Hillan tuhlailevaa elämää
Hilla nimittäin. Luulin sen maanantaina muuttuneen uhmakkaaksi
teiniprinsessaksi, joka kuvittelee, että mitkään säännöt eivät koske Häntä. Maanantain jälkeen se on kuitenkin ollut
kohtuullisen kiltisti. Ja miksi kuvittelen sillä olevan uhmaikä? Minun pieni
kiltti enkelikoirani murisi vieraalle ihmiselle, joka yritti katsoa Hillan
hampaita. Itselleni kyllä viimeinen niitti oli se, että Hilla meinasi karata
pallo suussaan muitten koirien luokse. Minun suloinen pikku Hillani, joka
rakastaa kaikkia maailmassa ja tottelee aina kyselemättä. Tinjallahan on
ainainen uhmaikä päällä, mutta siitä ei puhuta…
Maanantaina selvisi myös, että Hillalle on jäänyt yksi
irtoamaton yläpremolaris maitohammas (en muista mikä se on suomeksi; puhun
kohta paremmin latinaa kuin suomea). Pysyvä hammas on kasvamassa hyvää vauhtia
sen sivussa. Tämä siis tarkoittaa uutta
eläinlääkärireissua. En tiennytkään miten kallista koiran pitäminen on ennen
kuin hankin Hillan. Ihan kuitenkaan tavoitteeseemme emme vielä pääse: tonnin
eläinlääkärilaskuihin ennen puolen vuoden ikää. Kauaksi ei kyllä jää.
Agility
Toiseksi tärkein uutinen: Hilla on vihdoin aloittanut
agilityn. Toisin ensimmäisen treenikerran (joka oli tänään) jälkeen fiilikset ”vihdoinkin”
vaihtui ennemminkin ”valitettavasti”. Olin puolitoista tuntia etuajassa, kun
minulle ei oltu muistettu ilmoittaa oikeaa aikaa. Kerkisin sitten tehdä Hillan
kanssa tokoa ja esineruutua, mutta niistä myöhemmin. Toiseksi olen tottunut
tokossa liian hyvään, kun pääsen tekemään mitä lystään ja saan tehtyä
treeneistä oikeasti (no suurimmaksi osaksi) tehokkaita ja ennen kaikkea pääsen
kehittämään ykkössanaani ”koiran motivaatiota”. Kuusi muuta kurssilaista, niin
ei siinä paljoa kerinnyt tehdä itsenäisesti varattuja esteitä: varsinkaan kun
jonkun piti tehdä niillä se parikymmentä toistoa.
En tiedä kummalle jäi kurjempi fiilis koko touhusta:
Hillalle vai minulle. En ollut muistanut ottaa pakkasesta lihaa sulamaan, joten
nameina minulla ei ollut mukana kuin Hillan mielestä huonoja kissan raksuja
(jotka toisin tokoillessa toimi ihan hyvin). Lelua ei olisi saanut käyttää,
jotta koira ei keräisi liikaa kierroksia. (Käytin kuitenkin, kun minä aion
opetella kaiken kantapään kautta.) Lisäksi en ole kerinnyt vielä opettaa
Hillalle takapalkkaa, joten eka kerta tuntui ihan turhalta. Kolme kertaa noin
parin metrin pituiseen suoraan putkeen, jota Hilla pelkäsi ekalla kerralla
hirveästi, mutta parilla muulla kerralla tuli ihan ok. (Houkuttelin lelulla,
yrittäkäähän kieltää. ;) ) Pujottelu taas pari kertaa kumpaankin suuntaan hätäisesti
sillä hetkellä kun tunti päättyi, taas lelulla houkuttelemalla. Jos en saa
Hillaa muulla tavalla liikkeelle ja kiinnostumaan tekemisestä, niin varmasti
käytän sitä lelupalkkaa. Jospa sekin päivä vielä koittaisi, että Hilla keräisi
kierroksia lelusta: täällä hihkuttaisiin riemusta.
Mutta onneksi minulla on Tinja, joka muistuttaa, että
koiran koulutuksessa ei ole oikoteitä ja hyvä pohjatyö pitää jaksaa vain tehdä.
Kai Hillastakin joku päivä vielä tulee agilityradalla vaivattomasti liitelevä
koira. Jos siis ohjaajan innostus ei lopahda heti alkuunsa.
Toko
Maanantaina tynkätreenit
yhteistreeneissä, keskiviikkona pitempi yhteistreeni ja torstaina tehtiin
kotona. Hillaa ei oikein maanantaina jaksanut kiinnostaa tokoilu, mutta se teki
Tinjan kanssa hyvää paikkamakuuta. Hilla on harjoitellut luoksetuloa. Päätin,
että se saakin tulla suoraan sivulle, jotta minimoidaan virheet tokokokeessa.
BH-kokeeseen opetellaan luoksetuloon uusi käsky. Lisäksi ollaan harjoiteltu
noutamista siten, että olen vaihtanut noutokapulan narupalloon ja olen jo
muutaman kerran saanut siepattua kapulan Hillan suusta. Tänään Hillalla oli todella hyvää seuraamista
ja se oli oikein innolla mukana. Paikkamakuissa sen sijaan se on ruvennut
etsimään tekemistä maasta ja toisinaan ryömii pikku matkan eteen tai sivulle
päin.
Tinja puolestaan oli erinomainen maanantaina, mutta
keskiviikkona aika kurja. Tänään se sai juoksuhepuleita, mutta muuten teki ihan
kivasti. Seuraamiset ovat vaikuttaneet hyvältä; minä olen harjoitellut olemaan
katsomatta Tinjaan seuraamisen aikana ja näyttäisi siltä, että seuraamiset
olisivat parantuneet. Ruutua ollaan tehty paljon. Maanantaina ja keskiviikkona
ilman näyttöä ja tänään näyttöruutuna. Ilman näyttöä hakeutuu kyllä oikeaan suuntaan,
mutta huonolla vireellä, eikä oikein muista mitä pitäisi tehdä. Näytöllä juoksee
suoraan ja vauhdilla. Ruutuun Tinja on kyllä osunut aika hyvin silloin, kun se
on mennyt hyvällä vireellä. Nouto on
edelleen rikki: noutaa, jos näytän namia kädessä. Tänään sain sen noutamaan,
kun juoksin ensin ja heitin vauhdista kapulan. Kaukokäskyt sujuu, kunhan Tinja keskittyy ja
haukkuminen pitäisi saada kitkettyä pois. Tinjalta pitäisi saada pois maan
haistelu aina liikkeiden välissä, sillä se laskee ihan hirveästi virettä.
Muut harrastukset
Hilla teki pitkästä aikaan esineruutua tänään. Toi
hienosti esineet. Hieman vaikeuksia oli puukapulan löytämisessä, kun se oli
kolmesta esineestä viimeinen löytämättä ja Hillan vire oli jo kerinnyt laskea.
Muutaman kerran sai lähettää uudestaan metsään ennen kuin malttoi etsiä
viimeisenkin. Maanantaina myös oltiin näyttelytreeneissä. Sieltä opin, että
Oikeita Näyttelykoiria ei opeteta istumaan. Onneksi Hilla ei ole sellainen ”oikea”
näyttelykoira, vaan se vain leikkii sellaista.