sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Rally-tokoexpo

On näin hyvä kirjoittaa paria viikkoa jälkikäteen Rally-tokoexposta, kun muistikuvat alkavat olla jo hatarat, mutta yritetään. Rally-tokoexpossa olin kuuntelemassa Mika Jalosen motivointikoulutuksia. Alkuperäinen suunnitelma oli kuluttaa puoli päivää kuuntelemassa motivointikoulutusta ja toinen puoli yksilörallytoko-opetusta, mutta yksilöopetuksesta ei oikein kuulunut mitään kehän laidalle, joten tyydyin vain toiseen.

Mikan kantavana ajatuksena koko koulutuksen ajan oli se, että kontakti = motivaatio. Kaikki päivän harjoitteet liittyivät kontaktin pitoon häiriössä tai ilman. Mikan ihanne oli, että koira toimisi aktiivisesti ja ohjaaja olisi passiivinen, ja koira aktivoituisi ohjaajan passiivisuudesta. Eli ohjaajan seisoessa perusasentoasennossa koira hakisi itsenäisesti kontaktiin ohjaajan sivulle ilman erillistä vihjesanaa.

Kontaktin kestoa pidennetään pikkuhiljaa eli ensin harjoitellaan aika ja vasta sitten otetaan häiriöt mukaan. Kontaktin pito lähdetään harjoittelemaan nameja syöttämällä ensin niin tiheään, että koira ei missään vaiheessa kerkiä tiputtaa kontaktia (käytännössä namit syötetään taukoamatta koiran suuhun) ja sitten ruvetaan pikkuhiljaa harventamaan namien antoa. Häiriöt toteutetaan saman vahvuisena koko ajan. Rally-tokon kilpailusuoritus vaatii keskimäärin 2 minuutin yhtäjaksoista kontaktin pitoa.

Ehkä yksi koulutuksen mielenkiintoisia pointteja oli, että koiran tulisi pitää kontaktia ohjaajan myös palkkaamisen aikana (ts. siirtääkö koira katseensa namitaskuun palkkaa kaivaessa). Eri palkoille on hyvä olla eri vihjesanat, sosiaaliselle palkalle omansa ja lelulle omansa. On hyvä myös kiinnittää huomiota siihen ajatteleeko koira sosiaalisen palkan vihjesanasta vuorovaikutusta ohjaajan kanssa vai palkkaa.

Koulutuksen tulee tapahtua ymmärryksen kautta. Ei siis houkuttelua esim. namilla vetämällä koska koira ei silloin ajattele mitä tekee. Jos koira ei ymmärrä haluttua asiaa, ei se voi myöskään olla motivoitunut. Ymmärrystä on helppo testata tekemällä pyydetty asia poikkeavalla tavalla, esim. pyytää koira sivulle, kun itse katsoo ylös ja pitää käsiä ylhäällä. Virheen sattuessa ohjaaja ottaa askeleen sivuun ja odottaa, että koira itse hakeutuu takaisin kontaktiin. Koiran on myös käskystä kyettävä keskeyttämään toiminta, esim. lelulle vapautuksesta palata takaisin sivulle. Tätä kykenee harjoittelemaan apuohjaajan kanssa, joka estää koiran lelulle pääsyn, jos koira ei kuuntele ohjaajan kutsua takaisin. Tällöin koira kokee sekä pettymyksen lelulla, että myös menettää mahdollisuutensa ohjaajan luona.

Kävin kuuntelemassa Anne Tavitien kilpajännitys-luennon, mutta siitä en taida jaksaa yhteenvetoa kirjoittaa. Kannattaa itse käydä kuuntelemassa.

-------------------------------------

Motivointikoulutuksen juttuja on nyt paljon harjoiteltu omien koirien kanssa. Sen verran voisi arvoa laittaa Hillalle, että se on oikeasti todella osaava koira. Osaa käskyjen merkitykset, pystyy keskeyttämään toimintansa (kokeiltiin tätä ilman apuohjaajaa ja onnistui heti) ja vaihtaa sujuvasti eri palkkojen välillä. Kontakti pysyy hyvin pitkiäkin aikoja ja häiriössäkin. Ainostaan palkkauksen jälkeen tulee sitä tuttua kyyläämistä, joka selkeästi on ärsyttävä opittu tapa, josta on yritetty nyt hankkiutua eroon. Tinja ei ole ihan yhtä taitava, mutta se on toisaalta Hillaa halukkaampi pitämään kontaktia ja korjaamaan toimintaansa.

Tämän viikon koirat ovat olleet lomalla. Siitä huolimatta olen taas ilmoitellut koiria kisoihin. Varmaan ihan fiksua, kun näköjään taas mennään treenaamatta (tai ainakaan ei olla treenattu niin paljon ja niitä juttuja kuin haluaisin). Hillakin on ilmoitettu kahteen tokokokeeseen, vaikka jo vannoin ettei enää ikinä. Muistanpa taas miksi en halunnut enää kisata… Hillan kanssa toisin on todella varma olo, toisin ehkä vähän väärissä asioissa. Alkuperäinen suunnitelma oli toisin ilmoittaa Tinja kahteen kokeeseen, mutta se olisi tullut suhteessa kalliiksi, joten testataan nyt ensin yhdellä kokeella aikooko Tinja käyttäytyä hyvin.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti