Kuva marras-joulukuu 2011 |
Vuoden inhottavin aika eli kevät on alkanut. Tokotreenailuintoa syö kivasti jokapaikassa oleva kura ja lätäköt, eikä mistään tahdo löytyä hyvää kenttää. Joku ihana ihminen oli keksinyt kasata kivan lumivuoren minun vakiokentälleni, joten sinne ei pääse ehkä kuin vasta joskus heinäkuussa… Olemme siirtyneetkin pihaan treenaamaan, mutta siellä on ärsyttävä tehdä mitään, kun innokkaita koiran rapsuttelijoita (Hillalle, ei niinkään Tinjalle ;) ) riittää.
Tinja on palannut näin kevään tullen vanhan harrastuksensa pariin eli rapaojasukelteluun. Minun onnekseni se löysi eilen vasta sellaisen lätäkön, jossa tassut vain peittyivät hyvin. Siinä oli kuitenkin hyvä tallustella. Joku voisi tulla kertomaan Tinjalle, että kun on turkkikoira, niin silloin kuuluisi olla hienohelma ja jättää lätäköt rauhaan. Hillankin olen joutunut jo pari kertaa huuhtomaan suihkun alla, kun se on ollut ravassa ympäriinsä. Hilla ei oikein tykännyt tästä operaatiosta.
Hillan käskysanoihin on lisätty myös sana ”yök”, joka tarkoittaa; ”Sinulla on jotain erittäin ällöttävää suussasi, enkä halua koskea siihen. Tiputa se pois.” tai ”Kierit erittäin liejuisessa tai muuten epämääräisessä kohdassa.” Lisäksi Hilla on keksinyt miten sängylle päästään. Mihin me nyt Tinjan kanssa mennään turvaan tuota hirviötä?
Olen aika yök. |
Keskiviikkona oli Hillan ensimmäinen rokotus. Jouduimme hetken odottamaan eläinlääkäriä ja siihen mennessä, kun eläinlääkäri saapui paikalle, oli Hilla kerinnyt heittäytyä selälleen sen näköisenä, että sen elämässä ei koskaan tapahdu mitään jännää. Itse rokotus sujui ongelmitta ja Hilla heilutteli iloisesti häntäänsä kaikille. Se aikaisemmin hieman arasteli vieraita ihmisiä, mutta nyt se on oppinut, että ihminen = rapsuttelua.
Torstaina oltiin Hillan (ja Tinjan) kanssa ihka ensimmäisissä tokotreeneissä. Tinjallakin oli ollut taukoa ohjatuista treeneistä. Hilla käyttäytyi oikein fiksusti ja keskittyi minuun hyvin ympärillä pyörivistä koirista huolimatta. Tehtiin vain perusasentoja ja hieman seuraamista sekä muutama maahanmeno.
Tinja puolestaan ei käyttäytynyt lainkaan fiksusti. Jouduin pitämään sitä tolpassa kiinni ennen kun tein sen kanssa yhtään mitään. Tinja ei jostain syystä yhtään kestä sitä, jos se joutuu odottamaan syrjässä minusta, vaan sillä keittää yli. Ei se muista koirista välittänyt, sillä vaan pursui taas tekemisen into yli ja ne vähäiset keskittymiskyvyn taidot, jotka Tinjalta löytyy, katosivat täysin. Tämä puolestaan tarkoitti sitä, että Tinja sähläili paljon omiaan.
Tehtiin eka BH-kokeen henkilöryhmää, eikä minulle tullut lainkaan yllätyksenä, että Tinja teki aika kaameaa seuraamista ja pälyili kaikki ihmiset menneessään ja unohti perusasennot. Sen kanssa ei ole aikaisemmin tehty moista ja Tinjan vieraiden henkilöiden sietämiskyky on aika heikko. Eipä sen kanssa muutenkaan mennä BH-kokeeseen, kun se hylättäisiin jo mikrosirun lukemisessa. Jos se pääsisi siitä ihmeen kaupalla läpi, niin se olisi varmaan historian ensimmäinen koira, joka hylättäisiin kaupunkiosuudelle. :´D Kuulemma kaupunkiosuus ei ole niin paha kuin kuvitellaan, mutta onneksi harva tietää minkälainen Tinja osaa olla pahimmillaan. Itsepä olen sen kasvattanut…
Tein Tinjan kanssa myös avon luoksetuloa. Taas sama ongelma kuin aikaisemmin, että ei pysähdy heti käskystä. Vauhtia on vaan yksinkertaisesti liikaa. Kuulemma pitäisi varoa, että koira ei rupea ennakoimaan pysäytyksiä. Eikö se olekaan Tinjan kanssa tavoite? :´D Tinjan kanssa koulutus lähtee siitä, että se tekee mahdollisimman paljon yhdestä käskystä. Sillä tavalla minimoidaan Tinjan oma sählääminen. Tein myös muutaman kerran ruutua. Eka lähetys ruudulle onnistui ihan kivasti, jos ei lasketa sitä, että Tinja mutkitteli ruutumerkiltä toiselle. Toisella kerralla se lähti täysin vastakkaiseen suuntaan. (En ehkä halua tietää, mitä sen päässä taas liikkui, kun olin jo kerran palkannut sen ihan hyvästä ruutuun menosta.) Kolmannella kerralla Tinja kysyi puolessa välissä matkaa, että haluanko sen oikeasti juoksevan ruutuun. En tehnyt kovin montaa toistoa, kun Tinja merkkaili jälleen kerran etummaisia ruutumerkkejä, ja olin unohtanut namialustan kotiin. Vauhti oli kyllä todella hyvä, kuten Tinjalla aina.
Tinja ei ole kotonakaan ole ollut torstai-treenikerran jälkeen kovin kiva ohjattava. Sillä on taas menossa se kausi, että mikään ei tunnu onnistuvan. Seuraamiset ovat aivan hirveitä, kun Tinja tiputtaa koko ajan katsekontaktin ja kulkee vielä hieman liian takana. Peruuttaessa Tinja seuraa siististi, joten pitäisiköhän mun tehdä sittenkin koko alokas-luokan seuraaminen takaperin kulkien?