sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Vaikeita valintoja

Syyllinen
Liekin lauantain agilitykisat eivät menneet lainkaan hyvin. Jälleen kerran kolme hylkyä, koska Liekkiä taas pelotti eikä pystynyt lainkaan toimimaan. Nämä pelkotilat tuntuvat menevän vaan pahemmaksi kisa kisalta, vaikka kotona Liekki tekee todella hyvin ja on todella reipas. Se ei räyhää tai heittäydy täysin passiiviseksi, mutta jää huolestuneena katsomaan ja hidastelemaan eikä pysty keskittymään tekemiseen.

Liekkihän on vierasarka ja sillä on myös ääniarkuuksia (jonka takia se pelkää välillä myös “koti”hallissa). Lauantainakin Liekki pystyi toimimaan täysin normaalisti odotusalueella, tarjosi iloisesti perusasentoja ja seuraamista ja söi nameja. Keskittyminen saattoi hetkeksi häiriintyä, jos joku koira rähähti tms. vieressä. Ongelma tuntuu enemmän Liekin mielestä olla se, että jos sitä jäädään tujottamaan (niin kuin tuomari ja ratatyöntekijät). Nytkin kisoissa oli perässä hiihtevä miestuomari, joka liikkui radalla paljon. Ja putkien vieressä ratatyöntekijät tuoleilla istumassa.

Toiselle radalle kokeilin tekniikkaa, että olisin leikittänyt Liekkiä lelulla siihen saakka kunnes olisi ollut meidän vuoro, kantanut sen lähtöön ja tehty lentävä lähtö. Ei onnistunut, kun meidän jälkeen olevan piti tulla perseeseen kiinni (vaikka tilaa olisi ollut kuinka), antaa oman koiransa räksyttää pitkässä narussa ja rynniä narun mitalla Liekkiä kohti. Sen verran sentään yritti omaansa estää, että leperteli koiralleen “Älä mene sinne”. Miten olisi vaikka, että siirryt kauemmaksi tai otat edes sen narun käteesi ja lyhyelle??!!! Ihan kuin Liekillä olisi keltainen “anna tilaa” hihna ja panta koristeena... Ei suostunut siinä tilanteessa Liekki leikkimään.

Melkein jo pääsin ihmettelemään, että eipä ole vähään aikaan (= kahteen kisaan) kukaan yrittänyt agilitykisoissa aloittaa Hillan kanssa tappelua, yrittää muuten vaan syöttää koiraansa Hillalle tai päästänyt urostaan (kuin kerran) Hillan hännän alle. Nyt toisin olen Hillalta pyytänyt nenäkosketusta, jos joku on tullut liian lähelle ja pyytänyt pitämään ne pahimmat tungettelijat hallinnassa. Kun samalla alueella kisaa pidempään, oppii tunnistamaan riskityypit, kun jostain syystä aina samoilla henkilöillä on ongelmia hihnan hallitsemisen kanssa. Ei, Hillaa ei kiinnosta sun uros hännän alla tälläkään kertaa kuin ei niillä kymmenellä edelliselläkään kerralla...

Liekille on nyt annettu kaksi mahdollisuutta. Ilmoitan sen “koti”hallikisoihin hyppärille ja katson millä tuulella se on. Kokeilen sen kanssa Tinjalla joskus hyväksi todettua tapaa, eli suoraan vaan halliin tekemään käymättä sisällä ensin. Toinen mahdollisuus tulee, kun ulkokausi alkaa ja tulee ulkokisoja, jos ulkona kisaaminen olisi Liekille helpompaa (ainakin viime vuoden möllikisoissa Liekki meni ulkona tosi hyvin). Jos Liekki ei reipastu, niin agilityssä kisaaminen jää, koska nykyinen tilanne ei ole meille kummallekaan kivaa.

Tilanne on varsin harmittava, sillä Liekki on oikeasti hyvä agilitykoira, jossa on paljon hyviä ominaisuuksia ja nopeutta. Liekki on myös hankittu sitä varten, että sen kanssa pääsisi harrastamaan ja kisaaminen on ollut oleellinen osa harrastamista. Nyt vaan on sellainen tunne, että tämä harrastaminen voisi olla helpompaakin eikä jaksaisi käydä samaa prosessia läpi mitä Tinjan kanssa. Mutta kun on ollut aina huono luovuttamaan... 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti