pelännyt yhtään ja antoi kiltisti katsoa hampaat.

Tiistaina jälleen tokoiltiin kotona. Hilla harjoitteli hyppyä. Tein sitä ihan vain näyttämällä käsimerkillä mihin suuntaan kuuluu mennä ja antamalla samalla käskyn. Hilla tajusi aika nopeasti homman jujun ja oli innokkaana mukana. Lisäksi hieman seuraamista ihan namipalkalla ja lisäksi seuraamisesta maahanmenoja. Seuraamiset olivat tällä kertaa normaalia hieman innokkaammat, mutta mulla oli lähes koko ajan makupaloja kädessä. Maahanmenot olivat alkuun hitaat ennen kuin Hilla muisti mistä olikaan kyse.

Tinja teki avoimen hyppyä. Käsimerkistä istuminen, mutta viimeisen hypyn saatiin jo tehtyä onnistuneesti ilman käsimerkkiä. Jatkettiin myös noudon harjoittelemista ja Tinja paineistui ihan selvästi tästä. Tinja selvästi epäröi noutokapulan kantamista eikä haluaisi ottaa sitä suuhunsa. Saatiin kuitenkin muutama helpotettu nouto onnistumaan. Lopuksi vielä ruutua, jossa Tinja meni kuin menikin ekalla käskyllä ruutuun! Toisin kisamatkaa huomattavasti lyhyemmältä matkalta ja sitä vielä valmisteltiin oikeaan käskyyn aika paljon… Ruudussa taas ongelmia neliön sisään osumisen kanssa.