sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Kisamaiset tokotreenit sekä jälkeä


Kesä tuloillaan.
Torstaina oli Hillan jälki- ja hakukurssi. Ensin tehtiin hakua, jossa Hilla teki ensin kaksi näkölähtöä ja sitten haamun. Kyllä Hillalla oli taas kivaa. Toisella pistolla Hilla meinasi ensin lähteä maalimiehen kohdalla väärään suuntaan, mutta huomasi virheensä ja kääntyi äkkiä maalimiestä kohti. Kolmas pisto jänskätti Hillaa hieman, kun se olikin tien toiselle puolelle. Lopuksi tehtiin jälki, joka oli vielä ihan makkararuutu vielä.

Hilla ei ole enää ontunut, mutta en ole vielä uskaltanut sitä kovin rankasti liikuttaa. Vielä ainakin alkuviikko katsellaan miten käy.

Sekä Hilla että Tinja ovat tehneet joka päivä (paitsi tänään) kaksi jälkeä. Olen muuttanut kummankin makkararuudun jo ”makkarakolmioksi” ja ylihuomenna olisi tarkoitus kokeilla ”oikeaa” jälkeä. Tinja on tykännyt turhankin paljon, eikä se edes malttaisi mennä maahan jäljen eteen.  Lisäksi Tinjalle on turha tehdä mitään tokojuttuja jäljen jälkeen, kun se on ihan omissa maailmoissaan. Hilla on hieman vauhdikkaampi jäljen suorittaja, mutta molemmat kuitenkin pysyvät hyvin ruudun sisällä.

Tinja on viikon aikana harjoitellut paljon paikkamakuita. Lisäksi ollaan tehty jotain pieniä seuraamisjuttuja. Hillan kanssa on vain kertailtu vanhaa. Se on hieman unohtanut maahan-käskyn merkitystä. Tänään oli tokotreeniryhmässä kisamaiset harjoitukset, jossa Tinja teki kaikki alokasluokan liikkeet paitsi hihnassa seuraamisen, kun oli aika kuuma päivä. En palkannut liikkeiden välissä.

Paikkamakuu meni ihan pieleen. Tinja jäi hyvin, mutta viereinen koira pomppasikin ylös, josta Tinja sitten järkyttyi ihan hirveästi ja lähti pois paikkamakuusta. Onneksi otettiin vielä uudestaan loppuun paikkamakuu, jossa Tinja makasikin oikein rauhallisesti. Kävin kuitenkin välissä aina palkkaamassa, jotta ei kävisi uudestaan niin, että Tinja karkaisi. Ei ole enää oikein varaa ottaa tuollaisia virheitä…

Muissa liikkeissä ei ollut mitään suuria ongelmia. Seuraaminen oli hieman laiskahkoa, luultavasti kuuman päivän takia. Liikkeestä maahanmenossa tarvitsi kaksoiskäskyn, kun jäi ensin seisomaan. Luoksetulo oli taas tyypillistä erinomaista Tinjaa. Liikkeestä seisominen ilmeisesti parempi kuin tavallisesti. Hyppy aika ruma, sillä Tinja jäi eka seisomaan esteen eteen ja hyppäsi vasta sitten yli paikoiltaan. Ja vielä jouduin antamaan kaksoiskäskyn seisomiseen. Uusin hypyn ja toisella kertaa oli ihan nätti. Vähän vire saisi olla parempi hyppyyn, niin Tinja ei rupeisi hölmöilemään ja jäisi nuuhkimaan estettä.

Hilla teki tokotreeneissä seuraamisia ja liikkeestä seisomisia sekä lyhyitä paikkamakuupätkiä. Silläkin oli hieman ongelmia kestää kuumaa ilmaa, mutta muuten selviytyi erinomaisesti. Seuraamiset alkavat olla Hillalla aika hyvät. Käännöksissä se tarvitsee vielä apuja, samoin seuraamiseen lähtöön.

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Tehotokoilua ja sairastava pikkukoira



Juuri kun luulin Hillan parantuneen, niin se aloitti ontumisen vieläkin pahempana. Ilmeisesti kipulääke sumensi sekä minun että Hillan käsityksen vamman vakavuudesta. Hilla jatkaakin nyt kipulääkitystä ainakin sunnuntaihin asti sekä lisäksi on täysin levossa. Hilla on kylläkin täysin eri mieltä lepo-osuudesta. Huomenna saatan viedä Hillan tekemään jälkeä, jotta sillä olisi edes jotain tekemistä, mutta pitää vielä katsoa missä kunnossa se on.

Saimme kuin saimmekin paikan itseohjautuvasta tokoryhmästä, ja nyt käydään tokoilemassa ainakin kaksi kertaa viikossa. Siis pyritään malttamaan mielemme, ja käydään vain kaksi kertaa viikossa, sillä bensa ei ole kovinkaan halpaa. Tinja olikin ensimmäistä kertaa tokotreeneissä, Hilla puolestaan pysytteli visusti kotona.

Tinja oli aivan mahtavassa vireessä tänään. Alkuun se kävi kierroksilla paikkamakuun ja luoksepäästävyyden aikaan. Ensin Tinja meinasi lähteä perään paikkamakuusta ja sitten Tinja haukkui paikkamakuun aikana. Tinja ei edes haukkunut millekään erityisesti. Sillä oli vaan vire turhan korkealla, ja haukkui ylimääräistä energiaansa. Seuraamiset, liikkeestä seisomiset ja maahanmenot, hyppy ja nouto sujuivat kuitenkin kuin vettä vaan. Katsekontakti pysyi koko ajan, käännökset olivat aika tiiviitä ja Tinja totteli nopeasti. Hyvä vire säilyi myös koko tunnin ajan. Enää ei tarvitsekaan alokas-luokan liikkeistä huolehtia muista kuin luoksepäästävyydestä ja paikkamakuusta.

Eilen Tinja teki paikkamakuita, liikkeestä seisomista ja alokas luokan hyppyä. Tinja karkasi silloinkin paikkamakuusta, mutta se oli täysin oma vika, sillä pysyin liian pitkään piilossa ja Tinja tuli tarkastamaan minne jäin. Tinja olisi varmasti pysynyt, jos olisin tehnyt lyhyemmän paikkamakuupätkän, sillä Tinja ei ole tottunut vielä siihen, että menen piiloon. Liikkeestä seisomiseen käytettiin takapalkkaa, jotta saataisiin pysähdykset nopeammiksi. Tinja pysähtyikin nopeasti, mutta meni todella pahasti vinoon, kun kääntyi nameja päin. Olen tehnyt hirveästi töitä, että olen saanut Tinjan suoraan sekä seisomisissa että maahanmenoissa, joten en varmaan uskalla hirveästi takapalkkaa käyttää. Pitää varmaan käsimerkin avulla saada pysähtymistä nopeammaksi.

Hilla puolestaan teki eilen myös yhden paikkamakuun, toisin ihan lyhyen ja olin vain noin 10 metrin päässä. Lisäksi luoksetulon suunnilleen kisamatkalta, seuraamista ja seisomisia. Käsimerkkiäkään ei juuri enää tarvitse seisomiseen. Hilla oli hyvässä vireessä ja teki erittäin innokkaasti töitä. Se on edistynyt aivan valtavasti ja taitaa olla kisavalmis hieman ennen vuoden ikää. Hilla harjoitteli myös hieman hypyn alkeita, toisin maahan kaivetulla esteellä, joten paljoa hypättävää ei ollut. Tänään Hilla teki vain pissatuslenkin aikana lyhyitä seuraamispätkiä ja muutaman maahanmenon. Ei ollut mitään ongelmaa, vaikka muuta palkkaa ei saanutkaan kuin rapsutuksia.

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Pienen hakukoiran paluu

Pieni hakukoira katoaa metsään.
Pieni hakukoira palaa löydettyään uhrin.
Pieni hakukoira toimettomana.

Hilla treenasi tänään hakua kotioloissa. Tarkoituksea oli vain liittää "ukko"-käsky pistoihin. Tein kuusi "pistoa". Kaksi ensimmäistä äänimerkillä. Neljä muuta ihan vain, että haettava ihminen näkyi vain lievästi. Hilla oli ihan innoissaan etsimässä kadonnutta. Välillä sen piti vanhat piilot käydä tarkistamassa, jos henkilö olisikin siellä. Vauhti on Hillalla hirmuinen, kun se rymistelee metsissä. Taitaa Hilla tykätä kovasti hausta.

Hilla teki myös noutoharjoituksia aamulla naksuttamalla. Eipä ollut hirveästi edistymistä. Otin sille ohjatun noudon kapulan, jotta olisi mahdollisimman kevyt kapula, mutta Hilla olisi tykännyt vain pureskella sen kappaleiksi. Noutaahan se ihan hyvin kaiken mitä sille heittää, mutta käteen asti Hilla ei tuo mitään. Heitin sille jopa possulelua, jos se sillä tajuaisi tuoda takaisin käteen asti, mutta ei. Tinja kyllä kiusasi Hillaa aina kun sillä oli possu suussaan, joten silläkin voi olla jotain vaikutusta asiaan.

Tinja tekee tyylikkäämpää paikkamakuutaan. Huomaa pään asento.
Tinja teki aamulla myös naksutinhommia; jälleen metallikapulaharjoituksia. Ei sekään edistynyt lainkaan. Eikä se oikein keskittynyt edes harjoituksiin, kun muut koirat rymistelivät oven takana. Ne olisi olleet paljon mielenkiintoisempia kuin mikään kylmä metallikapula.

Illalla Tinja teki paikkamakuuta, jälleen useamman toiston. Pysyi hyvin paikallaan, vaikka häiriötä olikin aika tavalla: polkupyöräilijöitä, kovia ääniä ja mopoja. Haukkua kyllä piti välillä, mutta on sekin parempi kuin, että Tinja lähtee pois paikaltaan. Kerran sain Tinjan lähtemään paikkamakuusta omalla toiminnallani. Lisäksi pari kertaa putkeen liikkeestä maahanmeno, luoksetulo ja liikkeestä seisominen. Nämä liikkeet siis peräkkäin. Vire oli ihan ok, mutta ruohikon hajut vetivät liikaa puoleensa liikkeiden välissä.

Tasan parin viikon päästä selviää tuleeko Tinjasta rukkaset. Toivottavasti ei.

lauantai 19. toukokuuta 2012

Hilla on upea?


Hilla ei ole ottunut nyt pariin päivään ollenkaan. Toisin se on saanut kipulääkettä. Taidan antaa huomenna viimeisen annoksen ja katsoa parin päivän päästä miltä näyttää.

Hilla harjoitteli aamulla kierimistä. Isolle koiralle se on näköjään vaikeampi opettaa, kun Hilla ei taivu samalla tavalla kuin Tinja. Illalla Hilla jatkoi liikkeestä seisomisen harjoittelua, ja Hilla edistyi valtavasti. Annoin nyt käsimerkin samalla kun liikuin itse eteenpäin. Seuraavaksi ruvetaan häivyttämään käsimerkkiä pois.

Hilla oli muutenkin erittäin hyvällä tuulella ja teki todella hyvällä vireellä hommia. Tein myös pari luoksetuloa. Ensimmäisellä kerralla en avittanut eteentulossa, ja se meni ihan vinoksi. Tokalla kerralla autoin, ja hienosti tuli suoraan eteen. Helpompi olisi opettaa Hilla tulemaan suoraan sivulle,  mutta jos joskus haluan kisatta pk-lajeissa, niin parempi varoilta opettaa se tulemaan eteen. Luoksetuloissa matka oli nyt noin 15 metriä. Hilla teki myös yhden lyhyen paikkamakuun, seisoin noin 5 metrin päässä. Ei tuolle laisk.. siis fiksulle koiralle tunnu paikallaan pysymiset tuottavan ongelmia.

Tinja harjoitteli naksuttimen avulla metallikapulan pitämistä. Ei päästy kuin siihen, että Tinja siirtää pari milliä erittäin varovasti kapulaa maatapitkin eteenpäin. Tinja kyllä nosti talven aikana kapulan ihan reippaasti ylös, mutta näköjään tämä on jo unohtunut. Illalla Tinja teki paikkamakuuta ja liikkeestä seisomisia. Tinja taisi saada tassuunsa tikun kesken kaiken, kun se meni yhtäkkiä ihan surkeaksi eikä halunnut oikein liikkua. On pienten shelttien elämä aika rankkaa.

Paikkamakuut menivät ihan hyvin. Ekalla kerralla haukkui muutaman kerran. Toisella kerralla käskin Tinjan laittaa pään maahan. Pysyi kuitenkin hyvin paikallaan. Pitäisi ehkä jatkaa paikkamakuun harjoittelua siten, että Tinja pitäisi joka kerralla päätänsä maata vasten. Voisi auttaa saamaan liikkeestä varmemman. Liikkeestä seisomisessa Tinjalla oli takapalkka, jotta saataisin pysäytys nopeammaksi. Toimi loistavasti, ja seuraaminenkin oli vieläkin tavallista innokkaampaa. Ehkä Tinjan kanssa pitäisi kokeilla laittaa aina palkka sivuun, kun sen kanssa tokoilee, ja aina välillä vapauttaa se sinne.

perjantai 18. toukokuuta 2012

Päivän tokoiluannos


Siirryimme tänään koulun parkkipaikalle harjoittelemaan ja Tinja oli pitkästä aikaa seko oma itsensä. Sai heti ensimmäisen paikkamakuun jälkeen juoksuhepulin. Seuraamisiinkin ilmestyi erittäin lennokas askel ja suuri tekemisen ilo. Ilmeisesti paikanvaihdos ja yksi vapaapäivä piristi sitä kummasti.

Tinja teki ruutua ja liikkeestä istumista. Ruudussa Tinja ei löytänyt alustan päälle, mutta ruutu oli aika korkeassa ruohikossa, joten se ei luultavasti vain nähnyt alustaansa. Harjoittelimme vihjesanan liittämistä ruutuun ja pidimme matkan aika lyhyenä. Liikkeestä istumista harjoiteltiin käsimerkin avulla, sillä Tinja ei osaa istua ilman käsimerkkiä. Olisikin jo aika saada istumisesta käsimerkki pois, jotta saataisiin avon hyppy kuntoon. Tinja hieman sekoitti istumista maahanmenoon, mutta muuten meni ihan hyvin. Pentuna Tinja osasi liikkeestä istumisen erinomaisesti, mutta se on päässyt unohtumaan, kun en ole kertaillut sitä pitkään aikaan...

Hilla puolestaan harjoitteli liikkeestä seisomista. Ihan vain muutama askel seuraamista, sitten nami kuonon eteen ja samalla käsky sekä itse pysähdyn. Pidemmälle emme menneet tänään, vaikka Hillalta sujuikin tämä osuus hyvin. Ehkä kokeilemme ensi kerralla enemmän. Hilla teki myös pari luoksetuloa ja käskystä maahan. Ensimmäinen luoksetulon eteen tuleminen oli erittäin vino, mutta toisella kerralla Hilla teki hyvin. Vaihti oli kummallakin kerralla hyvä. Matka oli noin 10 metriä. Maahanmenoissa Hilla puolestaan pomppi heti maahan mentyään istumaan, ja jouduinkin hieman tekemään töitä ennen kuin Hilla pysyi maassa siihen asti, että vapautin sen.

torstai 17. toukokuuta 2012

Pieni hakukoira

Koska en jaksa kuunnella Hillan liikkumiskiellosta johtuvia öisiä tylsyysvinkumisia, Hilla pääsikin mukaan haku- ja jälkikurssille. Olin eka ajatellut, että Tinja olisi tuurannut Hillaa ensimmäisellä kerralla, mutta Hilla ei onttunut tänään ollenkaan, ja muutenkin se on ollut koko ajan normaali itsensä.

Tänään tehtiin pelkästään hakua. Hilla tykkäsi aivan valtavasti ja hoksasi heti mitä tehdään. Hilla teki kolme pistoa. Kaksi ekaa niin, että maalimies huuteli Hillalle lähtiessään ja Hilla näki minne maalimies meni. Kolmannella kerralla maalimies näkyi hieman puun takaa ja Hilla näki lähdön, mutta muuten se ei saanut apuja. Hilla juoksi joka kerralla suoraan maalimiehen luokse. Lelu ei toisin kelvannut, kun Hilla oli niin innoissaan ihmisestä. Namit kyllä kelpasivat.

Näinköhän minun pitäisi syksyllä ostaa oma auto ja yrittää päästä johonkin vakioryhmään?

Eläinlääkärit tienaavat paljon pienillä bordercollieilla

Ja vaikka bordercollieiden sanotaan olevan maailman viisain koirarotu, niin minun omani on tyhmä kuin vasemman jalan saapas. Lisäksi bordercolliet ovat oikeasti aika onnettomuusalttiita.

Hilla jäi sunnuntai-iltana aika näyttävästi hevosen alle kesken maastolenkin. Samassa rytäkässä Tinjakin katosi metsään, mutta onneksi se löytyi tallin pihasta, toisin erittäin järkyttyneenä. Oli aika ihme, että Hilla sai vamman vain toiseen takajalkaansa. Sen verran näyttävästi se pyöri hevosen etukavioissa.

Saimme tiistaiksi ajan eläinlääkärille, jossa Hilla pääsikin röntgeniin. Hillalta onkin aika hyvin jo lähes koko takapää nyt kuvattu... Tällä kertaa otettiin kuvat takatassusta, lonkista ja selkärangasta. Onneksi ei löytynyt murtumia eikä jännevammoja. Todennäköisesti kyseessä on pelkkä ruhjevamma, ja nyt mennään levolla ja tulehduskipulääkkeellä. Vielä en kuitenkaan pääse kehuskelemaan, että Hilla olisi päässyt tonniin eläinlääkärilaskuissa, vaikka sitä pelkäsinkin.


Paljoa ei ollakaan saatu tämän tapauksen takia tokossa aikaiseksi. Tinja teki eilen hieman rallytokoa ja toimi oikein hyvin. Se olikin hyvää vaihtelua tokoiluun, kun Tinjan into tuntui hieman laskevan tokoiluun. Olemme tehneet myös ahkerasti paikkamakuita ja hieman  tunnaria. Hilla puolestaaan opetteli parissa päivässä antamaan käskystä kummankin tassunsa. Seuraavaksi se opettelee kierimään käskystä.

lauantai 12. toukokuuta 2012

Lampaat eivät ole leluja

Koiramme-lehdessä (5/2012 s. 52-57) on tärkeä juttu lampaiden käytöstä paimennusharrastukseen. Ei olekaan mitään kuvottavampaa kuin bordercollien omistaja, joka hommaa lampaita koiransa leluksi. Myös lammas on tunteva eläin! Eikä lammas aina, jos koskaan, nauti paimennuksesta.

Kesän ensimmäinen tallireissu


Kuvanlaatua parhaimmillaan
 Ja samalla Hillan ensimmäinen kerta tallilla. Kyllä niillä oli hauskaa juoksennellessaan ja ”herkkuja” napsiessaan. Hilla käyttäytyi oikein mallikkaasti, välillä yritti paimentaa hevosta kun ratsastin, mutta se osasi paimentaa kiltisti (pyöri vain takana) toisin kuin Tinja, jonka kanssa oli kova tappelu ensimmäisinä kuukausina kuinka hevosen kanssa käyttäydytään. Eipä paljoa kentällä silloin menty, kun Tinja hyökkäili ravaavan tai laukkaavan hevosen kintereisiin kiinni tai yritti hypätä eteen. Onneksi tämä käytös on jo lieventynyt, vaikka edelleen Tinja on aika uhkarohkea. Se tulee surutta samaan karsinaankin hevosen kanssa.

Tein ratsastuksen loppuun ensin pienen peltolenkin, jossa kumpikin koira seurasi kiltisti perässä. Sitten kävin ratsastamassa pikkulenkin myös metsässä. Tinja ei ilmeisesti ryteikköön halunnut tulla, vaan kääntyi takaisin pihalle. Hilla taas taisi kadottaa näköyhteyden minuun, ja lähti Tinjan perään. Tinja jäi pihaan, mutta Hilla huiteli kaukana tiellä (seurasi vanhoja jälkiä?), kun tulin takaisin pihaan. Pitää maastoilut aloittaa vähän helpommista reiteistä.

Olemme myös tokoilleet ahkerasti ja vähemmän ahkerasti. Tinja on tehnyt tällä viikolla paikkamakuita, ruutua, tunnaria, avoimen luoksetuloa ja liikkeestä maahanmenoa ja seisomista. Liikkeestä seisomiseen laitoin takapalkan, jotta saataisiin pysähdykset nopeammaksi. Samoin avoimen luoksetuloon, mutta siihen takapalkka ei tuntunut auttavan yhtään mitään. Pitää vaan sitkeästi jatkaa yrittämistä, jos Tinja jossain vaiheessa muistaisi, että palkka on takana. Sen luoksetulosta pysähtymiset venyvät tällä hetkellä todella paljon, mutta maahanmenoissa ei ole ongelmaa.

Ruudussa ollaan käytetty targettialustaa, ja sen avulla Tinja on osunut joka kerta ruudun keskelle. Jos siis on juossut ruutuun. Kokeilin tehdä ruudun Tinjalta piilossa, eikä se sinne osannut. Piti todella paljon avittaa ennen kuin Tinja tajusi missä ruutu on. Jatkossa pitää naksuttaa Tinjalle vihjesana ruutuun. Tunnarit ovat vielä aika epävarmoja. Tinja nosteli alkuun oikein hyvin oikeaa kapulaa, mutta minä kai mokasin jossain, kun Tinja rupesikin nostelemaan vääriä tai luovutti kesken kaiken. Nyt on kapulat pesty, joten kokeillaan auttaisiko se.

Paikkamakuutreenit ovat menneet aika hyvin. Ylinäyttelin koekäyttäytymiseni, ja sain luultavasti paikannettua ongelman liian hätäiseen lähtööni. Tinja on pysynyt myös paikkamakuussa 2 min, kun olin piilossa. Tänään Tinja kuitenkin päättyi heittäytyä kunnon porsaaksi, ja lähti kaksi kertaa äitiäni tervehtimään. Lisäksi se kävi katsomassa mitä postinjakaja tekee, eikä meinannut antaa kiinni… Eipä ole ollut tällaista episodia yli vuoteen…

Hilla on edistynyt oikein kivasti. Se on tuntunut ymmärtäneen paikkamakuun idean ja olen käväissyt jo noin 15 metrin päässä. Aikaa en ole vielä pidentänyt, vaikka aikaa pitäisikin ensin pidentää ja vasta sitten matkaa. Mutta Hilla pysyy niin kivasti paikallaan sekä istuiltaan että makuiltaan. Seuraamiset tapahtuu edelleen namien voimalla, joten niitä pitäisi ruveta pikkuhiljaa häivyttämään. Lisäksi noudon opettelussa pitäisi olla ahkerampi.

Paljon pelloilla juoksentelua. Kuvan laatua jälleen parhaimmillaan. Missään tapauksessa vika ei ole kameran toisella puolella. Vierailevina tähtinä lapinkoira Riki, kleinpitz Tella, coccerspanieli Haukku ja saksanseisoja Roki.
 
 

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Maaseudulla

Tässä kuvassa Tinja on parhaimmillaa, ja pidän tästä kuvasta valtavasti. Leveä hymy naamallaan, kun pääsee tekemään. Kuva on kisanjärjestäjien ottama viikko pari sitten olleesta rallytokokisoista. Tämä ilme Tinjalla on 98% ajasta, kun tokoillaan tai kun edes otetaan treenikamppeita esille. Siitä tulee itsekin hyvälle tuulelle, kun koiran silmät oikein alkavat loistamaan, kun se pääsee tekemään jotain omasta mielestä kivaa. Jokaisella tokokoiralla kuuluisi olla Tinjan iloinen ilme naamallaan, kun ne tekevät töitä. Toivottavasti saan Hillalekin samanlaisen ilmeen. Tinjalla on hieno showseuraaminenkin oikeassa vireessä, jossa se oikein tanssahtelee eteenpäin. Ehkä sekin saadaan joskus kisoissa esille, kunhan minä lopetan jännittämisen.

Jos tokossa on jotain vikaa, niin se, että kisoissa arvostetaan teknisesti taitavia suorituksia ylitse iloisen tekemisen. Tokokoiran kuuluu olla vauhdikas, häntä iloisesti hulmuten kulkeva koira, eikä robotti, joka tekee vain kun käsketään. Täten lupaan kiukkuilla Tinjalle jatkossa vähemmän, vaikka sen keskittymiskyky ei aina ole paras mahdollinen, eikä Tinja aina liikaa innostuessaan tiedä miten päin olla.

Meillä on ollut useamman päivän tokoilutauko. Minä "annoin" itselleni luvan lukea tentiin koko viikon (todellisuudessa olisin mieluummin kouluttanut koiria). Maanantaina käytiin vielä tokoilemassa: Tinja teki paikkamakuita ja ruutua, Hilla muistaakseni aloitti paikkamakuuharjoittelun ja seuraamisia.

Ihan toimettomana koirat eivät kuitenkaan ole olleet. Keskiviikkona ne pääsivät koekaniiksi testailemaan eri stetarivaihtoehtoja, ja Hilla päätti järjestää yleisen sekasorron leikkimällä labbiksen kanssa. Ilmeisesti tämä oli oikein rankka reissu, kun kumpikin nukkui koko illan tyytyväisenä. Torstaina puolestaan käytiin pikaisesti koirakerhon kokouksessa ja lauantaina tehtiin reilun viiden tunnin ajoreissu, kun muutettiin kesäksi maalle. :)

Tänään kerittiin jälleen tokoilemaan. Tinja teki paikkamakuita. Kävin piilossa noin 15 sekunnin aikana ja Tinja pysyi hienosti paikallaan. Pari haukahdusta kuului toisella kertaa. Myös ruutua rakentaessa pysyttiin oikein hyvin paikallaan. Tinja teki siis myös ruutua, jota varten ensin naksuttelin sille targettialustaa, jonka sitten siirsin ruudun keskelle. Heti löysi Tinja ruudun keskelle, siis silloin kun se vaivautui juoksemaan ruutua päin. Aikaisemmin se on aina mennyt huolestuttavan lähelle oikeaa etummaista ruutua niin, että ei puutu paljoa, että Tinja on ruudun ulkopuolella. Jostain syystä Tinjan keskittyminen herpaantui tänään heti, kun se siirtyi kauemmaksi minusta. Tein sille nopeatempoisen temppusarjankin keskittymisen parantamiseksi, mutta siinä Tinja teki reippaasti töitä ja piti hyvin katsekontaktia, eikä edes ajatellut muuta. Tinjalla on kyllä muutenkin vaikeuksia aina löytää ruutuun, jos lähetän sen pitkältä matkalta tai oudosta kulmasta. Pitäisi vaan opettaa Tinjalle joku vihjesana, niin se osaisi itse hakea sinne.

Illalla naksuttelin Tinjalle tunnaria. Lähdin siihen vahvistamaan uutta käskysanaa. Aina löytyi oikea kapula, vaikka lopussa vääriä olikin kahdeksan ja vaihdoin välillä oikeaa kapulaa. Meno on vielä kuitenkin haparoivaa, sillä Tinja nuuhkii siististi kapulat siihen asti kun törmää oikeaan, ottaa sen suuhun ja huomaakin, että kapuloita onkin enemmän, tiputtaa oikean pois ja käy nuuhkimassa loput, jonka jälkeen käy hakemassa oikean. Välillä se käy vaan hakemassa oikein vaivautumatta edes nuuhkmaan kaikkia. Kisoissa saattaa käydä huonosti, jos en saa Tinjaa nuuhkimaan koko riviä siististi... Jos siis joskus saataisiin edes se ALO1-tulos.

Hilla teki päivällä näyttelyjuttuja. Hillalla oli näyttelyhihnansa kaulassa, joten minusta se on jo puolet työstä mitä tarvitsee tehdä. Hienosti ravasi vieressä ja seisomisenkin se taisi tajuta. Vaikeinta taitaakin olla, kun jonkun vieraan pitäisi tulla tutkimaan Hilla. Siinä vaiheessa Hilla luultavasti kierii iloisena pitkin maanpohjaa tai tunkee syliin. Tai tekee ilopissat. Illalla naksuttelin Hillalle noutoja puukapulalla. Laiska kun olen, niin Hilla sai noukkia itse maassa olevaa kapulaa.

Maalla, ei aitoja missään:
Kasvetaan vauhdilla.
Kleinpitz Tella
Uimassa, vaikka jäät vielä järvessä. Tinjaa ei haittaa.