sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Tavotteiden asettelua


Seuraavia asioita tullaan harjoittelemaan ja tekemään kesällä:

Tinja
  • osallistuu ainakin yhteen viralliseen alokasluokkaan kesän aikana ja saa ALO1-tuloksen. Jos mahdollista, kesän aikana saavutetaan TK1. 
  •  Avon liikkeet kisavalmiiksi ja syksyllä/talvella kisaamaan avossa.
  • Voittajan liikkeet opetettu Tinjalle. 
  •  Paikkamakuu täysin varmaksi ennen ensimmäisiä virallisia kisoja niin, että Tinja pysyy paikallaan vaikka heittäisin kärrynpyöriä sen edessä.
  • Rallytokoilu jatkuu?
Hilla
  • alokasluokan liikkeet kisavalmiiksi syksyyn mennessä 
  • nouto valmis
  • avoimen luokan liikkeiden opettelu aloitettu 
  • opetetaan kasa turhia temppuja 
  • mätsäreissä käyntiä ja näyttelyesiintymisen harjoittelua. Syksyllä oikeisiin näyttelyihin?
  • BH-kokeeseen harjoittelua

Onpas meillä vähän tavoitteita. Taitaa kesä kulua treenikentällä ja jättää ratsastaminen hieman vähemmälle tältä kesää. Pitää sitä toisin Hillaa ja Tinjaa käyttää hauskuuttamassa välillä tallillakin.

Tänään aloitettiin Tinjan häiriöpaikkamakuun harjoittelu. Muutaman kerran Tinja lähti, kun pompin omituisesti, mutta selvästi alkoi parannusta tapahtua. Se, että laitoin Tinjan makaamaan heti haukkuvan Hillan eteen oli kyllä hieman liikaa Tinjalle. Hilla puolestaan edistyy nopeasti. Luoksetuloissa se istuu kiltisti paikallaan, kun siirryn noin 10 metrin päähän. Vielä eteen tulemista pitää harjoitella, sillä Hilla tulee helposti vinoon. Myös Hillan kanssa aloitettiin paikkamakuuharjoituksia. Haluaisin jatkaa naksutinjuttuja, mutta kouluhommat alkaa taas kaatua siihen malliin päälle, että jokainen minuutti tuntuu elintärkeältä saanko kaiken ajoissa valmiiksi. Lisäksi pitäisi siivota ja valmistautua muutenkin maalle siirtymiseen… On se kumma, kun treeni-into on parhaimmillaan aina silloin, kun siihen on vähiten aikaa. Ja silloin on treenimotivaatio hukassa, kun aikaa olisi.

Liikkumisen riemua koirapuistossa:











Nuoren koiran liikkuminen


Olen jo muutaman kertaan lukenut eri keskustelupalstoilta miten välttävät alle vuoden ikäisten koirien liikuttamista lähes kokonaan, ja varsinkin hihnassa taluttamisesta on noussut suuri taboo. Parhaimmillaan edes 4 kk:n ikäinen pentu ei osaa kävellä hihnassa!

On totta, että liika liikuttaminen rikkoo kasvavan koiran, mutta niin tekee myös liian vähäinen liikuttaminen. Pentuaika on sitä tärkeintä aikaa lihasten kehittämiselle ja luiden vahvistamiselle sekä motoriiikan kehittämiselle. Jos näitä ei tee pentuna, ei sitä pysty enää vanhalta koiralta enää korjaamaan. On turha haaveilla agilityssä voitokkaasta koirasta, jos koira ei ole pentuna päässyt kokeilemaan kehonsa rajoja erilaisiin maastoihin ja alustoille.

On totta myös, että pennulle parasta liikuntaa on, että se saa temmeltää täysin vapaana omatoimisesti niin paljon kuin itse jaksaa. Pennun ulkoiluttaminen hihnassa ei kuitenkaan ole mikään rikos. Päinvastoin on tärkeää, että pentu oppii kulkemaan hihnassa hienosti jo pelkän hyvän sosiaalistamisen kannalta. Usein ne tärkeimmät paikat mihin pentua pitää viedä kokemuksia hankkimaan, on sellaisia joissa pentua ei uskalla irti pitää… Miten siis hyvä sosiaalistaminen onnistuu, jos pentu ei osaa kulkea hihnassa? Tärkeimmät sosiaalistamisen hetket tapahtuvat koiran ensimmäisinä elinkuukausina eikä rokotteiden puutetta pitäisi pelätä. Sairastuminen on huomattavasti pienempi riski kuin se, että pentu ei saa tarpeeksi elämänkokemusta. Aikaisessa vaiheessa koetut asiat muokkaavat koiraa kaikkein eniten. Kannattaa myös muistaa, että pentu seuraa kyllä omistajaansa urheasti niin pitkälle kuin omistajakin kulkee, vaikka se väsyisi. Hihnan puute ei estä koiranpentua rasittumasta.

On kumma, että pentuagilityt sun muut ovat täysin ok nykyään, mutta muuten koiranpennun liikuttaminen on kauheuksien asia. Ihan kuin koiranpentu ei agilitystä rasittuisi, vaikka siinä ohjaaja määrää tekemisen määrän, suunnan ja vauhdin. (Mutta kun se agility on ihmisestä niin kivaa, niin ei se millään voi olla raskasta pienelle pennulle. ;) ) En ymmärrä myöskään tätä maagista vuoden rajaa. Ilmeisesti silloin saa lähteä revittämään koiraansa ihan miten haluaa, ilman minkäänlaista pohjakunnon rakentamista…

Myönnän, että Hilla liikkuu aika paljon. Se lenkkeilee ihan ”normaalisti” minun ja Tinjan kanssa. Samoin Tinjan kanssa tehtiin pentuna jo ihan lenkkejä hihnassa. Nykyään lenkit menevätkin niin, että Hilla vetää minua perässä, kun en minä jaksa kuin löntystää eteenpäin. Kaupunkialueella en toisin paljoa uskalla koiria pitää vapaana, sillä Tinjaan pätee turhankin hyvin sanonta ”joukossa tyhmyys tiivistyy”. Jätän siis vapaana juoksentelut suosiolla maahan. Lupaan kuitenkin perua yllä olevat mielipiteeni sitten, kun Hillalle kuvataan C/C-lonkat 2-kyynärpäät, patellaluksaatiot ja OCD. Siis jos uskallan kuvata sen. :) Tinjallahan on jo se patellaluksaatio, joten en ehkä siltä uskalla selvittää mitä kaikkea muuta siltä löytyy.

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Tinjan ensimmäinen voitto?!


Voittajan on helppo hymyillä.
Mitä ihmettä? Tinja voitti ensimmäisen (ja viimeisen kerran) jossain. Onko se vihdoin löytänyt lajin, jossa se on hyvä, vai löysikö Tinja kadonneet aivonsa? Vai saiko se hetkellisen mielenhäiriön?

Ensimmäinen rata oli möllialorata, jonka aikana olisi saanut palkata. En palkannut, koska tehtävien välit olivat aika tiiviit ja Tinja toimii pelkällä kehuillakin oikein hyvin. Rata oli aika helppo, ei mitään vaikeaa. Yksi istumisesta maahanmeno, pujottelu, vasemmalle kääntyminen, pari 270 asteen käännöstä ja yksi 380 asteen käännös sekä pari liikettä, joissa piti istuttaa koira eteen. Saattoi olla muutakin, mutta kuljin radan puolipaniikissa läpi, joten en muista mitä kaikkea siellä oli.

Tinja teki kuitenkin oikein hienosti. Sillä oli hyvä vire, mutta minä keskityin huonosti ja kaikki käännökset eivät olleet minun tasovaatimuksieni mukaisia. Saatiin 10 virhepistettä viimeisestä liikkeestä, kun Tinja istui ainakin 2 cm:ä vinoon, ja minun piti perfektionistina lähteä sitä korjaamaan. Jos en olisi korjannut, niin oltaisiin saatu varmaan täydet 100 pistettä ja voitettu tämäkin luokka. Nyt lopullinen tulos oli 90 pistettä.

Koska mun piti saada se täydellinen suoritus, niin jälki-ilmoittauduin myös alokasluokkaan. Rata oli hieman haastavampi, ja siellä oli juuri ne kaksi liikettä, joita pelkäsin eniten: kierrä istuvan koiran ympäri ja peruuta itse, kun koira tulee oikeinpäin perässä. Tinjalla ei olisi mitään ongelmaa siinä, että jos kiertäisin sen ympäri sen ollessa maassa. Mutta olemme harjoitelleet takapään käyttöä niin paljon, että Tinja lähtee helposti istumisesta seuraamaan. Edessä istumista, saatikka, että Tinja tulisi perässä, kun liikun taaksepäin, olemme harjoitelleet todella vähän, sillä se ei kuulu tokoon.

Kuinka ollakaan, juuri nämä liikkeet menivät erinomaisesti. Sen sijaan helpot jutut rakoilivat. Minä keskityin nyt paremmin rataan, mutta olisin saanut tsempata enemmän Tinjaa, sillä se oli jo aika väsynyt kaikesta odottamisesta ja kuumasta päivästä, eikä olisi enää oikein jaksanut toista rataa. Yleisilmeeltään ensimmäinen rata oli varmasti parempi. Tinja ei meinannut mennä yhdessä vaiheessa eteen istumaan, ja yhdessä kohtaa se otti häiriötä tuomareista, ja katkaisi seuraamisen kokonaan. Saatiin kuitenkin 98 pistettä ja voitettiin luokka. :) Muistaakseni koiria oli yhteensä seitsemän tässä luokassa.
Hilla kasvaa vauhdilla.

Kiva lämmin kevätpäivä.
Hillakin tokoili kotioloissa mun ”omalla” tokokentällä. Kenttä on vihdoin sen verran kuiva, että ainakin Hilla sopii sinne tekemään. Hilla on edistynyt valtavasti ja rupeamme pian harjoittelemaan seuraamisesta seisomisia ja maahanmenoja sekä paikkamakuita. Lisäksi nouto pitäisi ottaa oikeasti työnalle. Seuraamiset tapahtuvat edelleen namin avustuksella, mutta riittää, että nami on kädessä ja noin 30 cm:n päässä Hillan kuonosta. Hilla kääntyilee jo oikein hyvin ja ottaa perusasennon heti pysäytyksissä. Maahan se osaa mennä jo pelkästä sanallisesta käskystä, kun olen sen edessä. Testasin tämän laittamalla kädet selän taakse ja antamalla käskyn.

Hillaa pitää vielä sen verran kehua, että on se erinomainen harrastuskoiran alku. Sitä saa riehuttaa ihan miten paljon tahansa, ja heti kun leikki loppuu, niin se on asenteella ”mitä seuraavaksi?” sekä keskittyy tiukasti tokoiluun. Jos Tinjaa riehuttaisi samalla tavalla, niin se ei varmaan olisi rauhallinen vielä seuraavanakaan päivänä…

torstai 26. huhtikuuta 2012

Kevään viimeiset torstaitreenit


Erittäin puhtaat lattiat minulla, kun pari rapatassua kulkee... Hilla pesusta tulleena.
Kirjoitan taas hehtaaritekstejä, joten laitan kevään viimeisen treenin erikseen. Syksyllä sitten taas jatkuu. Kesä varmaan treenataan sitten kolmestaan, kun on paikkakunnan vaihdos edessä, eikä eräässä nimeltä mainitsemattomassa koirayhdistyksessä viitsitä vastata sähköposteihin…

Torstain treeneissä eka luoksepäästävyyttä ja paikkamakuuta Tinjan kanssa. Luoksepäästävyys oli ihan ok, mutta Tinja päätti taas paikkamakuussa porsastella ihan olan takaa. Ensin se meinasi lähteä mukaani samalla tavalla kuin se aina kisoissa lähtee. Sitten se vielä toisen kerran lähti, kun olin ollut jo hyvää aikaa ollut kauempana. Meinasi tulla luokse, mutta ilmeeni oli varmaan sellainen, että ei Tinja uskaltanut, vaan jäi seisomaan kuljettuaan metrin verran. Kävin palauttamassa sen takaisin. Haukahti vielä odottaessaan pari kertaa ja vielä päätti väistää, kun tulin takaisin tekemään perusasentoa ja kävelinkin väärältä puoleta. Saatiin neuvoksi, että pitäisi harjoitella niin, että minä aiheuttaisin harjoituksissa Tinjalle mahdollisimman paljon häiriötä. Kokeilin sivummalla, ja niinhän se Tinja otti minusta häiriötä, jos tein vähänkin kummallista ja lähti heti paikkamakuusta. Tämä siis työnalle, ja kunhan Tinja kestää häiriössä paikkamakuussa, niin virallisiin kisoihin.

Kokeilin myös tehdä tunnaria, mutta ei Tinja tajunnut. Jatkan siis sisällä naksutimella ja vahvistan tunnariin oman käskysanan, sillä nouda-käskyllä Tinja tuo lähimmän kapulan. Lisäksi rallytokoa lauantaita ajatellen. Tinja seurasi oikein mukavasti. Otti ruutumerkeistä häiriötä, kun pujottelin niiden ympäri, mutta muutaman kerran jälkeen katsekontakti pysyi pujotellessakin. Eteenistumisetkin olivat parempia. Tinja sai tehdä muutaman hypyn vielä loppuun, jossa se taas aloitti porsastelemisen. Ilmeisesti se löysi jonkin namin maasta ja kulki nenä maassa kiinni. Kyllä se meni aina käskystä yli, mutta tyyli oli aika vapaa… Pientä komennusta vaati ennen kuin Tinja malttoi oikeasti keskittyä.

Hilla puolestaan oli oikein mahtava, jos ei lasketa sitä, että se karkasi tokoestettä tutkimaan, kun laskin sen puusta irti ja päästin hetkeksi silmäni siitä. Hillan puolustukseksi voi sanoa, että Tinja oli juuri hetki sitten tehnyt siinä töitä. Hillalla alkaa olla oikea iloinen ilme tokoillessa mitä kaipaan. Toisin lelulla palkkaaminen liikkeistä taidetaan jättää kokonaan pois, sillä ne eivät taida olla Hillalle tarpeeksi vahva palkka. Hilla sai myös hypätä muutaman kerran matalan tokoesteen yli metallikapulan perässä (se tykkää jostain syystä metallista enemmän kuin puusta. :’D) Lisäksi hieman seuraamisia, maahanmenoja ja perusasentoja. Hilla on edistynyt maahanmenoissa jo sen verran, että se osaa mennä maahan aika hyvin ilman käsimerkkiä. Lisäksi Hilla pysyy hyvin paikallaan, vaikka siirryn metrin tai pari päähän siitä. Pitää vain muistaa harjoitella Hillan kanssa vielä perusasennosta maahanmenoa.

Parin päivän tekemisiä


Heräsin kesän tuloon poimittuani kesän ensimmäisen punkin Hillan poskesta. Sekin olisi jäänyt huomaamatta, jos en olisi ruvennut ihmettelemään Hillan turvonnutta poskea. Kyllä aika on kulunut nopeasti.

Keskiviikkona kävimme jälleen pk-kentällä häiriköimässä. Toisella puolen kenttää oli joku lennättämässä pienoismallilentokonetta ja ajattelin saavani siitä oikein hyvää paikkamakuuhäiriötä Tinjalle. Ei se pirulainen siiitä häiriintynyt, kun se oli niin kaukana, mutta haukkui pari haukahdusta onnettomalle ohikulkijalle (pysyi sentään paikallaan). Menin paikkamakuiden ajaksi piiloon.

Tinja teki lisäksi avon hyppyä. Istuminen on edelleen vaikeaa, sillä Tinjan mielestä ”istu” ilman käsimerkkiä tarkoittaa, että pitää mennä maahan. Toisin Tinjan mielestä kaikki käskyt tarkoittaa, että pitää mennä maahan, jos se ei ihan viitsi kuunnella mitä taas käskytän. Tinja teki myös hyppynoutoja, jotka onnistuivat muuten oikein hyvin, mutta Tinja lähti usein ennen käskyä ja lisäksi vinoilla heitoilla lähti helposti kiertämään esteen ohi eikä sen yli.



Hilla teki tässä välissä ensin ”noutoharjoituksia” puukapulalla. Aika innokkaasti nouti, kun heitot olivat lyhyitä ja se selkeästi näki mihin kapula lensi. Lisäksi Hilla sai tehdä muutaman hypyn matalan esteen yli siten, että heitin kapulan esteen toiselle puolelle. Hilla pujotteli myös ruutumerkkien ympäri seuraamisessa. Seuraaminen on nyt jostain syystä muuttunut hieman tahmeammaksi, kun olen yrittänyt palkata Hillaa lelulla, joten ilmeisesti nyt on palattava takaisin namilla imuttamiseen. Maahanmenoissa sen sijaan on tapahtunut edistystä, sillä Hilla meni tänään muutaman kerran maahan ilman käsimerkkiä. Lisäksi se pysyi paikallaan vaikka siirryin lähes parin metrin päähän Hillasta. Hilla on fiksu pieni bortsunpentu. :)

Tinja teki vielä loppuun rallytokojuttuja. Laiska kun olen, niin Tinja sai kulkea ilman hihnaa. Tehtiin pujotteluja, mutta kuuma päivä taisi verottaa Tinjan voimia, sillä seuraamisista ei meinannut tulla mitään. Tinja kulki usein liian kaukana eikä katsekontaktikaan tahtonut aina pysyä. Välillä se teki kyllä ihan hyvää pätkää. Eteen istumiset ovat edelleen suurimmalta osin hieman vinoja, ja niitä joutuu säätämään aika paljon.

Torstaiaamuna oli vuorossa jälleen naksuttelu. Tinja eteni niin hienosti tunnariharjoittelussa, että aloitin kolmella kapulalla, sitten laitoin neljä ja sitten kuusi (viisi väärää ja yksi oikea). Tinja selvästi tajusi idean ja haisteli kapulat hienosti, toisin lopetti haistelun heti kun oikea kapula tuli vastaan. Laitoin Tinjan sivummalle aina odottamaan kun asettelin kapuloita paikoilleen. Vaihdoin myös välissä oikeaa kapulaa, mutta se ei Tinjaa hämännyt. Olen lähtenyt opettamaan Tinjaa sillä periaatteella, että se tuo sen kapulan, jossa on minun viimeisin hajuni. Saa nähdä tuleeko tällä tavalla hyvä suoritus.

Hilla puolestaan laitteli eka tassunsa alustansa päälle, onnistuen mallikkaasti ja sitten se sai harjoitella kumikanaleluunsa tarttumista. Minulla on kunnianhimoinen suunnitelma opettaa Hillalle kaikki sen lelut nimeltä. Toisin harjoitus ei edennyt ihan toivomallani tavalla, joten taidan jatkaa ylihuomenna noutokapuloilla. Noutoharjoittelu taitaa olla helpompi aloittaa niillä leluilla, joita ei ole aina saatavilla, jotta ne olisivat mielenkiintoisempia.