(c) Riika Kivirinta |
Lauantaina koitti kauan odotettu rallytokon SM-kisapäivä, johon onkin viimeisen kuukauden aikana treenattu niin paljon, että rallytoko alkaa tursuta jo korvista ulos. Mun molempien koirien vuoro oli heti aamun ensimmäisessä ryhmässä. Tinja sai vielä kunnian lähteä ensimmäisellä lähtönumerolla.
Karsintarata |
Ensimmäinen rata vaikutti varsin helpolta varsinkin
Hillan kannalta eikä sisältänyt mitään sellaista mitä se ei osaisi. Tinjastahan
nyt ei aina tiedä. Tinjan kanssa mietin pitkään miten tuon sen radalle, mutta
päädyin sitten työntämään kaverille rataantutustumisen ajaksi, sillä ajattelin
sen olevan kohtuutonta, että mua odoteltaisiin sen aikaa kun hakisin koiraa
kaukaa autosta. Aikamoisella riskillä mentiin varsinkin, kun en lämmitellyt
yhtään vaan parin namin syöttämisellä mentiin suoraan radalle.
Tinjan
MES-karsintarata
3: -1p PY (Reagoi kameran räpsäykseen ja jäi hetkeksi
ihmettelemään sitä.)
4: -1p TVÄ (Kaksoiskäskyllä istumaan)
7: -1p Vino ja -3p TVÄ (Tinja ilmeisesti kuvitteli että
tehdään jotain muuta kuin sivulle istuminen)
10: -1p Vino ja -3p HAU (Tinjan vakioperuutus ja
vakiovirheet mitä se on saanut joka kokeesta kyseiseltä kyltiltä.)
”Tarkkaa
yhteistyötä.”
Tinja teki todella iloisesti koko radan läpi ja oli
todella hyvällä mielellä. Aika rennolta tuntui mennä Tinjan kanssa, kun sen
kanssa ei ollut mitään odotuksia. Kunhan menee radan läpi jotenkin. Tinjalle
taitaa sopia tosi hyvin tuo, että tuo lämmittelemättä kehään, niin se ei kerkiä
tajuta mitä tapahtuu.
Tinjalle
karsintaradalta 90p ja lopullinen sijoitus 17./60. Eli Tinjalle paikka
finaaliin.
Hillan vuoro oli sitten ensimmäisen tutustumisryhmän
viimeisenä.
Hillan
MES-karsintarata
8: -1p KONTR (Videolla näkyy pomppu)
10: -3p UUSI ja -10p TVÄ (Hilla tuli eteen vinoon
seisomaan. Ohjasin sen vahingossa vääriin eteen. Pakko oli kuitenkin kokeilla,
että saisinko sen silti peruuttamaan jotenkin suoraan. Törmäsikin kylttiin,
jolloin uusin liikkeen. Hilla vaan alkoi ennakoimaan kylttiin törmäämistä eikä
suostunut peruuttamaan suoraan, vaikka uusintakerralla sainkin sen eteen
seisomaan hienosti suorassa. :( )
17: -1p KONTR (Possu yritti vaihtaa puolta, onneksi
huomasin ajoissa.)
”Taitava pari!”
Hilla oli aivan makean tuntuinen radalla! Nosti virettä
toisin aivan liikaa loppua kohden ja loppuradasta jouduin jo laittamaan toista
kättä eteen ettei pääsisi keulimaan liikaa. Videollakin meno näyttää aika
pomppivalta, joten tähän riehumiseen pitää nyt puuttua kunnolla ja ruveta
katsomaan aikooko tehdä samaa myös tokon puolella. Olisi pitänyt lämmitellä se
väsyksiin, mutta ajattelin 10 minuuttia riittävän ihan hyvin. Ei riittänyt.
Hillalle
karsintaradalta 85p ja sijoitus 21./60 eli Hilla oli ensimmäinen koira,
joka karsiintui finaalista. Harmitti vietävästi, sillä Hillan kohdalla minulla
oli aika suuret odotukset. Jos poispäin peruutus olisi onnistunut, niin Hilla
olisi ollut ihan kärkipaikoilla karsintaradalla, mutta tässä vaiheessa sitä on
turha jossitella. Ensi vuonna sitten paremmin! Hillan epäonnistuminen harmitti
kuitenkin niin paljon, että kävin kysymässä pääsisikö Hilla finaaliin, jos
tiputtaisin Tinjan siitä pois. Tähän ei kuitenkaan suostuttu, onneksi. ;)
Tinjan kanssa sitten finaaliradalle neljäntenä
lähtövuorossa ja päästiin kisaamaan jossain 17.30 aikaan. Tämäkin rata varsin
helpon tuntuinen eikä siinä ollut mitään sellaista mitä Tinja ei osaisi paitsi
jääväerottelu vähän huolestutti, sillä Tinja oli viime aikoina ollut sitä
mieltä, että vain istuminen on olemassa. Paljon ennakkodotuksia ei ollut.
Paitsi se, että Tinja ei todennäköisesti enää jaksaisi ja tajuaisi vihdoin
olevansa kisoissa ja paineistuvan. Tinja lähes suoraan autosta radalle. Vain
ihan muutama liike katsottiin läpi. Tässä vaiheessa Tinja jo alkoi hieman
luimistelemaan korviaan, kun myyjät pakkailivat tavaroitaan ympäriltä.
Finaalirata |
Tinjan finaalirata
14:-1p OV (? En tiedä miksi)
16: -1p TVÄ (? En tiedä miksi)
18: -1p TVÄ (Varmistelu, että kiertää varmasti selän
takaa eikä vaihda seuraamispuolta)
20: -1p Vino
”Erinomainen
askelpituus. Reipas suoritus. Mielyttävä ohjaus.”
Videolta ei näy se miten hitaasti lähdin lähdöstä
liikkeelle, kun olin ihan varma, että Tinja hyytyisi jo siihen. Mitä vielä!
Tinja teki koko radan hirmuisen iloisesti läpi kuin olisi ollut treeneissä
konsanaan. Istumisenkin teki oikein täpäkästi (varmistin käsimerkillä) ja
maahan jouduin antamaan hieman kovemman käskyn, jotta ei vaan istuisi.
Spiraalissa kehuin aika vuolaasti, jotta ei hyydy pitkässä oikean puolen
seuruussa. Rata vaan tuntui niin helpolta
mennä Tinjan kanssa läpi ja siinä mentiin jo siinä tavoitellussa flow-tilassa.
Käytösruudussa en uskaltanut hetkeksikään irrottaa katsetta Tinjasta, että ei
vaan istuisi (vaikka Tinjan käytösruudut ovat aina olleet idiootinvarmat).
Kyllä siinä tuli radan päätteeksi tuli muutama
onnelkyynel tirautettua, vaikka ei ollut vielä tietoa tuloksista. Se rata oli
vaan niin täydellinen. Tinjan tähän mennessä paras kisa koskaan. Tinja ylitti
itsensä kymmenkertaisesti ja ehkä tästä suorituksesta on eniten yllättynyt minä
itse. Tinjan kanssa on kohdattu niin paljon pettymyksiä, että minusta on tullut
varsin kyyninen Tinjan suhteen enkä ole odottanut siltä yhtään mitään.
Finaaliradan toinen. :) |
Tinjalle 96p
finaaliradalta ja ratojen yhteistulos riitti SUOMENMESTARUUSPRONSSIIN!!!
Mun törppö sheltille, jolta ei voi odottaa yhtään mitään! Olisin kyllä
nauranut, jos joku olisi etukäteen tullut sanomaan mulle, että tuosta sheltistä
tulee vielä joku päivä suomenmestaruusmitalisti. (Tämä oli muuten Tinjan toinen valioitumiseen oikeuttava tulos.)
Tämä mitalli merkitsee paljon enemmän kuin suomenmestaruuspronssia.
Tinja ei ole koskaan ole ollut kovinkaan helppo koira. Tämä matka on jo
kestänyt reilu kuusi vuotta ja jatkuu yhä. Niin paljon pettymyksiä on sattunut
matkalle, että sitä jaksaa vain olla joka kerta onnellinen, kun Tinja edes
uskaltaa kisapaikalle. Jos olisin luovuttanut jo silloin kuusi vuotta sitten,
jos en olisi jaksanut yhä uudelleen ja uudelleen yrittää ja uskoa siihen
toivottomaan tapaukseen, niin en olisi koskaan päässyt kokemaan tätä hetkeä.
Tinja on juuri se syy, miksi olen sellainen koirankouluttaja kuin olen. Yksi
vaikea koira kasvattaa enemmän kuin sata huippukoiraa eivätkä nämä vaihtamalla
parane. Vaikka säännöllisin väliajoin ja aika usein jaksan kiukutella ja
mököttää siitä, kun mun koirat eivät taaskaan pärjänneet X-lajissa, niin nämä
kaksi merkitsevät minulle enemmän kuin pystyy sanoin kuvailemaan. Olen
onnellinen, että juuri nämä kaksi koiraa ovat minun luonani.<3
Oma maailmankatsomuskin tuntuu saaneen ihan uudenlaisen
kulman. Sitä nyt jaksaa vielä vahvemmin uskoa, että kyllä se ahkera työ ja
kunhan vaan jaksaa yrittää, niin kyllä se lopulta palkitaan. Ehkä sitä jaksaisi
taas suhtautua tokoonkin positiivisemmin.
Pronssimitalisti! |
Paljon onnea! :)
VastaaPoistaKovasti onnea!
VastaaPoista