perjantai 10. lokakuuta 2014

Kaksi risaa koiraa

Olen nyt kerinnyt sulatella asiaa yhden päivän ajan, mutta olo on nyt hyvin musertunut. Hillan ortopedi oli torstaina. Hyvä uutinen olisi ollut, että olisin vain treenannut Hillan pahasti jumiin.

Ontumatutkimuksessa Hilla liikkui puhtaasti paitsi seuraamisessa. Palpaatiotutkimuksessa oikea lonkka oli ortolanipositiivinen eli reisiluun pää saatiin manipuloimalla pois lonkkamaljasta. Hilla aristi myös L5-lannenikamaa.

Hillasta otettiin viralliset selkäkuvat, lonkkakuvat kennelliiton virallisten ohjeiden mukaisesti sekä PennHip-lonkkakuvat. Selässä ei mitään vikaa, ei edes spondyloosia. Lanne-ristinikamassa synnynnäinen muutos, jolla ei mitään käytännön merkitystä. Selkäkuvista tulee vielä kennelliiton lausunto. Lonkkien röntgenkuvissa matalat lonkkamaljat, mutta edelleen B/B-lonkat kuten vuosi sitten kuvattu.

Ei tarvinnut röntgeneläinlääkärin lausuntoa nähdäkseni PennHip-kuvista, että meidän maailma loppui siihen. Molemmat lonkat olivat löysät ja varsinkin oikea lonkka erittäin pahasti löysä. Synnynnäinen vika, jota ei voisi parantaa millään. Vielä ei nivelrikkomuutoksia mutta löysyys altistaa nivelrikkomuutoksille. Ei jalostuskäyttöön ja miten tulee kestämään käyttöä, varsinkin agilityä, on arvoitus. Hillalla on bilateraalinen lonkkadysplasia. Kuvat lähtivät vielä Amerikkaan arvioitavaksi ja niistä tulee lausunto jonkin ajan kuluttua.

PennHipp on varsin tuore röntgenkuvausmenetelmä, jossa reisiluun päätä venytetään/pakotetaan ulos lokkamaljasta. Ainoa luotettava tapa saada oikeasti lonkan löysyys esille. Kennelliiton virallinen kuvausmenetelmä ei kerro juuri mitään lonkan löysyydestä kuten ei Hillankaan tapauksessa. Vielä ei ole Suomessa kovinkaan monta  eläinlääkäriä, jotka osaisivat PennHipp kuvia ottaa. En edes tiedä otetaanko niitä rutiinisti muualla kuin Yliopistollisessa eläinsairaalassa.

”Tämän päivän tutkimusten perusteella ei liikunnan rajoituksia, hyvä lihaskunto tukee löysähköä lonkkaniveltä. Oireita provosoivat liikunnat tulisi välttää.”

Vielä ei suoraan kielletty agilitynkaan harrastamista. Hillalla on maanantaina fysioterapia ja jatko katsotaan sen mukaan. Tämä on liian julmaa. Hilla ei ole vielä edes kolmea vuotta vanha ja sillä on koko elämä edessä. Meillä on ollut välillä aika vaikeaa, mutta Hilla on edistynyt valtavasti. En kestä, jos en pysty tähtäämään arvokisoihin yhdessä Hillan kanssa. Mu sydän särkyy jo ajatuksesta, että en voi enää nähdä Hillan iloista naamaa agilityradalla enkä tuntea sitä flow-tunnetta mikä Hillan kanssa aina on.

Tällä hetkellä Hilla ei oireile lainkaan agilityssä. Se on aina iloisena menossa treeneihin ja liikkuu puhtaasti. Ainoa ongelma on seuraaminen, jonka ongelmat eivät ole välttämättä edes lähtöisin juuri lonkista vaan pelkästään lihasjumeista. Jos Hilla vastaa hyvin fyssarihoitoihin, jatketaan ehkä harrastamista ihan normaalisti kuin tähänkin asti siihen saakka, että ensimmäiset merkit oireilusta tulevat. Pk-esteet saavat jäädä lopullisesti ja agilitytreenejä kevennetään samalla tapaa kuin Tinjallekin, jos nyt agilityä jatketaan.

Nyt minulla on kotona kaksi risaa koiraa, joista kumpikaan ei kestä täyspainotteista harrastamista. :( Ei lohduta yhtään, että en ole voinut vaikuttaa kummankaan ”rikkoutumiseen” mitenkään. Melkein hairahdin kuvauttamaan Tinjankin virallisesti, mutta parempi että en tiedä mitä kaikkea muuta Tinjassa on vialla.

1 kommentti:

  1. Vanha kirjoitus. Onneksi huonoimmat ennusteet eivät ole Hillan kohdalla toteutuneet. Noin muuten todettakoon, että Tampereella Juha Kallio (Eläinystäväsi Lääkäri) on jo vuosia ottanut PennHip-kuvia. Itse muistan kuinka Bretonipäivillä vuonna 2006 Annie Liman kehui kovasti PennHippiä ja esitteli kuvaustavan luentoyleisölle.

    VastaaPoista