keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Tehotokoilua ja sairastava pikkukoira



Juuri kun luulin Hillan parantuneen, niin se aloitti ontumisen vieläkin pahempana. Ilmeisesti kipulääke sumensi sekä minun että Hillan käsityksen vamman vakavuudesta. Hilla jatkaakin nyt kipulääkitystä ainakin sunnuntaihin asti sekä lisäksi on täysin levossa. Hilla on kylläkin täysin eri mieltä lepo-osuudesta. Huomenna saatan viedä Hillan tekemään jälkeä, jotta sillä olisi edes jotain tekemistä, mutta pitää vielä katsoa missä kunnossa se on.

Saimme kuin saimmekin paikan itseohjautuvasta tokoryhmästä, ja nyt käydään tokoilemassa ainakin kaksi kertaa viikossa. Siis pyritään malttamaan mielemme, ja käydään vain kaksi kertaa viikossa, sillä bensa ei ole kovinkaan halpaa. Tinja olikin ensimmäistä kertaa tokotreeneissä, Hilla puolestaan pysytteli visusti kotona.

Tinja oli aivan mahtavassa vireessä tänään. Alkuun se kävi kierroksilla paikkamakuun ja luoksepäästävyyden aikaan. Ensin Tinja meinasi lähteä perään paikkamakuusta ja sitten Tinja haukkui paikkamakuun aikana. Tinja ei edes haukkunut millekään erityisesti. Sillä oli vaan vire turhan korkealla, ja haukkui ylimääräistä energiaansa. Seuraamiset, liikkeestä seisomiset ja maahanmenot, hyppy ja nouto sujuivat kuitenkin kuin vettä vaan. Katsekontakti pysyi koko ajan, käännökset olivat aika tiiviitä ja Tinja totteli nopeasti. Hyvä vire säilyi myös koko tunnin ajan. Enää ei tarvitsekaan alokas-luokan liikkeistä huolehtia muista kuin luoksepäästävyydestä ja paikkamakuusta.

Eilen Tinja teki paikkamakuita, liikkeestä seisomista ja alokas luokan hyppyä. Tinja karkasi silloinkin paikkamakuusta, mutta se oli täysin oma vika, sillä pysyin liian pitkään piilossa ja Tinja tuli tarkastamaan minne jäin. Tinja olisi varmasti pysynyt, jos olisin tehnyt lyhyemmän paikkamakuupätkän, sillä Tinja ei ole tottunut vielä siihen, että menen piiloon. Liikkeestä seisomiseen käytettiin takapalkkaa, jotta saataisiin pysähdykset nopeammiksi. Tinja pysähtyikin nopeasti, mutta meni todella pahasti vinoon, kun kääntyi nameja päin. Olen tehnyt hirveästi töitä, että olen saanut Tinjan suoraan sekä seisomisissa että maahanmenoissa, joten en varmaan uskalla hirveästi takapalkkaa käyttää. Pitää varmaan käsimerkin avulla saada pysähtymistä nopeammaksi.

Hilla puolestaan teki eilen myös yhden paikkamakuun, toisin ihan lyhyen ja olin vain noin 10 metrin päässä. Lisäksi luoksetulon suunnilleen kisamatkalta, seuraamista ja seisomisia. Käsimerkkiäkään ei juuri enää tarvitse seisomiseen. Hilla oli hyvässä vireessä ja teki erittäin innokkaasti töitä. Se on edistynyt aivan valtavasti ja taitaa olla kisavalmis hieman ennen vuoden ikää. Hilla harjoitteli myös hieman hypyn alkeita, toisin maahan kaivetulla esteellä, joten paljoa hypättävää ei ollut. Tänään Hilla teki vain pissatuslenkin aikana lyhyitä seuraamispätkiä ja muutaman maahanmenon. Ei ollut mitään ongelmaa, vaikka muuta palkkaa ei saanutkaan kuin rapsutuksia.

2 kommenttia:

  1. Pitäis ehkä jättää kommentoimatta ihan siks, etten mistään mitään tiedä. Siis mitä jalkaa Hilla edes ontuu tai että tiedätkö mistä se ontuminen johtuu. Mutta kommentoinpa kuitenkin. Eikös Hilla ole Spiikun pentu? Kuulin Spiikun isän periyttäneen paljon mm. OCD:tä ja epiä. Eli jos ette vielä ole kuvauttaneet olkia niin kannattaa kuvauttaa. Siis jos se ylipäätään ontuu etujalkaa eikä taka..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tiedosta. En tiennyt Spiikusta tuota. Hilla on todellakin Spiikun jälkeläinen. Hilla kuitenkin onttuu takajalkaansa, sillä se jäi hevosen alle. Siltä on kuitenkin kuvattu selkä, lonkat ja takajalka, joista ei löytynyt murtumia eikä jännevammoja. Kyseessä on "vain" jonkin asteinen ruhjevamma.

      Poista