Kuvanlaatua parhaimmillaan |
Ja samalla Hillan ensimmäinen kerta tallilla. Kyllä
niillä oli hauskaa juoksennellessaan ja ”herkkuja” napsiessaan. Hilla
käyttäytyi oikein mallikkaasti, välillä yritti paimentaa hevosta kun ratsastin,
mutta se osasi paimentaa kiltisti (pyöri vain takana) toisin kuin Tinja, jonka kanssa oli kova tappelu
ensimmäisinä kuukausina kuinka hevosen kanssa käyttäydytään. Eipä paljoa
kentällä silloin menty, kun Tinja hyökkäili ravaavan tai laukkaavan hevosen
kintereisiin kiinni tai yritti hypätä eteen. Onneksi tämä käytös on jo
lieventynyt, vaikka edelleen Tinja on aika uhkarohkea. Se tulee surutta samaan
karsinaankin hevosen kanssa.
Tein ratsastuksen loppuun ensin pienen peltolenkin, jossa
kumpikin koira seurasi kiltisti perässä. Sitten kävin ratsastamassa pikkulenkin
myös metsässä. Tinja ei ilmeisesti ryteikköön halunnut tulla, vaan kääntyi
takaisin pihalle. Hilla taas taisi kadottaa näköyhteyden minuun, ja lähti
Tinjan perään. Tinja jäi pihaan, mutta Hilla huiteli kaukana tiellä (seurasi
vanhoja jälkiä?), kun tulin takaisin pihaan. Pitää maastoilut aloittaa vähän
helpommista reiteistä.
Olemme myös tokoilleet ahkerasti ja vähemmän ahkerasti.
Tinja on tehnyt tällä viikolla paikkamakuita, ruutua, tunnaria, avoimen
luoksetuloa ja liikkeestä maahanmenoa ja seisomista. Liikkeestä seisomiseen
laitoin takapalkan, jotta saataisiin pysähdykset nopeammaksi. Samoin avoimen
luoksetuloon, mutta siihen takapalkka ei tuntunut auttavan yhtään mitään. Pitää
vaan sitkeästi jatkaa yrittämistä, jos Tinja jossain vaiheessa muistaisi, että
palkka on takana. Sen luoksetulosta pysähtymiset venyvät tällä hetkellä todella
paljon, mutta maahanmenoissa ei ole ongelmaa.
Ruudussa ollaan käytetty targettialustaa, ja sen avulla
Tinja on osunut joka kerta ruudun keskelle. Jos siis on juossut ruutuun.
Kokeilin tehdä ruudun Tinjalta piilossa, eikä se sinne osannut. Piti todella
paljon avittaa ennen kuin Tinja tajusi missä ruutu on. Jatkossa pitää naksuttaa
Tinjalle vihjesana ruutuun. Tunnarit ovat vielä aika epävarmoja. Tinja nosteli
alkuun oikein hyvin oikeaa kapulaa, mutta minä kai mokasin jossain, kun Tinja
rupesikin nostelemaan vääriä tai luovutti kesken kaiken. Nyt on kapulat pesty,
joten kokeillaan auttaisiko se.
Paikkamakuutreenit ovat menneet aika hyvin. Ylinäyttelin
koekäyttäytymiseni, ja sain luultavasti paikannettua ongelman liian hätäiseen
lähtööni. Tinja on pysynyt myös paikkamakuussa 2 min, kun olin piilossa. Tänään
Tinja kuitenkin päättyi heittäytyä kunnon porsaaksi, ja lähti kaksi kertaa
äitiäni tervehtimään. Lisäksi se kävi katsomassa mitä postinjakaja tekee, eikä
meinannut antaa kiinni… Eipä ole ollut tällaista episodia yli vuoteen…
Hilla on edistynyt oikein kivasti. Se on tuntunut
ymmärtäneen paikkamakuun idean ja olen käväissyt jo noin 15 metrin päässä.
Aikaa en ole vielä pidentänyt, vaikka aikaa pitäisikin ensin pidentää ja vasta
sitten matkaa. Mutta Hilla pysyy niin kivasti paikallaan sekä istuiltaan että
makuiltaan. Seuraamiset tapahtuu edelleen namien voimalla, joten niitä pitäisi
ruveta pikkuhiljaa häivyttämään. Lisäksi noudon opettelussa pitäisi olla
ahkerampi.
Paljon pelloilla juoksentelua. Kuvan laatua jälleen parhaimmillaan. Missään tapauksessa vika ei ole kameran toisella puolella. Vierailevina tähtinä lapinkoira Riki, kleinpitz Tella, coccerspanieli Haukku ja saksanseisoja Roki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti