maanantai 30. huhtikuuta 2018

Valmennusrenkaan kevätleiri


Huhtikuun toiseksi viimeinen viikonloppu vierähti rally-tokon valmennusrenkaan kevätleirillä. Hieman jännittävää oli mennä, kun ei ollut edes nähnyt koko viikkoon omaa koiraa, mutta Hillaa ei haitannut yhtään.


Lauantaina meitä oli kouluttamassa Sari Kärnä sekä rally-tokon säännöistä oli puhumassa tuomari Minna Hillebrand. Sari Kärnällä oli aika samanlaiset ajatukset koiran kouluttamisesta kuin itselläni ja hän painotti paljon koiran mielentilaa. Monella koirakolla oli ongelmia ääntelyn kanssa. Sarin mielestä ensiksi tulee miettiä miksi koira ääntelee (onko se epävarma, onko palkanodotus liian suuri jne.) ja puuttua sitten syyhyn. Ongelmatilanteissa tulee miettiä mikä voisi olla sopiva ratkaisukeino juuri tälle koiralle ja ennen kaikkea olla jo valmis toimintasuunnitelma, jonka toteuttaa sitten kun ongelma ilmenee.

Sarin koulutuksessa aamupäivällä oli rataharjoitus, jotta Sari näkee vähän koirakoiden suorituksia ja toinen itsenäinen rata. Iltapäivällä sitten pureuduttiin paremmin jokaisen ongelmakohtiin. Hilla teki molemmat radat hyvin ja sai kehuja hyvästä osaamisesta. Aamupäivän radalla päästiin puuttumaan Hillan estekyttäykseen siten, että ennen estettä pyydettiinkin Hilla tekemään pyörähdys ja sitten takaisin seuraamaan esteen ohi. Hilla ratkaisi itse asian niin, että teki pyörähdyksen ja sitten hyppäsi vielä esteen.

Iltapäivän osuudessa Hilla pääsi tekemään ikuisuusaihetta, eli seuraamisessa edistämistä. Siinä sama aika usein kuultu neuvo, että pitäisi opettaa koira seuraamaan vasenta jalkaa. Lisäksi Hillan perusasento jo on todella edessä. Lisäksi tulee pitää tiukasti krteereistä kiinni eli puuttua heti kaikkeen edistämiseen. Palkan suunta ei myöskään saa olla liian edestä. Hilla korjasi varsin hyvin paikkaansa, kun piti namia kädessä, Hilla luopui siitä ja sai sitten palkan riittävän takaa. Siitäkin keskusteltiin onko paikan siirtäminen helpompaa kuin ihan täysin uuden askellajin opettaminen Hillalle. Toisena asiana sitten huono puolenvaihto edessä vasemmalta oikealle, jossa Hilla jättää sen helposti vajaaksi. Tässä namipalkkaus/kosketuskeppi riittävän eteen. Merkille lähetyksessä taas nenäkosketusen poistaminen merkiltä kaavaa rikkomalla, esim. palkan heitto ennen kuin ehtii tehdä nenäkosketusta.


Minna Hillebrand painotti omalla osuudellaan oman kehonkäytön tarkkailuja ja suositteli vahvasti videoimaan omat treenit ja kisat, jotta pystyy seuraamaan miten itse käyttäytyy radalla. Minnan mukaan ihmiset tietävät jo hyvin, että vartalo ei saa kumarrella ylemmissä luokissa, joten kehon käyttö on siten siirtynyt niskaan ja varsinkin pikkukoiranomistajat venyttävät kumartelun sijaan niskaansa pitkälle ja alas. Toinen yleinen virhe on lantion käyttäminen esim. puolenvaihdossa edessä, jossa lantiota heiluttamalla yritetään auttaa koira oikealle puolelle ja samalla siirrytään itse pois alkuperäiseltä kävelylinjalta. Minnan mukaan liikkuminen tulee olla koko radan ajan luonnollisen näköistä.

Toisena moitteen aiheena saatiin käyttäytyminen uusimisessa, jossa aika moni roiskaisee vaan uusimisen ottamatta koiraa kunnolla mukaan kun siirtyvät edeltävälle kyltille uusiakseen. Jos joutuu uusimaan esim. tulppaanin tai valkovuokon, tulee uusiminen ilmoittaa kun on tekemässä käännöstä tai maksimissaan yhden askeleen aikana poispäin kyltiltä eli nopeasti saa tajuta, että jokin meni vikaan. Esteillä puolestaan kaksi metriä esteidän takainen alue kuuluu vielä estetehtävään ja sen jälkeen alkaa seuraavan kyltin lähestyminen. Toisin usein koiran laskeutumispaikka hypyltä alkaa jo olla seuraavan esteen lähestymistä. Koiran saa ottaa radan päätteeksi hetkellisesti syliin, mutta sitä ei saa kantaa paikasta toiseen.

Minna Hillebrandin luennon alkuun oli pitkä keskustelu käytösruudusta. Käytösruudun valvojalla on lupa ja velvollisuus pysäyttää radalta käytösruutuun karkaava koira. Käytösruudussa olevalla ohjaajalla on oikeus puolustaa omaa koiraansa. Käytösruudun suuntaan karannut koira hylätään heti. Käytösruudussa olevan koiran suoritusta keskeytetään vain erittäin painavista syistä, koska nollakoirakon vaihtaminen käytösruutuun häiristsee myös rataa suorittavaa ja rataa suorittava joutuu aloittamaan radan täysin alusta ja menettää myös hyvin suoriutuneet kyltit.


Sunnuntaina sitten treenattiin omalla porukalla. Treeniohjelmaksi oli suunniteltu neljä eri treenipistettä. Aamupäivällä tehtiin rata, jossa oli paljon peruuttamista ja peruuttamista erityisesti vaikeista kohdista, esimerkiksi heti sen jälkeen kun oli tehty puolenvaihto edessä, hypyn molemmin puolin jne. Hilla teki pääsääntöisesti hyvin, mutta sellaiset osat, jossa Hilla jäi hieman seuraamisasento auki, niin myös peruutus lähti helposti huonosti liikkelle eli saa olla tarkka, että koira oikeasti seuraa suorassa ennen peruutuksen alkua. Hilla myös ennakoi käännöksissä eteenpäin lähtemistä, joita rikottiin vielä käännöksen päätteeksi peruuttamalla.

Toisena aamupäivän tehtävänä oli erillaiset häiriöt. Häiriötehtävinä oli houkutus, jossa iso pehmonalle, kaksi pujottelu/spiraalitehtävää, joissa muunmuassa erilaisia leluja sekä hypyn/putken edessä ollut merkki. Näistä Hilla suoriutui mallikaasti, vaikka ihan täysin en ollut aina pujottelussa kontaktiin. Hyppy/merkki-erotteluun muut renkaalaiset lisäsivät aina Hillalle häiriöitä. Hilla haksahti yleensä kerran näihin, mutta heti tokalla kerralla teki merkin varmasti.


Iltapäivällä oli toiset kaksi pistettä. Toisella pisteellä oli rata, jossa oli lyhyet kylttivälit. Hillan eka suoritus radalta videoitiin. Ainoa isompi asia tässä oli puolenvaihto edessä, joka on Hillalle vaikeampi vasemmalta oikealle. Toisin tuntui, että Hilla nyt lähti tajuamaan, että se pitää oikeasti suorittaa loppuun saakka eikä vaan roiskaista vähän sinne päin. Toisena pisteenä oli sitten samankaltaisten kylttitehtävien erottelua. Toisessa oli ihan ALO/AVO luokan eteenistumisia ja paluita perusasentoon ja toisessa oli jääviä asentoja. Hilla teki tämän hyvin, mutta minusta istuminen edessä olisi saanut olla tiiviimpi, joten hinkkasin sitä.


Vielä löytyi Hillallekin vaikka mitä hiottavaa. Leirillä oli aika paljon ohjelmaa, mutta ihan hyvin Hilla jaksoi loppuun saakka, vaikka huomasi sunnuntain iltapäivällä, että ei juuri enää jaksanut puhkua tehdessään.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti