perjantai 13. lokakuuta 2017

Liekissä ei mitään vikaa (sekä jälkiä)


Liekki kävi maanantaina ortopedin tutkimuksissa. Mitään vikaa ei löytynyt. Naksunta kintereistä johtui ojentajajänteen liikkeistä, ei koukistajan. Kintereet kunnossa, patellat paikallaan ja välikuvissa lonkat ja selkä näytti hyvältä. Liekin huonot takajalka-asennot toisin voi altistaa pinnallisen varpaankoukistajajänteen luksaatiolle (ns. shelttien kinnervika). Liekki kuitenkin on nyt kunnossa paitsi pitää lihaskuntoa kehittää maastossa juoksemalla. Jatketaan siis treenejä normaalisti. Marraskuulle onkin shelteille varattu seuraava jäsenkorjaajakäsittely.
  

Maanantaina Hillan esineruututreenit. Kolme kaistaletta, kolme esinettä. Eikä Hilla meinannut löytää yhdestäkään esinettä! Hyvin sinällänsä työskenteli mutta kiersi vaan koko ajan reunoja eikä halunnut mennä alueiden keskelle. Vähän meinasi jo Hillakin turhautua kun ei meinannut millään löytyä mitään ja leikki sitten esineellä kun sen vihdoin löysi. Pitää vaan nyt laittaa helppoja esineitä keskelle, jotta Hilla ei saavuta mitään reunoja kiertämällä.


Tiistaina pitkästä aikaa sisätreeniä. Ja Hillan kanssa ruvettiin miettimään niitä tokojuttujakin. Hillan kanssa aloitettiin tokoprojekti kaukoista, joihin nyt vihdoin pitäisi saada sitä ryhtiä ja ajaa kurre kunnolla sisään. Ensin muutama kurren muistuttelu, että siinä pitää oikeasti nousta ylös asti ja sitten miettimään seisomista. Hetken kokeilun perusteella paras vaihtoehto on ensin opettaa Hilla seisaaltaan pomppimaan ja sitten vasta liittää se vaihtoihin (sama mitä on tehty myös istumisen kanssa).

Tinja harjoitteli pyörähdystä sisäänpäin. Ajattelin ihan huvin vuoksi kokeilla miten lähtisi sillä eri rally-tokon käännökset menemään vaikka entisissäkään ei ole mitään vikaa. Tinjalla oli jo nyt treeneissä hieman liikaa vauhtia ja se muutenkin tykkää pyörähdyksistä niin pikkasen jo nyt hirvittää, että mikä on lopputulos. (jäänkö Tinjan jalkoihin...) Liekki harjoitteli seuraamista ja taidettiin tehdä muutama kaukovaihtokin. Toisella kierroksella Liekki harjoitteli tasapainotyynyllä laittamaan takajalat tyynyn päälle. Ihan toisin siihen vaiheeseen ei päästy vaan vahvisteltiin vain sitä, että Liekki kiipeilee tyynyn päälle.

Hilla ja Tinja sai tehdä pitkästä aikaa nose workiakin. Kaksi eri piiloa ja laitoin vielä yhden harhalapun piilotettuna. Kumpikaan ei haksahtanut harhaan eli osaavat oikeasti hakea sitä eukalyptuksen hajua eikä lappuja. Toinen piilo oli yllättävän haastava, vaikka olin omasta mielestä laittanut ihan helppoon paikkaan. Hyvin molemmat kuitenkin löysi piilot. Ilmaisuja pitäisi toisin molemmilla kehittää.


Keskiviikkona taas sitten jälkeä. Hillalle noin 750 metriä pitkä jälki, jossa yhdeksän keppiä. Jäljelle lähdettiin suoraan jäljen päältä. Uutena asiana jäljellä terävä kulma. Hilla nosti kahdeksan keppiä ja minä yhden eli kaikki (periaatteessa) löydettiin. Terävällä kulmalla Hilla oli kuulema hieman oikaissut muutaman metrin, mutta muuten jäljesti tosi hyvin ja varmasti. Hieman loppukepeillä alkoi näkyä, että maahanmenot alkoi hidastua vaikka ilmaisikin keppejä. Jäljen kyllä ajoi innolla alusta loppuun.

Liekki kerkisi treenailla tokoa jälkien vanhenemista odotellessa. Vähän on seuraamiset menneet eteenpäin. Pitää todella hyvin paikkaa vaikka ei edelleenkään oikein suostu ottamaan kontaktia. Ja vielä on olemassa se raja jonka jälkeen Liekin mielestä kuuluu palkata. Mutta tekee kuitenkin tosi kivalla asenteella. Kokeiltiin jo vähän liittää seuraamiseen myös maahanmenoa.


Torstainakin jälkeä. Nyt oli noin 600 metriä pitkä jälki ja vain pari keppiä. Aivan lyhyt janalle lähetys, jossa Hilla merkkasi krepin mutta poimi sitten jäljen oikeaan suuntaan. Saatiin aika hyvä harjoitus aikaiseksi ja jäljelle pari pähkinää Hillalle purtavaksi. Ensimmäisenä pähkinä oli ratkaista harhajälki, kun marjastaja oli käynyt sotkemassa jäljen. Hetkeksi Hilla lähtikin seuraamaan harhajälkeä, tajusi erheensä ja yritti käänyä takaisin mutta sotkeutui puihin ja kun ei ollut varma jäljestä niin ei Hillalla rohkeus riittänyt nykäistä itseään irti. Sen jälkeen kun irrottelin Hillan, niin lähti reippaasti siihen suuntaan missä oikea jälki oli ja poimi sen uudestaan. Sopivasti tuli ensimmäinen keppikin vastaan melkein heti sotkun jälkeen.

Toinen pähkinä Hillalle sitten siitä, että jäljen tekijä oli kulkenut serpentiiniä ja Hilla sai koko ajan hajua etukäteen jäljestä mutta ei kuitenkaan ihan. Päättäväisesti senkin selvitti ja jopa nykäisi liinan mun kädestä asenteella, että tänne nyt. Hienosti löytyi toinenkin keppi eikä Hillaa haitannut yhtään pitkät välit.

Hienosti Hilla jäljesti tälläkin kertaa. On hauska nähdä miten kivaa Hillalla on jälkeä tehdessään ja se on ihan elementissään. Nyt pitääkin vahvistaa tällaisilla aivopähkinöillä Hillan jäljestystaitoja, kun alkaa olla suorat jäljet ja yksinkertaiset kulmat jo liian helppoja ja motivaatiota Hillalla riittää. Hilla on työskennellessään jäljellä aika samanlainen kuin agilityssä: kunnon sikaporsas, joka tekee juuri niin kuin on päättänyt. Hillasta löytyy yllättävän paljon omaa tahtoa ja määrätietoisuutta toteuttaa omat aikeensa.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti