maanantai 3. lokakuuta 2016

SUOMENMESTARUUSPRONSSIA!!!

(c) Riika Kivirinta

Lauantaina koitti kauan odotettu rallytokon SM-kisapäivä, johon onkin viimeisen kuukauden aikana treenattu niin paljon, että rallytoko alkaa tursuta jo korvista ulos. Mun molempien koirien vuoro oli heti aamun ensimmäisessä ryhmässä. Tinja sai vielä kunnian lähteä ensimmäisellä lähtönumerolla.

Karsintarata
Ensimmäinen rata vaikutti varsin helpolta varsinkin Hillan kannalta eikä sisältänyt mitään sellaista mitä se ei osaisi. Tinjastahan nyt ei aina tiedä. Tinjan kanssa mietin pitkään miten tuon sen radalle, mutta päädyin sitten työntämään kaverille rataantutustumisen ajaksi, sillä ajattelin sen olevan kohtuutonta, että mua odoteltaisiin sen aikaa kun hakisin koiraa kaukaa autosta. Aikamoisella riskillä mentiin varsinkin, kun en lämmitellyt yhtään vaan parin namin syöttämisellä mentiin suoraan radalle.

Tinjan MES-karsintarata


3: -1p PY (Reagoi kameran räpsäykseen ja jäi hetkeksi ihmettelemään sitä.)
4: -1p TVÄ (Kaksoiskäskyllä istumaan)
7: -1p Vino ja -3p TVÄ (Tinja ilmeisesti kuvitteli että tehdään jotain muuta kuin sivulle istuminen)
10: -1p Vino ja -3p HAU (Tinjan vakioperuutus ja vakiovirheet mitä se on saanut joka kokeesta kyseiseltä kyltiltä.)
”Tarkkaa yhteistyötä.”
Tinja teki todella iloisesti koko radan läpi ja oli todella hyvällä mielellä. Aika rennolta tuntui mennä Tinjan kanssa, kun sen kanssa ei ollut mitään odotuksia. Kunhan menee radan läpi jotenkin. Tinjalle taitaa sopia tosi hyvin tuo, että tuo lämmittelemättä kehään, niin se ei kerkiä tajuta mitä tapahtuu.

Tinjalle karsintaradalta 90p ja lopullinen sijoitus 17./60. Eli Tinjalle paikka finaaliin.

Hillan vuoro oli sitten ensimmäisen tutustumisryhmän viimeisenä.

Hillan MES-karsintarata


8: -1p KONTR (Videolla näkyy pomppu)
10: -3p UUSI ja -10p TVÄ (Hilla tuli eteen vinoon seisomaan. Ohjasin sen vahingossa vääriin eteen. Pakko oli kuitenkin kokeilla, että saisinko sen silti peruuttamaan jotenkin suoraan. Törmäsikin kylttiin, jolloin uusin liikkeen. Hilla vaan alkoi ennakoimaan kylttiin törmäämistä eikä suostunut peruuttamaan suoraan, vaikka uusintakerralla sainkin sen eteen seisomaan hienosti suorassa. :( )
17: -1p KONTR (Possu yritti vaihtaa puolta, onneksi huomasin ajoissa.)
”Taitava pari!”
Hilla oli aivan makean tuntuinen radalla! Nosti virettä toisin aivan liikaa loppua kohden ja loppuradasta jouduin jo laittamaan toista kättä eteen ettei pääsisi keulimaan liikaa. Videollakin meno näyttää aika pomppivalta, joten tähän riehumiseen pitää nyt puuttua kunnolla ja ruveta katsomaan aikooko tehdä samaa myös tokon puolella. Olisi pitänyt lämmitellä se väsyksiin, mutta ajattelin 10 minuuttia riittävän ihan hyvin. Ei riittänyt.

Hillalle karsintaradalta 85p ja sijoitus 21./60 eli Hilla oli ensimmäinen koira, joka karsiintui finaalista. Harmitti vietävästi, sillä Hillan kohdalla minulla oli aika suuret odotukset. Jos poispäin peruutus olisi onnistunut, niin Hilla olisi ollut ihan kärkipaikoilla karsintaradalla, mutta tässä vaiheessa sitä on turha jossitella. Ensi vuonna sitten paremmin! Hillan epäonnistuminen harmitti kuitenkin niin paljon, että kävin kysymässä pääsisikö Hilla finaaliin, jos tiputtaisin Tinjan siitä pois. Tähän ei kuitenkaan suostuttu, onneksi. ;)

Tinjan kanssa sitten finaaliradalle neljäntenä lähtövuorossa ja päästiin kisaamaan jossain 17.30 aikaan. Tämäkin rata varsin helpon tuntuinen eikä siinä ollut mitään sellaista mitä Tinja ei osaisi paitsi jääväerottelu vähän huolestutti, sillä Tinja oli viime aikoina ollut sitä mieltä, että vain istuminen on olemassa. Paljon ennakkodotuksia ei ollut. Paitsi se, että Tinja ei todennäköisesti enää jaksaisi ja tajuaisi vihdoin olevansa kisoissa ja paineistuvan. Tinja lähes suoraan autosta radalle. Vain ihan muutama liike katsottiin läpi. Tässä vaiheessa Tinja jo alkoi hieman luimistelemaan korviaan, kun myyjät pakkailivat tavaroitaan ympäriltä.

Finaalirata
Tinjan finaalirata


14:-1p OV (? En tiedä miksi)
16: -1p TVÄ (? En tiedä miksi)
18: -1p TVÄ (Varmistelu, että kiertää varmasti selän takaa eikä vaihda seuraamispuolta)
20: -1p Vino
”Erinomainen askelpituus. Reipas suoritus. Mielyttävä ohjaus.”
Videolta ei näy se miten hitaasti lähdin lähdöstä liikkeelle, kun olin ihan varma, että Tinja hyytyisi jo siihen. Mitä vielä! Tinja teki koko radan hirmuisen iloisesti läpi kuin olisi ollut treeneissä konsanaan. Istumisenkin teki oikein täpäkästi (varmistin käsimerkillä) ja maahan jouduin antamaan hieman kovemman käskyn, jotta ei vaan istuisi. Spiraalissa kehuin aika vuolaasti, jotta ei hyydy pitkässä oikean puolen seuruussa.  Rata vaan tuntui niin helpolta mennä Tinjan kanssa läpi ja siinä mentiin jo siinä tavoitellussa flow-tilassa. Käytösruudussa en uskaltanut hetkeksikään irrottaa katsetta Tinjasta, että ei vaan istuisi (vaikka Tinjan käytösruudut ovat aina olleet idiootinvarmat).

Kyllä siinä tuli radan päätteeksi tuli muutama onnelkyynel tirautettua, vaikka ei ollut vielä tietoa tuloksista. Se rata oli vaan niin täydellinen. Tinjan tähän mennessä paras kisa koskaan. Tinja ylitti itsensä kymmenkertaisesti ja ehkä tästä suorituksesta on eniten yllättynyt minä itse. Tinjan kanssa on kohdattu niin paljon pettymyksiä, että minusta on tullut varsin kyyninen Tinjan suhteen enkä ole odottanut siltä yhtään mitään.

Finaaliradan toinen. :)
Tinjalle 96p finaaliradalta ja ratojen yhteistulos riitti SUOMENMESTARUUSPRONSSIIN!!! Mun törppö sheltille, jolta ei voi odottaa yhtään mitään! Olisin kyllä nauranut, jos joku olisi etukäteen tullut sanomaan mulle, että tuosta sheltistä tulee vielä joku päivä suomenmestaruusmitalisti. (Tämä oli muuten Tinjan toinen valioitumiseen oikeuttava tulos.)

Tämä mitalli merkitsee paljon enemmän kuin suomenmestaruuspronssia. Tinja ei ole koskaan ole ollut kovinkaan helppo koira. Tämä matka on jo kestänyt reilu kuusi vuotta ja jatkuu yhä. Niin paljon pettymyksiä on sattunut matkalle, että sitä jaksaa vain olla joka kerta onnellinen, kun Tinja edes uskaltaa kisapaikalle. Jos olisin luovuttanut jo silloin kuusi vuotta sitten, jos en olisi jaksanut yhä uudelleen ja uudelleen yrittää ja uskoa siihen toivottomaan tapaukseen, niin en olisi koskaan päässyt kokemaan tätä hetkeä. Tinja on juuri se syy, miksi olen sellainen koirankouluttaja kuin olen. Yksi vaikea koira kasvattaa enemmän kuin sata huippukoiraa eivätkä nämä vaihtamalla parane. Vaikka säännöllisin väliajoin ja aika usein jaksan kiukutella ja mököttää siitä, kun mun koirat eivät taaskaan pärjänneet X-lajissa, niin nämä kaksi merkitsevät minulle enemmän kuin pystyy sanoin kuvailemaan. Olen onnellinen, että juuri nämä kaksi koiraa ovat minun luonani.<3

Oma maailmankatsomuskin tuntuu saaneen ihan uudenlaisen kulman. Sitä nyt jaksaa vielä vahvemmin uskoa, että kyllä se ahkera työ ja kunhan vaan jaksaa yrittää, niin kyllä se lopulta palkitaan. Ehkä sitä jaksaisi taas suhtautua tokoonkin positiivisemmin.

Pronssimitalisti!

2 kommenttia: